Romanovit
Alaotsikko: 1613-1918
Kirjailija: Simon Sebag Montefiore
Kääntäjä: Seppo Raudaskoski
Kustantaja: Werner Söderström Osakeyhtiö
Julkaistu: 2017
Sidosasu: sidottu
Kieli: suomi
Sivuja: 908
”Romanovit on ylivertaista eeppistä historiaa Siihen verrattuna Game of Thrones on kuin teekutsut pappilan puutarhassa” – Antony Beevor. Miten verisesti keskenään riitelevä suku onnistui saamaan Venäjän otteeseensa ja rakentamaan maailman loistavimman dynastian – ja miten he tuhosivat sen? Kun Romanovit nousivat osin sattuman kautta Venäjän valtaistuimelle, maa oli sotien ja nälänhädän raunioittama. Vähitellen suku sai sekasortoisesta maasta rautaisen otteen ja ryhtyi laajentamaan alueitaan. Tuloksena oli valtakunta, jota mikään mahti ei voinut kaataa – paitsi Romanovit itse. Kun hallitsijasuku romahti, myös Suomelle avautui mahdollisuus itsenäistyä. Millaisia ihmisiä olivat yhdeksäntoista Romanov-suvun hallitsijaa ja heidän lähipiirinsä? Entä elääkö Romanovien henkinen perintö uutta kukoistuskauttaan nyky-Venäjän johdossa?
Romanov oli Venäjän hallitsijasuku vuosina 1613–1917 eli yli 300 vuoden ajan. Romanovit käyttivät tsaarin ja 1700-luvun alusta alkaen myös Venäjän keisarin hallitsijanimeä. Romanovit nousivat Venäjän hallitsijasuvuksi, kun säätykokous zemski sobor valitsi helmikuussa 1613 Nikita Romanovitšin 16-vuotiaan pojanpojan Mikael (Mihail) Fjodorovitš Romanovin Venäjän tsaariksi ja hänet kruunattiin nimellä Mikael I. Mikael Romanovin valtaannousu päätti Venäjällä viisitoista vuotta kestäneen sekasorron ajan. Venäjän kruunu periytyi tämän jälkeen Romanovin suvussa, mutta koska pysyvää kruununperimysjärjestystä ei ollut, vallanvaihdoksiin liittyi useasti perimyskiistoja ja palatsivallankaappauksia. Välillä kruunu siirtyi hallitsijoiden puolisoille. Pietari I Suuri sääti vuonna 1722 ensimmäisen kruununperimyslain, jonka mukaan hallitsija sai nimetä seuraajansa, mutta se muutti tilanteen vain sekavammaksi. Yksiselitteinen kruununperimysjärjestys säädettiin viimein keisari Paavalin I:n aikana vuonna 1797.
Alkuperäinen Mikael Romanovin suku sammui mieslinjalta Pietari II:n kuoltua vuonna 1730 ja viimeinen ”aito” Romanov oli vuonna 1762 kuollut keisarinna Elisabet. Myöhemmät Romanovit olivat Elisabetin siskonpojan Pietarin III:n jälkeläisiä ja siten periaatteessa Holstein-Gottorpin sukua, mutta he käyttivät silti nimeä Romanov. Romanovit syrjäytettiin vallasta vuonna 1917 helmikuun vallankumouksessa, jolloin valta siirtyi aluksi Venäjän väliaikaiselle hallitukselle. Myöhemmin samana vuonna tapahtuneen lokakuun vallankumouksen jälkeen pääosa suvusta siirtyi maanpakoon, Venäjälle jääneet vangittiin ja teloitettiin Venäjän sisällissodan aikana.
Simon Sebag Montefiore syntyi vuonna 1965 ja opiskeli historiaa Cambridgessa. Hänen kirjansa Catherine the Great and Potemkin oli ehdolla Samuel Johnson, Duff Cooper ja Marsh Biography -palkintojen saajaksi. Stalin sai British Book Awardsin Vuoden historiateos -palkinnon. Nuori Stalin sai Costa Biography Awardin (Iso-Britannia), LA Times Book Prize for Biographyn (Yhdysvallat), Le Grand Prix de la Biographie Politiquen (Ranska) sekä Kreiskyn palkinnon politiikan alan teoksena (Itävalta). BBC teki Montefioren kirjan Jerusalemin pohjalta televisiodokumenttisarjan. Montefioren kirjoja on julkaistu yli 35 kielellä. Hänet on hyväksytty Royal Society of Literaturen jäseneksi, ja hän asuu Lontoossa vaimonsa romaanikirjailija Santa Montefioren ja heidän kahden lapsensa kanssa. Romanovit -teos on tarkka ja asiantunteva kuvaus Venäjän tsaarisuvun kohtaloista vuosina 1613-1918. Raudaskosken tekemä alkuperäisteoksen käännös on sujuvasti tehty. Romanovit -teos edustaa historiantutkimuksessa sekä tarkkaa tieteellistä että kertovaa tutkimustraditiota. Montefiore kirjoittaman teos on viihdyttävää ja mukaansatempaavaa luettavaa.
Lähteet
Romanovit
Wikipedia