Paras hävittäjä Suomelle
Alaotsikko: Hornetin seuraajaehdokkaat
Kirjailija: Pentti Perttula
Kustantaja: Docendo
Julkaistu: 2018
Sidosasu: sidottu
Sivuja: 208
Kieli: suomi
Suomen merkittävin asehankinta puhuttaa!Teos esittelee Hornetin seuraajaehdokkaat, niiden vahvuudet ja heikkoudet. Kirja on tarkoitettu kaikille ilmailusta, tekniikasta ja Suomen maanpuolustuksesta kiinnostuneille. Ilman hävittäjälentokoneita ei Suomea pystytä puolustamaan. Ilmatorjunnalla voidaan suojata tärkeitä kohteita, mutta sillä ei pystytä luomaan valtakunnallista suojaa ilmauhkaa vastaan. Miehittämättömät ilmaalusjärjestelmät eivät myöskään vastaa hävittäjien suorituskykyä, tehtäväkenttää ja ominaisuuksia todennäköisesti vielä vuosikymmeniin, jos koskaan. Nykyajan hybridisodankäyntiin, jonka operaatioille on luonteenomaista suuri nopeus, voidaan reagoida vain välittömässä valmiudessa olevilla kyvyillä, jotka voidaan suunnata hyvin lyhyellä viipeellä maahantunkeutujaa vastaan. Hävittäjäilmavoima on siihen nopein tapa. Nykyinen Ilmavoimien Boeing F/A-18C/D Hornet -kalusto vanhenee ja poistuu käytöstä vuosina 20252030. Sen vuoksi puolustusministeriö käynnisti vuonna 2015 niiden korvaamiseen tähtäävän hankkeen, jonka ehdokkaiksi valikoitui viisi konetyyppiä: ruotsalainen Saab JAS 39E/F Gripen, brittiläis-saksalais-italialais-espanjalainen Eurofighter Typhoon, ranskalainen Dassault Rafale sekä amerikkalaiset Lockheed-Martin F-35 Lightning II ja Boeing F/A-18E/F Super Hornet. Sotilasilmailutoimittaja Pentti Perttula kirjoitti teoksen, koska yhteiskunnallisesti merkittävästä hankkeesta käytävä keskustelu ansaitsee selkeämpää tietoutta kuin tällä hetkellä on helposti saatavissa.
Vaihtoehto 1: Eurofighter Typhoon
Eurofighter Typhoon on kaksimoottorinen monikäyttöinen hävittäjälentokone, jonka on suunnitellut ja rakentanut vuonna 1983 muodostettu Eurofighter GmbH, joka muodostuu ryhmästä eurooppalaisia lentokonevalmistajia. Tämän yhteistyön tarkoitus oli tuottaa merkittäviä kustannussäästöjä. Todellisuudessa lukuisat päällekkäisyydet kuten neljä testikeskusta ja neljä tuotantolinjaa eivät ole ajaneet tätä asiaa. Useiden viivästymisten jälkeen sarjatuotanto on käynnissä. Typhoon-lentokone on otettu palvelukäyttöön Italian, Saksan, Espanjan ja Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimissa ja viimeisimpänä Itävallan ilmavoimat, jolle ensimmäinen kone toimitettiin 12. heinäkuuta 2007. Typhoonin suunnittelussa on keskitytty erityisesti ketteryyteen yliäänennopeuksilla lennetäessä; aiemmat hävittäjälentokoneet ovat kyllä pystyneet suuriin yliäänennopeuksiin, mutta vain hetkellisesti ja koneiden liikehtimiskyky on ollut rajoitettu yliääninopeuksissa.
