KÄSKEMISESTÄ
Menestyminen taistelussa edellyttää toiminnan nopeutta, jonka mahdollistavat selkeät, yksinkertaiset ja harjoitellut perustaistelumenetelmät ja muut sotilaalliset toiminnot. Taistelun aikana joukkojen johtajan omalla päättäväisellä käyttäytymisellä ja henkilökohtaisella esimerkillä on ratkaisevan tärkeä merkitys. Käsky voidaan määritellä lyhyesti johtajan tahdon ilmaisuksi. Käskeminen on koko suunittelu- ja johtamisprosessin tärkein vaihe, sillä vasta käsky käynnistää varsinaisen toiminnan. Käskyssään johtaja jakaa alaisillee vastuuta. Käskynannon päätyttyä käskyn saajien on oltava vakuuttuneita siitä, että johtaja toimii oikealla tavalla.
Käskyssä on tärkeintä se, että alainen ymmärtää, mitä hänen pitää tehdä. On siis käskettävä vain se, mitä alaisen juuri siinä tilanteessa tulee tietää, eikä kaikkea sitä, mitä johtaja tietää. Tarpeeton ja liian yksityiskohtainen käskeminen heikentää luottamusta johtajaan ja hävittää alijohtajien aloitteellisuuden, monimutkaistaa asioita. Hyvä käsky on lyhyt, yksiselitteinen, oikea-aikainen ja toteuttamiskelpoinen. Se annetaan mahdollisimman suojaisessa paikassa paljastamatta omaa toimintaa viholliselle. Käskiessään johtaja esiintyy varmasti ja päättäväisesti. Hän kohdistaa sanansa käskyn saajalle ja sitoo käskyn maastonkohtiin.
Erilaisia käskyjä ovat:
1. Esikäsky on toiminnan nopeuttamiseksi annettava varsinaista käskyä edeltävä käsky, joka sisältää yleensä valmistautumistehtävän. Esikäskyllä aloitetaan varsinaisen tehtävän suorittamista edesauttavat valmistelut. Esikäsky annetaan erillis- tai yhteiskäskynä.
2. Erilliskäsky annetaan vain sille alijohtajalle tai niille alijohtajille, joita kyseinen tehtävä koskee. Useimmat johtajan taistelussa antamat käskyt ovat erilliskäskyjä.
3. Yhteiskäsky annetaan yleensä kaikille alijohtajille samassa tilaisuudessa. Sitä käytetään esimerkiksi silloin, kun joukko valmistautuu ensimmäiseen tehtäväänsä tai aloittaa uutta taisteluvaihetta ja tilanne mahdollistaa alijohtajien kokoamisen yhteen. Esimerkiksi komppaniatasolla alaiset tarvitsevat aikaa päällikön käskemän tehtävän suunnitteluun ja valmisteluun. Komppanian päällikön tulisi käyttää suunnitteluun ja käskytykseen komppanialle varatusta ajasta kolmasosa, ja alaiselle (joukkueenjohtajat tai vastaavat) on pystyttävä varaamaan kaksi kolmasosaa.
Johtajan käskyt on aina pyrittävä antamaan maastoon sitoen. Jos toimintamaastoa ei voi nähdä, sidotaan käskyt maastolaatikkoon, karttaan tai luonnokseen. Käskyn ymmärtäminen varmennetaan kysymyksin, toistoin ja piirtämällä käskyn saajan karttaan sen tärkeimmät osat. Johtajan on aina varmistauduttava siitä, että alainen ymmärtää ylemmän johtoportaan taisteluajatuksen ja annetun oman tehtävänsä. Käsky aloitetaan selvittämällä käskyn saajille vihollinen ja sen kanssa taistelussa olevien omien joukkojen toiminta, joskus kuitenkin vain arvio vihollisen tulevasta toiminnasta. Tämän lisäksi täydelliseen käskyyn voi sisältyä taistelusuunnitelman asialuettelossa olevia muita asioita.
Alaiselle käsketään ainakin seuraavat kokonaisuudet:
– tilanne,
– ylemmän johtoportaan tehtävä ja taisteluajatus,
– joukon tehtävä, vastuualue tai suunta, aikatekijät ja valmistautumistehtävä,
– tulenkäyttö,
– huolto,
– johtaminen sekä
– toimintaohjeet.
Käskyt laaditaan sellaiseen muotoon, että alainen osaa toimia taistelussa niiden perusteella, vaikka yhteydet ylempään johtoportaaseen katkeisivat. Alaisia tuetaan tarvittaessa toimintaohjeilla, joiden tarkoituksena on auttaa alaisia valitsemaan oikeansuuntaiset toimintavaihtoehdot. Käskyn annettuaan johtaja voi kysyä alaiseltaan, kuinka tämä aikoo tehtävänsä toteuttaa, ja tarvittaessa ohjata tätä oikeaan suoritukseen. Samalla tuetaan alaista hyväksymällä hänen suunnitelmansa. Käskyt on annettava myös riittävän ajoissa, jotta alaiselle jää aikaa käskyn suunnitteluun ja toteuttamiseen. Käskiessään johtajan on otettava huomioon alaisensa henkilökohtaiset ominaisuudet, kokemus, koulutustaso, mieliala ja väsymystila.
