Voittamisen taito
Kirjailija: Aleksander Suvorov
Alaotsikko: Venäläisen sotataidon klassikko
Kustantaja: Docendo
Toimittaja: Markku Salomaa ja Aimo Ruusunen
Sidosasus: Sidottu
Julkaistu: 2015
Kieli: Suomi
Sivuja: 158
Generalissimus Aleksander Suvorov (1729-1800) on venäläisen sotataidon perustaja, jonka pääteosta Voittamisen taito ei ole ennen tätä suomennettu. VTT Markku Salomaan ja FT Aimo Ruususen kääntämässä ja toimittamassa teoksessa alun perin komentajille tarkoitettu teksti on pyritty saattamaan mahdollisimman yleistajuiseksi. Voittamisen taito sisältää myös osiot Suvorovin elämäkerroista ja hänen merkityksestään venäläiselle sotataidolle Napoleonin sodista nykypäivään. Teos selittää, miksi venäläinen sodankäynti on aina ollut hyökkäyksellistä. Suvorov ei tuntenut muita taistelutapoja. Viivytys, vetäytyminen ja puolustus olivat vain valmistelevia ja hyökkäykselle alisteisia toimia. Suvorov oli operatiivisena johtajana nero, mutta hän ei koskaan oikein oppinut ymmärtämään poliittisia strategioita. Suvorov palveli läpi armeijan kaikki sotilasarvot alokkaasta generalissimukseksi. Hän johti yli kuusikymmentä taistelua ja voitti ne kaikki. Voittamaton Suvorov ei siis ole legenda. Suvorovilla oli karjalaiset ja alun perin siis suomalaiset sukujuuret. Hänen isoisänsa muutti Ruotsin valloittamaan Karjalaan vuonna 1622. Talonpoikaistaustansa ja puutteellisen venäjänsä vuoksi häntä karsastettiin keisarin hovissa.Värälan rauhan jälkeen Suvorov komennettiin kenraalikuvernööriksi Ruotsilta vallattuun Itä-Suomeen. Suomalaisille generalissimus oli helppo tuttavuus: hän tunsi suomalaisia kansanlauluja ja kansanrunoja – eikä koskaan nostanut asetta suomalaisia vastaan.
Aleksandr Vasiljevitš Suvorov (s. 24. marraskuuta 1729 Moskova – k. 18. toukokuuta 1800 Pietari) oli venäläinen generalissimus (eräissä maissa sotamarsalkkaa korkeampi sotilasarvo, jonka haltija on sotavoimien ylipäällikkö tai poikkeuksellisin valtuuksin varustettu kenraali). Suvorov oli 1700- luvun oloissa sivistynyt mies. Hän oli erittäin hyvin perehtynyt historiaan ja antiikin kirjallisuuteen. Hän puhui kuutta kieltä. Suvorovia pidetään yhtenä suurimmista sotastrategeista, ja hänet tunnetaan yhtenä harvoista sotapäälliköistä koko maailmassa, joka ei hävinnyt yhtään käymäänsä taistelua. Aleksandr Suvorov oli vanhempiensa ainoa lapsi. Hänen sukunsa suomalainen kantaisä muutti 1300-luvulla Karjalasta Moskovaan. Alkuperäinen sukunimi oli Suvor. Suvorov pestautui Henkikaartin Semjonovin jalkaväkirykmenttiin sotamieheksi vuonna 1742 ja aloitti palveluksensa vuonna 1748. Hänestä tuli Inkerin rykmentin luutnantti vuonna 1754, ja hän osallistui seitsenvuotisessa sodassa (1756–1763) muun muassa Kunersdorfin (12. elokuuta 1759) ja Berliinin (1760) ja Kolbergin (16. joulukuuta 1761) taisteluihin. Vuonna 1762 Suvorov komennettiin everstin arvoisena Astrahanin jalkaväkirykmenttiin ja seuraavana vuonna Suzdalin rykmenttiin, missä hän palveli vuoteen 1769 saakka. Hän osallistui vuotta aikaisemmin alkaneeseen Puolan vastaiseen sotaan. Hänet ylennettiin vuonna 1770 kenraalimajuriksi ja vuonna 1773 kenraaliluutnantiksi. Hänet komennettiin ensimmäiseen turkkilaissotaan (1768–1774), missä hänen komentamansa joukot valtasivat Turkutain ja Hirsovin linnoituksen, mitä onnistuttiin sitten puolustamaan. 20. kesäkuuta 1774 hänen joukkonsa voittivat 60 000 miehen Turkin armeijan Kozlujissa. Vuonna 1787 Suvorovista tuli komentaja toiseen turkkilaissotaan (1787–1792). Suvorov osallistui menestyksellä myös Napoleonin sotiin (1792-1815) vuosina 1798-1800. Hän sai generalissimuksen arvon komennettuaan Venäjän ja Itävallan armeijoita voitokkaan Italian Alpeille suuntautuneen sotaretken aikana vuonna 1799. Venäjän Ruotsia vastaan käymän Kustaa III:n sodan (1788-1790) jälkeen rakennettiin Vanhan Suomen alueelle kenraali Suvorovin johdolla voimakas Kaakkois-Suomen linnoitusjärjestelmä suojaamaan keisarikunnan pääkaupunkia Pietaria. 1700-luvun loppupuolen sotilasasut olivat erittäin koristeellisia. Suvorov piti koristeellisuutta täysin tarpeettomana ja halusi univormujen olevan ennemmin käytännöllisiä ja mukavia sotilaille pitää päällä. Hyökkäysstrategian tuli olla suoraviivaisen yksinkertaista ja rynnäköiden piti olla salamannopeita: hyökkäystä kylmin asein eli nopeaa keskitettyä pistinrynnäkköä vihollisen linjan läpi. Generalissimus Aleksander Suvorov sairastui vakavasti helmikuussa 1800 ja kuoli saman vuoden toukokuussa omassa kartanossaan Venäjällä. Hänet haudattiin Aleksanteri Nevskin luostarin alueelle, Neitsyt Marian Taivaaseenastumisen kirkkoon. Omasta toivomuksestaan haudalla oli vain messinkilevy, joka vaihdettiin 1800 -luvun puolivälissä laattaan, jossa on kirjoitus: “Zdes lezhit Suvorov”( eli “Tässä lepää Suvorov”).
Voittamisen taito -teos on selkeää ja helppolukuista kieltä. VTT Markku Salomaan ja FT Aimo Ruususen kääntämä ja toimittama teksti on hyvin tasapainossa, tukee teoksen lukemista ja asian sisäistämistä. Salomaan ja Ruususen toimittama Suvorovin teos on siten taitoltaan mukavan onnistunut. Voittamisen taito -teos on sisällöltään erittäin informatiivinen ja Suvorovin sotateoreettisiin ajatuksiin pääsee täten helposti sisälle. Aleksander Suvorovin kirjoittama Voittamisen taito -teos on nykyäänkin hyvin ajankohtainen alallaan ja sen perusteesi hyökkäysstrategian yksinkertaisuudesta ja sotatoimien (hyökkäysten ja rynnäköiden) nopeudesta pätee tänä päivänäkin. Voittamisen taito -teosta voi siten lämpimästi suositella jokaisen reservinupseerin luettavaksi kirjahyllyyn.
Lähteet
Voittamisen taito
Wikipedia