Vaihtoehto 2: Dassault Rafale
Dassault Rafale on kaksimoottorinen suihkuhävittäjä, joka on suunniteltu toimimaan useissa erilaisissa taistelurooleissa, kuten viholliskohteiden tiedustelua, ilmaherruuden saavuttamista tai maamaalien kimppuun iskemistä vaativissa tehtävissä. Monipuolisuutensa ansiosta Dassault Rafalesta on valmistettu useita malleja, jotka ovat palvelukäytöstä poistettu perusmalli Rafale A, kaksipaikkainen Rafale B, Rafale A:n korvaajaksi suunniteltu Rafale C, Ranskan laivaston palvelukäyttöön tarkoitettu ja kehittyneemmällä avioniikalla varustettu Rafale M ja puutteellisen rahoituksen takia peruutettu Rafale N. Dassault Rafalen avioniikkajärjestelmään lukeutuvat heijastusnäyttö, nykyaikainen sensorilaitteisto, lennonohjausjärjestelmä. RBE2-mallinen tutka ja elektro-optinen OSF-maalinhakujärjestelmä. Dassault Rafalessa on myös konetyyppiä varten suunniteltu elektroninen omasuojalaitteisto Thales SPECTRA, johon kuuluvat ohjusvaroitusjärjestelmä, viestintäyhteyksien häirintäjärjestelmä sekä soihtujen ja silpun laukaisujärjestelmä vihollisen laukaisemien ilmatorjuntaohjusten harhauttamiseksi. Rafalen hyvä kiihtyvyys ja ohjautuvuus ovat peräisin kahdesta SNECMA M88 -mallin jälkipolttavasta ohitusvirtasuihkumoottorista, jotka on suunniteltu helposti huollettaviksi ja polttoainetta vähäkuluttaviksi. Ranskan ilmavoimat on myös suunnitellut asentavansa koneisiin uuden DAMOCLES-lasermittauslaitteiston. Dassault Rafalen asejärjestelmä on suunniteltu siten, että hävittäjän siipien ja rungon alle voidaan asentaa monipuolisesti eri mallisia ilmasta-ilmaan-ohjuksia ja ilmasta-maahan-ohjuksia. Hävittäjä on yleensä aseistettu MBDA-puolustustarvikeyrityksen valmistamilla MBDA Apache-, MBDA MICA – ja MBDA Meteor – ja Exocet-ohjuksilla, mutta Rafale voidaan aseistaa myös Matran valmistamilla R550 Magic -ohjuksilla tai yhdysvaltalaisilla AIM-9 Sidewinder -, AIM-120 AMRAAM – ja AIM-132 ASRAAM -ohjuksilla. Dassault Rafale kykenee myös kantamaan SCALP EG -risteilyohjuksia ja ASMP-ydinohjuksia. Ranskan ilmavoimien suunnitelmien mukaan koneita voidaan lähiaikoina aseistaa myös AASM-täsmäpommeilla. Rafalen aseistukseen kuuluu erilaisten ohjusten ja pommien ohella myös 30 millin GIAT 30/719B -mallin konetykki, jonka tulinopeus on noin 2 500 laukausta minuutissa.
Vaihtoehto 3: Jas 39 Gripen NG
Saab JAS 39 Gripen on Saab AB:n valmistama neljännen sukupolven hävittäjälentokone, joka korvasi Ruotsin ilmavoimien Saab J 35 Draken- ja Saab J37 Viggen -hävittäjät. Lyhenne JAS tulee sanoista jakt-, attack- och spaningsplan (hävittäjä-, rynnäkkö- ja tiedustelukone). Ensilentonsa joulukuussa 1988 lentänyt JAS on IG JAS:n, Saab AB Ericsson Microwave Systemsin, Ericsson Saab Avionicsin, Volvo Aero Corp.:n ja FFV Aviotechin yhteishanke, jonka markkinointia on tukenut vuodesta 1995 British Aerospace Saab-BAe Gripen AB:n kautta. Flygvapnetille toimitettiin vuoteen 2007 mennessä 204 JAS 39 Gripeniä. Gripen sai alkuunsa hieman epävarman maineen, koska kaksi Gripeniä putosi ennen niiden varsinaista käyttöönottoa (vuosina 1989 ja 1993), jälkimmäinen Tukholman keskustaan Långholmenille Vesifestivaalien aikaan. Molemmissa onnettomuuksissa lentäjänä oli Lars Rådeström. Lisäksi kolmessa tapauksessa (vuosina 1999, 2005 ja 2007) kone on pudonnut palveluskäytössä. Kaikissa tapauksissa vakavilta henkilövahingoilta on kuitenkin vältytty, eikä ongelmamäärä ole sinällään saman kaltaisilla hävittäjälentokoneilla mitenkään poikkeava. Puolustusalan tunnetuin ammattilehti, Jane’s Defence Weekly on todennut, että alalla arvellaan yleisesti, että ruotsalaiset Jas 39 Gripen NG:t tulisivat maksamaan noin puolet Lockheed Martin F-35 Lightning II:n mahdollisesta hinnasta. Lisäksi Jas 39 Gripen NG:n huoltokustannukset ovat arviolta viideosan Lockheed Martin F-35 Lightning II:n mahdollisista huoltokustannuksista.