Kaikkien johtajien on sisällytettävä taistelun aikana annettaviin käskyihin ainakin seuraavat kokonaisuudet:
– tilanne (viimeiset vihollistiedot ja omien joukkojen toiminta),
– tehtävä (oman joukon ja ylemmän johtoportaan), tavoite ja taisteluajatus,
– tukeminen (miten joukkoa tuetaan ja miten yhteistoiminta toteutetaan) sekä
– johtaminen.
JOHTAJAN KÄSKYMUISTIO
Muista käskiessäsi, että
– et selitä, vaan käsket,
– antamalla esikäskyt ajoissa alaisillesi jää valmisteluaikaa,
– käyttämällä harkiten yhteiskäskyjä alaisiasi ei turhaan irroiteta pois joukoistaan sekä
– antamalla erilliskäskyt alaisen luona saat samalla itse omakohtaisia havaintoja tilanteesta.
Ennen käskyäsi varmistu, että
– tarvittavat käskyn saajat ovat paikalla,
– suojaisuus- ja salaamisnäkökohdat on otettu huomioon,
– käskynantopaikkasi mahdollistaa tilanteen salliessa käskyn sitomisen maastaa sekä
– saat alaisiltasi viimeisimmät tiedot tilanteesta ja heidän joukkojensa toiminnasta.
Käskiessäsi muista, että
– käskyn on vastattava kysymykseen: kuka, mitä, miten, missä ja milloin,
– käskysi on lyhyt ja selekä ja noudatat esimerkiksi käskyrungon asiajärjestystä,
– käsket muun muassa käskyrungon asioista vain käskynsaajan ja tilanteen kannalta tarpeelliset asiat,
– kaikkea ei ole tarkoitettu käskettäväksi samalla kertaa vaan käsket yhden tehtävän kerrallaan ja otat huomioon alaisen koulutustason,
– kohdistat sanasi käskynsaajalle katsomalla häntä silmiin sekä
– toistatat ainakin tehtäväosan ja annat käskynsaajalle mahdollisuuden kymyksiin.
Käskysi jälkeen
– annat tarvittaessa alaisillesi erikseen lisäneuvoja ja toimintaohjeita sekä
– ohjaat ja valvot käskysi toteuttamista avoimesti ja alaista tukien.
YLEINEN KÄSKYRUNKO
1. Tilanne.
– lähin vihollinen ja sen kanssa taistelussa olevat omat joukot,
– vihollisen toimintatapa tai arvio toiminnasta.
2. Ylemmän johtoportaan ja naapureiden toiminta omaan toimintaan vaikuttavilta osin.
3. Oman joukon tehtävä.
– tehtäväosa tarkasti esimiehen käskystä,
– toiminta-alue ja tehtävän suoritusperiaate ja
– vahvennukset
4. Ryhmien/joukkueiden tehtävä.
5. Tiedustelu.
– tähystys, partiointi ja tietojen ilmoittaminen.
6. Panssarintorjunta.
– singot ja muut panssarintorjunta-aseet,
– telamiinat, tilapäisvälineet ja savut,
– naapurin tai ylemmän johtoportaan johdossa olevien aseiden sijainti ja vaikutus.
7. Epäsuoran tulen käyttö ja vaikutus.
– tukevat tuliyksiköt ja niiden tehtävät,
– maalien paikat ja nimet sekä
– tulipyynnöt (miten tulta saa).
8. Omakohtainen ilmatorjunta ja ilmasuojelu.
– ohjeet ilma-ammunnasta,
– hajauttaminen ja maastouttaminen,
– määräykset tähystyksestä ja hälyttämisestä.
9. Pioneeritoiminta.
– linnoittaminen ja suluttaminen joukon vastuualueella ja liikkumisrajoitukset.
10. Ajoneuvojen käyttö.
– sijoittaminen ja liikennöinti.
11. Taisteluainesuojelu.
– varoitus ja hälytys.
12. Huolto.
– lääkintämiehen, sidontapaikan, patruunavaraston ja taisteluvälinepaikan sijainti sekä
– haavoittuneiden evakuointi.
13. Salaaminen.
– maastouttaminen (määräykset naamioinnista),
– liikkuminen, jälkien peittäminen/tekeminen sekä
– valojen ja tulien yms. käyttö.
14. Johtaminen.
– johtajien ml tulenjohtajien paikat,
– yhteydet ja merkkien käyttö,
– määräajat, taistelutunnus ja tunnussana sekä
– toistot, kellonvertailu ja tarkastukset.
TAISTELUSSA LYHYT ERILLISKÄSKY sisältää yleensä
– tiedot vihollisesta
– oman joukon toiminnan
– alaisen tehtävän aikamääräineen
– toiminnan tukemisen sekä toistot.
Johtajan käskymuistio (1991):
Johtajan käskymuistio (1991) (pdf)
Reserviläisjohtajan opas (1996):
Reserviläisjohtajan opas (1996) (pdf)
Lähteet ja lisätietoja:
Johtajan käsikirja 2012
Komppanian taisteluohje 2008
Reserviläisjohtajan opas 1996
Jalkaväen taisteluohjesääntö 1995
Johtajan käskymuistio 1991
PV:n ohjesäännöt ja oppaat