Jääkärinmuistomerkki, 1967
Nimi: Jääkärinmuistomerkki, 1967
Suunnittelija: Arkkitehtuuritoimisto Seppo Valjus Ky
Materiaali: Betoni, valettu ja marmori
Mitat: 185 x 188 x 195 cm
Paikka: Vaaranpuisto, Vaara, keskusta
Kartalla: Oulun taidemuseo tai Google Maps.
Jääkärinmuistomerkki pystytettiin Oulun Reserviupseerikerho ry:n aloitteesta vuonna 1967. Itse ajatus jääkäreiden muistomerkistä sai alkunsa kerhon aktiivien keskuudessa jo 1950-luvun loppupuolella. Oulun Reserviupseerikerho ry lahjoitti muistomerkin Oulun kaupungille (julkinen ulkoveistos). Jääkärinmuistomerkkiä ylhäältäpäin katsottaessa teos muodostaa goottilaistyylisen luvun 27, joka symbolisoi suomalaisista miehistä koottua Kuninkaallisen Preussin 27. Jääkäripataljoonaa. Muistomerkin on suunnitellut arkkitehti Seppo Valjus. Arkkitehdin käyttämä näkökulma: numerot suoraan ylöspäin katsottaessa kuin pohjapiirroksessa. Muistomerkki on kuitenkin niin korkea, ettei katselija välttämättä huomaa muistomerkin muodostamia numeroita. Näin Jääkärinmuistomerkin aihe on jää salaiseksi – kuten jääkäriliikekin aikoinaan oli. Teoksen visuaalinen teho syntyy betonivalun ja tekstin synnyttämistä pystylinjoista. Tarkasti ilmaistuna luku 27 ei ole tyylitelty, vaan ne ovat vanhoja saksalaisia goottilaistyylisiä vakiokirjaimia. Jääkäriliike käytti goottilaistyylisiä vakiokirjaimia (27) logon tavoin.
Oulun Reserviupseerikerho ry:n johtokunnan tekemä aloite Jääkärinmuistomerkistä vuonna 1966:
Jääkäriliike oli ylioppilaspiireissä vuoden loppupuolella 1914 käynnistynyt ja Jääkäripataljoona 27:n muodostumiseen johtanut aktivistinen aloite sotilaskoulutuksen hankkimiseksi Suomen Venäjästä irtautumisen tarkoituksia varten. 20. marraskuuta 1914 Jääkäriliike saa alkunsa, kun joukko ylioppilasaktivisteja kokoontuu Ostrobotnia-taloon Helsinkiin. Venäläistämisohjelmaa pidetään suurena uhkana jolla käytännöllisesti katsoen lopetettaisiin Suomen suurruhtinaskunnan autonominen asema ja Suomesta tulisi vain yksi Venäjän keisarikunnan maakunnista. Päätetään hankkia ulkomailta sekä aseita että koulutusta jotta Suomi voitaisiin erottaa Venäjästä. Sodan syttymisen pelossa Suomi osoitti Saksalle vuonna 1914 pyynnön, jossa esitettiin sotilaskoulutuksen antamista suomalaisille vapaaehtoisille. Saksan ulkoministeriö ja sotaministeriö suhtautuivat esitykseen myönteisesti. Hankkeen naamioimiseksi päätettiin perustaa Partiopojat – Pfadfinder -kurssi. Seuraavana vuonna yksikön vahvuutta lisättiin 200 miehestä 1200 mieheen, ja siitä muodostettiin taisteluyksikkö vuonna 1916. Pataljoonaan kuului neljä Saksassa koulutettua jääkärikomppaniaa, uusista tulokkaista koottu täydennyskomppania, pioneerikomppania ja konekiväärikomppania. Jääkäripataljoona soti itärintamalla 1916-1917, ja palasi talvella 1918 Suomeen. 25. helmikuuta 1918 Jääkärien pääjoukko saapui jäänsärkijä Sammon johtamassa saattueessa Vaasaan, Vaskiluodon satamaan. Kaiken kaikkiaan 1 895 vapaaehtoista aloitti jääkärikoulutuksen 1915–1918. Heistä 1 261 (67 %) osallistui Suomen sisällissotaan. Osallistuneista kaatui 128 (10 %) ja haavoittui 238 (19 %). Myöhemmin vapaaehtoiset jääkärit palvelivat itsenäisen Suomen armeijassa. Talvisotaan osallistui kaikenlaisissa puolustustehtävissä rintama- ja kotijoukoissa sekä maanpuolustuksen siviilihallinnollisissa tehtävissä 774 jääkäriä, joista kaatui 24 (3 %) sekä haavoittui 19 (2 %). Jatkosodassa Mannerheim-risti myönnettiin 20 jääkärille. Kenraalikuntaan ylennettiin kaiken kaikkiaan 49 jääkäriä. Jääkäriliikkeen laajennettua sen sosiaalinen pohja leveni kattaen kaikki kansankerrokset.