Vaihtoehto 4: F-18 Super Hornet
McDonnell Douglas F/A-18 Hornet on yhdysvaltalaisen McDonnell Douglasin (nykyään Boeing) valmistama kaksimoottorinen jokasään laivastohävittäjä ja rynnäkkökone. F/A-18A ja C ovat yksipaikkaisia malleja, ja F/A-18B ja D kaksipaikkaisia. Tila takaohjaamolle on saatu avioniikan uudelleensijoituksella ja kuusi prosenttia pienemmällä polttoainesäiliöllä. Kaksipaikkaisia malleja käytetään etupäässä koulutukseen, mutta ne ovat myös täysin taistelukykyisiä ja varustelultaan samanlaisia yksipaikkaisten koneiden kanssa. F/A-18 Hornetia käyttävät muun muassa Yhdysvaltain laivasto ja merijalkaväki, NASA, Australian kuninkaalliset ilmavoimat (RAAF), Kuwaitin ilmavoimat, Sveitsi, Malesia, Kanada, Espanja ja Suomi (F/A-18C/D). F/A-18E/F Super Hornet on Yhdysvaltain laivaston käyttämä hävittäjämalli, joka on kehitetty C/D -mallien Hornetista. E-mallin on yksipaikkainen ja F-malli kaksipaikkainen ja se on otettu käyttöön vuonna 1999. Mallista on kehitetty Advanced Super Hornet ja EA-18G Growler -muunnos. Super Hornet on kookkaampi kuin aiempi malli (suluissa C/D-malli):
Pituus: 18,31 m (17,1 m)
Kärkiväli: 13,62 m (12,3 m)
Korkeus: 4,88 m (4,7 m)
Siipipinta-ala: 46,5 m² (38 m²)
Super Hornet suuremman kokonsa puolesta mahdollistaa suuremman polttoainekuorman kantamisen sisäisesti sekä ulkoisesti useamman lisäsäiliön käyttämisen samanaikaisesti. Boeing F/A-18 Super Hornet on yksi HX-hävittäjähankkeen ehdokkaista F/A-18 Hornetin seuraajaksi Suomen Ilmavoimille.
Vaihtoehto 5: Lockheed Martin F-35
F-35 on yksi HX-hävittäjähankkeen ehdokkaista F/A-18 Hornetin seuraajaksi Suomen Ilmavoimille. Lockheed Martin F-35 Lightning II on Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian yhdessä suunnittelema viidennen sukupolven suihkuhävittäjälentokone, jonka on tarkoitus tulla palveluskäyttöön 2010-luvun lopulla. Koneen nimi vahvistettiin 7. heinäkuuta 2006. Sitä ennen se tunnettiin nimellä Joint Strike Fighter (JSF). Konetta aiotaan valmistaa vuoteen 2035 saakka. On lisäksi mainittu että Lockheed Martin F-35 Lightning II olisi käytössä vuoteen 2070 saakka. Kevyeksi ja niin sanotusti edulliseksi (suhteellinen käsite tosin, koska monimutkaisten teknisten ratkaisujen takia hinta on muita vastaavia korkeampi) hävittäjäksi suunniteltu F-35 on lisäksi tarkoitettu sekä rynnäkköhävittäjäksi lähi-ilmatukeen (mutta ei näillä näkymin korvaa A-10 Thunderbolt II maataistelukonetta tarvittavien ominaisuuksien puutteen takia) että taktisiin pommituksiin. Yhdysvaltain asevoimat aikoo hankkia koneita noin 1 700 kappaletta eri malleja. Sen on tarkoitus korvata etupäässä Yhdysvaltain ilmavoimien F-16 Fighting Falcon, Yhdysvaltain merijalkaväen ja Britannian laivaston Harrier II:t (AV-8 ja GR7/9 Sea Harrier) VTOL-koneet, Yhdysvaltain ilmavoimien panssarintorjuntaan erikoistunut maataistelukone A-10 