Mannerheim : mies naamion takana
Kirjailija: Herman Lindqvist
Kääntäjä: Heikki Eskelinen
Ulkoasu: Martti Ruokonen
Kustantaja: WSOY
Julkaistu: 2019
Sidosasu: sidottu
Painos: 1
Kieli: Suomi
Sivuja: 496
Marsalkan monet kasvot. Herman Lindqvistin vetävä henkilökuva marsalkka Mannerheimista näyttää miehen myyttien takana. Vapaaherra Gustaf Mannerheim eli monta elämää. Hän oli sotamarsalkka, Suomen tasavallan presidentti, tsaarin upseeri ja vakooja mutta myös elegantti nautiskelija ja naistenmies. Mutta millainen oli mies naamion takana? Historioitsija Herman Lindqvist maalaa lähihistoriamme myyttisimmästä hahmosta monipuolisen, intiimin muotokuvan, joka ei peittele suurmiehen ristiriitaisiakaan puolia. Erityisen huomion saavat Mannerheimin monet rakkaudet sekä tämän vähälle huomiolle jääneet Puolan vuodet – aika jota Mannerheim itse myöhemmin kuvasi elämänsä onnellisimmaksi.
Carl Gustaf Emil Mannerheim (s. 4. kesäkuuta 1867 Askainen – k. 27. tammikuuta 1951 Lausanne, Sveitsi) oli kuudes Suomen tasavallan presidentti (1944–1946), Suomen marsalkka ja yksi itsenäisen Suomen historian keskeisistä henkilöistä. Hän myös palveli lähes kolmekymmentä vuotta Venäjän keisarikunnan armeijassa, jossa osallistui Venäjän–Japanin sotaan ja ensimmäiseen maailmansotaan. Hän toimi ylipäällikkönä jokaisessa Suomen itsenäisyyden ajan neljässä sodassa (Vapaussota 1918, Talvisota 1939-1940, Jatkosota 1941-1944 ja Lapin sota 1944-1945) sekä jälkimmäisenä valtionhoitajana Vapaussodan jälkeen. Talvisodan syttyessä 30. marraskuuta Mannerheimista tuli puolustusvoimien ylipäällikkö ja hän perusti päämajansa Mikkeliin. Esikuntapäällikökseen Mannerheim nimitti kenraaliluutnantti Lennart Oeschin. Operatiivisista suunnitelmista vastasi kuitenkin päämajamestarina toiminut eversti Aksel Airo. Mannerheimin läheinen ystävä, kenraaliluutnantti Rudolf Walden toimi päämajan edustajana hallituksessa, jonka jättäessä toimensa Waldenista tuli puolustusministeri toimien aina vuoden 1944 lopulle saakka. Mannerheim jatkoi joukkoja komentavana ylipäällikkönä myös talvisodan jälkeisen välirauhan aikana ja koko jatkosodan, josta ajasta hän vietti suurimman osan Mikkelissä ja teki ajoittain tarkastuksia rintamalla. Jatkosodan lopulla elokuussa 1944 Mannerheimistä tuli presidentti. Mannerheimista tuli eduskunnan säätämällä poikkeuslailla presidentti 4. elokuuta 1944. Presidentti Mannerheim sanoutui irti presidentti Rytin allekirjoittamasta erillisrauhan solmimisen kieltävästä sopimuksesta ja suostui aselepoon Neuvostoliiton kanssa. Mannerheimin nauttiman luottamuksen katsottiin varmistavan, ettei Neuvostoliiton kanssa käytyjä neuvotteluja pidettäisi petoksena. Lisäksi uskottiin, että Mannerheimin presidenttiys saisi koko armeijan varmasti noudattamaan rauhansopimusta. Syyskuussa 1944 Suomi solmi Moskovan välirauhan Neuvostoliiton ja Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa. Tämän jälkeen alkoivat sotatoimet saksalaisten joukkojen häätämiseksi Lapista. Välirauhan solmimisen jälkeen Mannerheim pyrki löytämään Suomen kannalta edullisen ulkopoliittisen ratkaisun. Marsalkka Mannerheim kuoli 83-vuotiaana Lausannessa, Sveitsissä 27. tammikuuta 1951 klo 23.30 (Suomen aikaa 28. tammikuuta 1951 klo 00.30). Kun kuolinsanoma oli saapunut Suomeen, presidentti Paasikivi kertoi radiossa Suomen kansalle Mannerheimin kuolemasta sanoen, että ”yksi Suomen historian suurimmista miehistä ja loistavimmista hahmoista” oli mennyt pois. Mannerheimin arkku saapui Helsinki-Malmin lentoasemalle 2. helmikuuta, minkä jälkeen yleisöllä oli tilaisuus käydä Helsingin tuomiokirkossa osoittamassa kunnioitustaan kahden vuorokauden ajan. Mannerheim siunattiin Hietaniemen sankarihautausmaahan 4. helmikuuta kaikin kunnianosoituksin.
Herman Lindqvist (s. 1943) on Helsingissä nuoruusvuotensa viettänyt ruotsalainen pitkän linjan toimittaja ja historioitsija. Hänen laajasta tuotannostaan on julkaistu suomeksi muun muassa kirjat Villit Vaasat ja Kun Suomi oli Ruotsi. Lindqvist asuu nykyään Varsovassa puolisonsa Liliana Komorowskan kanssa. Lindqvistin kirjoittama Mannerheim : mies naamion takana -teos esittelee Mannerheimin elämän ruotsalaisin siniverisin silmin katsottuna, monipolvisesti ja kattavasti. Tosin muutama asiavirhe hieman häiritsee lukemista mutta ne suotakoon anteeksi. Mannerheim: mies naamion takana -teos edustaa aihepiirinsä sekä kuvailevaa että tieteellistä tutkimustraditiota ja täyttää hyvin paikkansa sotatieteellisten tutkimusten joukossa. Mannerheim: mies naamion takana -teosta voi kuitenkin suositella kaikille reserviupseereille: sotahistorian tuntemus auttaa oman johtamisen kehittämisessä.
Lähteet
Mannerheim: mies naamion takana
Wikipedia