Jääkärit olivat aktiivisesti mukana myös Oulun Reserviupseerikerho ry:n toiminnassa: esimerkkinä mainittakoon jääkärimajuri Julius Einari Kärnä (s. 17. kesäkuuta 1895 Nivala – k. 31. lokakuuta 1977 Oulu), joka toimi kerhon johtokunnassa (nykyinen hallitus) ensin varapuheenjohtajana vuosina 1933-1942 ja sitten puheenjohtajana vuosina 1942-1946. Jääkärimajuri Kärnä oli Oulun reserviupseerikerhon perustajia ja kerhon kunniajäsen vuodesta 1948 alkaen. Hän oli myös Jääkäriliiton Oulun alaosaston puheenjohtaja.
Muistomerkin pystyttämisestä ja paljastustilaisuudesta Oulun kaupungille vuonna 1967:
Jääkärinmuistomerkin paljastustilaisuus oli lumisena itsenäisyyspäivänä 6.12.1967 Oulussa Vaaranpuistossa (Uudenkadun ja Kauppurienkadun kulmauksessa). Juhlavassa ohjelmassa oli muun muassa varusmiessoittokunnan soitantaa, juhlapuheita, jääkäreiden tervehdys (Jääkäriliiton edustaja jääkärimajuri Kärnä), yhdessä laulettu vala-laulu ja muistomerkin luovutus Oulun kaupungille. Paljastustilaisuuden järjesti Oulun Reserviupseerikerho ry. Kyseisenä itsenäisyyspäivänä oli myös puolustusvoimien valtakunnallinen paraati Oulussa ja Itsenäinen Suomi täytti pyöreät 50 vuotta!
Vaaranpuistossa sijaitsevan Jääkärinmuistomerkin on suunnitellut Arkkitehtuuritoimisto Seppo Valjus Ky. Professori, arkkitehti Seppo Valjus (s. 1928) on toiminut Oulun yliopiston arkkitehtiosaston professorina vuosina 1967-1991. Hänen omistuksessaan oleva arkkitehtuuritoimisto on voittanut palkintoja ja lunastuksia kotimaisissa, pohjoismaisissa ja kansainvälisissä arkkitehtuurikilpailuissa.
Jääkäripataljoona 27:n Perinneyhdistys ry:n Oulun osaston julkaisemassa Jääkärihaudat Pohjois-Pohjanmaalla -teoksessa, vuodelta 2011, on artikkeli Oulun jääkärimuistomerkin paljastustilaisuudesta 6.12.1967. Kyseinen artikkeli luettavissa ohessa:
Jääkärihaudat Pohjois-Pohjanmaalla -teoksen artikkeli on alunperin julkaistu Jääkäripataljoona 27:n Perinneyhdistys ry:n jäsenlehden Parolen numero 4/1967 sivuilla 5-6 otsikolla “Suomen jääkärien kunniaksi”.
RELE-lehden vuoden 1967 numerossa 4 löytyy artikkeli (lehden sivuilla 3-4) Jääkärinmuistomerkin paljastustilaisuudesta 6.12.1967. Kyseinen RELE-lehti 4-1967 luettavissa ohessa: RELE-lehti 4-1967 (pdf)
Kutsu paljastustilaisuuteen(pdf):
Paljastustilaisuuden käsiohjelma (pdf)
Lähteet ja lisätietoja
Oulun taidemuseo
Jääkäripataljoona 27:n Perinneyhdistys ry
Jääkärihaudat Pohjois-Pohjanmaalla
Wikipedia