Thunderbolt II ja Yhdysvaltain laivaston ja merijalkaväen käytössä olevat F/A-18 Hornet-koneet lukuun ottamatta uudempia F/A-18E ”Super Hornet” -malleja. Konetta markkinoidaan korvaamaan Euroopan maiden F-16-koneet ja vanhemmat hävittäjät, kuten esimerkiksi F-4 ja Tornado. Lockheed Martinin mukaan F-35 korvaa kolmella tyypillään 13 lentokonetyyppiä 11 valtiossa. Vuonna 2016 ilmoitettiin, että F-35 ei korvaa kuitenkaan A-10 koneita kuten alun perin oli suunniteltu. F-35:n huoltokustannukset ovat arviolta jopa yli viisinkertaiset verrattuna toisiin saatavilla oleviin monitoimihävittäjiin (lentäminen muihin tarjolla oleviin koneisiin verrattuna kalliimpaa): IHS Jane’s julkaisun mukaan F35 hävittäjän arvioitu lentotuntihinta on noin 27 000€, Eurofighter Typhoon hävittäjän lentotuntihinta on noin 15 800€, Dassault Rafale hävittäjän lentotuntihinta on noin 14 500€, F-18 Super Hornet hävittäjän lentotuntihinta on noin 9700€ ja Jas 39 Gripen hävittäjän lentotuntihinta on noin 4100€! Yhdysvaltain raskaaksi ilmaherruushävittäjäksi ja F-15 Eaglen korvaajaksi on taas tarkoitettu jo käyttöön otettu F-22 Raptor, jonka valmistus on jo lopetettu (yhtenä syynä korkea hinta koneyksilöä kohden). Valittavan koneen konaishinta muodostuu hankintahinnan ja elinkaaren kokonaiskustannusten (huolto ja päivitykset) yhteissummasta!
Paras hävittäjä Suomelle -teos on ulkoisesti varsin näppärän kokoinen ja on sisällöltään mukavan laaja. Teoksen kirjoittaja Pentti Perttula (s. 1964) on satakuntalainen tietokirjailija ja Siivet-lehden toimittaja. Hän on julkaissut ilmailuaiheista yli 300 artikkelia ja kaksi tietoteosta, Jyrisevä taivas – Israelin ilmamahdin synty ja kehitys sekä yhdessä Jouni Rönkön ja Kyösti Partosen kanssa Suomen ilmavoimien värit 1918–2013 – The Colors of the Finnish Air Force. Perttulan Paras hävittäjä Suomelle -teoksen teksti ja kattava kuvitus ovat hyvin tasapainossa ja tukevat toisiaan ja asiaan perehtymistä. Suomen ilmavoimien mahdollinen seuraava hävittäjä esitellään asiantuntevien tekstien, yksityiskohtaisten kone-esittelyjen sekä korkealaatuisten kuvien kera. Perttulan kirjoittamassa teoksessa näyttää päässeen unohtumaan 5-sukupolven hävittäjien häivepinnoitteen huoltaminen ja sen vaikutus koneiden käyttämiseen ja käyttökustannuksiin. Paras hävittäjä Suomelle -teoksessa hävittäjän valinta tuntuu myös kallistuvan kokonaiskustannuksiltaan mahdollisesti kalleimpaan mutta myös oletettavasti pisimpään käytössäolevaan ja teknisesti myös edistyneimpään vaihtoehtoon tarjolla olevista hävittäjistä. Edellinen korostuu varsinkin nimettöminä kommenttinsa antaneiden ilmavoimien komentajien lausunnoista. Paras hävittäjä Suomelle -teos edustaa kuitenkin tarkempaa tieteellistä tutkimustraditiota. Pentti Perttulan teosta voi siten suositella kaikille reserviupseereille!
Lähteet
Paras hävittäjä Suomelle
Wikipedia