Marskin kenraalit
Kirjailija: Robert Brantberg
Kustantaja: readme.fi
Sidosasu: Sidottu
Julkaistu: 2018
Kieli: Suomi
Sivuja: 574
Marskin kenraalit kertoo rintamakenraaleista, jotka viime sodissa komensivat rykmenttejä ja divisioonia, armeijakuntia ja armeijoita.Muutama oli tsaarin upseeri. Useimmat olivat saaneet peruskoulutuksen Preussin Jääkäripataljoona 27:ssä, jonka riveissä he olivat sotineet Venäjää vastaan. Tulevat kenraalit olivat keskeisessä asemassa vuoden 1918 sodassa. 1920- ja 1930-luvulla he rakensivat Suomen armeijan.
Ernst Ruben Lagus (s. 12. lokakuuta 1896 Koski HL – k. 15. heinäkuuta 1959 Lohja) oli suomalainen jääkärikenraalimajuri. Lagus toimi huoltopäällikkönä talvisodassa, sekä myöhemmin jatko- ja Lapin sodassa muun muassa Panssaridivisioonan komentajana. Sotapalveluksensa ansiosta hänet nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi numero 1. Lagus liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 10. lokakuuta 1915, josta hänet siirrettiin 10. heinäkuuta 1917 alkaen pataljoonan 1. konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Rintamakomennuksensa jälkeen hän suoritti Libaussa vuonna 1917 järjestetyn sotakoulun A-kurssin. Lagus astui Suomen Valkoisen Armeijan palvelukseen Saksassa 11. helmikuuta 1918 vannottuaan ensin lippuvalan ja allekirjoitettuaan palvelusitoumuksensa armeijalle. Tässä tilaisuudessa hänet ylennettiin luutnantiksi. Hän saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana 25. helmikuuta 1918. Vaasasta hänet komennettiin Suomen sisällissotaan aluksi adjutantiksi 2. Jääkärirykmentin 4. jääkäripataljoonaan, josta hänet siirrettiin myöhemmin rykmentin adjutantiksi. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Kuokkalassa.
Sisällissodan jälkeen Lagus jatkoi palvelustaan 2. Jääkärirykmentissä, missä hän palveli aluksi konekivääriupseerina ja myöhemmin I pataljoonan konekiväärikomppanian päällikkönä. Rykmentin nimi muutettiin myöhemmin Porin jalkaväkirykmentti n:o 2:ksi. Lagus siirrettiin 16. huhtikuuta 1919 alkaen Keski-Suomen rykmenttiin, josta hänet siirrettiin edelleen 17. syyskuuta 1919 alkaen Suomen valkoiseen kaartiin, missä hänet sijoitettiin aluksi 1. konekiväärikomppanian päälliköksi ja 31. lokakuuta 1919 alkaen 2. komppanian päälliköksi. Reserviupseerikoulun komppanianpäälliköksi hänet siirrettiin 16. toukokuuta 1924, mistä hänet komennettiin 17. helmikuuta 1927 – 9. tammikuuta 1928 hoitamaan Polkupyöräpataljoona 3:n komentajan viransijaisuutta. Vuoden 1928 toukokuussa hänet siirrettiin Suomen valkoiseen kaartiin, missä hän toimi 22. joulukuuta 1928 alkaen aliupseerikoulun johtajana. Suomen valkoisesta kaartista hänet siirrettiin Kadettikouluun, missä hän toimi 5. joulukuuta 1929 alkaen kadettikomppanian päällikkönä. Kadettikoulusta hänet siirrettiin 1. heinäkuuta 1933 esikuntapäälliköksi 2. Divisioonan esikuntaan, mistä hänet nimitettiin 4. huhtikuuta 1936 alkaen Huoltopataljoonan (myöhemmin Huoltorykmentti) komentajaksi.
Talvisodan kynnyksellä järjestettyihin ylimääräisiin harjoituksiin Lagus osallistui Kannaksen Armeijan esikunnassa huolto-osaston päällikkönä. Talvisodan aikana hänelle tuli tilaisuus olla muutaman päivän ajan Jalkaväkirykmentti 14:n komentajana. Sotatoimiin hän osallistui Karjalankannaksella. Välirauhan aikana Lagus toimi Maavoimien Esikunnassa Osasto 4:n (Huolto-osasto) päällikkönä, josta hänet siirrettiin elokuussa vuonna 1940 Polkupyöräprikaatin komentajaksi. Hänen komentajuutensa aikana Mikkelissä sijainnut Polkupyöräprikaati ja Kuopiossa sijainnut Jääkäriprikaati yhdistettiin elokuussa vuonna 1940 ja Lagus jatkoi näin muodostetun Jääkäriprikaatin komentajana, jonka sijoituspaikkana oli Riihimäki. Jatkosodan puhjettua Lagus toimi 1. jääkäriprikaatin komentajana. Hänen kohdalleen sattui episodi, kun kenraalimajuri Paavo Talvela nimitti hänet 11. heinäkuuta 1941 5. divisioonan komentajaksi. Tästä seurasi se, että ylipäällikkö Mannerheim katsoi Talvelan ylittäneen toimivaltansa, mitätöi Talvelan tekemän nimityksen ja nimitti tehtävään eversti Ilmari Karhun. Lagus kuitenkin ehti ottaa divisioonan komentajuuden vastaan ja toiminnan miehenä oli johtanut divisioonan Laatokan rantatien suuntaisesti vanhan rajan yli Tuuloksenjoelle, ennen kuin Mannerheimin nimittämä uusi komentaja otti komentajuuden vastaan.
Mannerheim katsoi Laguksen johtajan taidot siinä määrin päteviksi että nimitti hänet edellä mainitun offensiivin perusteella ensimmäiseksi 2. lk. Mannerheim-ristin ritariksi. Mannerheim-ristin ritari Lagus palasi takaisin 1. jääkäriprikaatin komentajaksi ja johdatti prikaatinsa hyökkäykseen Tuulosjoelta Syvärille ja edelleen Petroskoihin. Laguksen komentama jääkäriprikaati vahvennettiin myöhemmin jalkaväkirykmentillä ja sitä ruvettiin kutsumaan sen jälkeen nimellä Osasto Lagus. Laguksen suorittaman Petroskoin valtauksen jälkeen Mannerheim muisti häntä ylentämällä hänet kenraalimajuriksi 3. lokakuuta 1941. Jatkosodan ensimmäisessä vaiheessa Lagus otti osaa taisteluihin Syvärillä, Petroskoissa, Karhumäessä ja Poventsassa. Asemasotavaiheen aikana Lagus siirrettiin kesäkuussa vuonna 1942 vasta perustetun Panssaridivisioonan komentajaksi. Hän toimi myös lyhyen ajan VI armeijakunnan komentajan viransijaisena vuonna 1943. Laguksen Panssaridivisioona joutui tositoimiin oikeastaan vasta Kannaksen suurhyökkäyksen alettua kesällä 1944. Hän johdatti joukkonsa ratkaisutaisteluihin Polviselässä, Kuuterselässä, Talissa ja Vuosalmella, missä tämä valiojoukko ei ollut enää entisellään, koska aikaisemmat taistelut olivat kuluttaneet sen loppuun. Laguksen sota ei päättynyt vielä jatkosodan päätyttyä vaan hänet komennettiin Panssaridivisioonansa kera Lapin sotaan missä hän toimi aina joulukuulle 1944 saakka osallistuen sotatoimiin Oulussa, Rovaniemellä ja Inarissa.
Robert Georg Brantberg (s. 1950, Helsinki) on sotahistorian alalla paljon julkaissut suomalainen tietokirjailija. Erityisen tunnetuksi ovat tulleet hänen Mannerheim-sarjansa ja kenraalielämäkertansa. Sotasankari.fi-sivuston äänestyksessä on Brantbergin kirjoista valittu vuoden sotakirjaksi Kaukopartioritari vuonna 2009, Arnold Majewski – Rukajärven legenda vuonna 2013 ja Tiedustelueversti Reino Hallamaa – Voiton avaimet vuonna 2014. Marskin kenraalit -teos on sopivan helppolukuista kieltä. Robert Brantbergin kirjoittama teos on sisällöltään sopivan informatiivinen ja sotiemme Mannerheimin kenraalien elämäntarinat on tuotu elävästi esille. Teos painottuu selvästi talvi- ja jatkosodan aikaisiin sankaritekoihin. Marskin kenraalit -teoksessa löytyy jokaisesta henkilöstä vapaammat kuvailut, jotka sisältävät henkilön esittelyn, syntymätiedot, käydyt taistelut/sodat ja mistä esitelty henkilö ehkä parhaiten muistetaan. Robert Brantbergin teoksessa yhdistyy siten sujuvasti henkilö- ja sotahistoriatiedon yhdistelmä, edustaen kuitenkin historiantutkimuksessa enemmän kuvailevampaa tutkimustraditiota. Marskin kenraalit -teos täyttää siten hyvin paikkansa sotakirjojen joukossa.
Lähteet
Marskin kenraalit
Wikipedia