Kylmä helvetti
Alaotsikko: Goran kylän taistelut vuodenvaihteessa 1941-1942
Kirjailija: Jarkko Koukkunen
Kustantaja: Otava
Julkaistu: 2017
Sidosasu: sidottu
Kieli: suomi
Sivuja: 223
Tiheätunnelmainen kuvaus jatkosodan unohdetusta korpitaistelusta SyvärilläYli tuhat nuorta sotilasta kaatui tai haavoittui Goran kylän taisteluissa talvella 1941. Ankarissa olosuhteissa taisteli myös ”Tuntemattoman Sotilaan pataljoona”, Väinö Linnan romaanin ikuistamina konekiväärikomppania (JR 8). Tuntemattoman Lahtinen kaatui kuljettaessaan konekivääriä. Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan JR8 taisteli Gorassa ja 9. luku kuvaa Goran taisteluja.
Karjalan armeija aloitti hyökkäyksen Laatokan Karjalaan 10. heinäkuuta 1941. Tarkoituksena oli vallata talvisodassa menetetyt alueet takaisin, mutta hyökkäystä jatkettiin yli vanhan rajan Neuvostoliiton puoleiseen Itä-Karjalaan, kun raja oli elokuussa saavutettu. Heinäkuun puolivälissä Karjalan armeijan VI armeijakunta eteni nopeasti Laatokan rannalle Koirinojalle ja Laatokan rantatietä pitkin Tuulokseen ja Vieljärvelle. Vieljärvellä armeijakunnan joukot torjuivat neuvostojoukkojen vastahyökkäyksen heinäkuun loppuun mennessä. Armeijakunta joutui luopumaan 11. Divisioonastaan VII armeijakunnan hyväksi. Elokuussa armeijakunnan joukkoihin kuuluivat Osasto Lagus, 5.D, 17.D ja reservissä oli saksalainen 163.D. Syyskuun alussa suomalaisarmeijakunta teki läpimurron Aunuksessa vallaten kaupungin 5.9. Syväri saavutettiin Lotinanpellossa 7.9. Seuraavana päivänä vallattiin Prääsän tiesolmu sekä Syvärin asema ja katkaistiin Muurmannin rata. Neuvostoliitto pystyi tämänkin jälkeen ylläpitämään liikennettä Vologdan ja Murmanskin välillä, uuden Sorokan kohdalla Muurmannin rataan Arkangelin radasta yhtyvän radan avulla. 7.Divisioona sai käskyn 2.10. vallata sillanpää Syvärin eteläpuolelta. Tavoitteena oli mahdollistaa liikenne Podporožen ja Voznesenjan välillä valtaamalla Syvärin–Ostan maantie. Divisioonan Syvärin ylimenoa hidasti omien joukkojen kieltäytymiset. Kaksi kertaa epäonnistuneeseen Syvärin ylitykseen ryhdyttiin kolmannen kerran 6.10.1941 klo. 14:00. Tällä kertaa vahva tykistötuli tuki ylitystä. Miehistöä oli väsymyksen lisäksi arveluttanut leveän virran ylittäminen ilman riittävää tulisuojaa. Tykistön tulivalmistelun jälkeen Syväri ylitettiin savuverhon suojassa ilman suurempia vaikeuksia ja merkittävää vihollisen vastarintaa. Hyökkäys jatkui heti Vuoksen ylityksen jälkeen Vosnesenjan kylään, joka vallattiin yöhön mennessä. Hyökkäävä osasto jakautui kahtia: Jalkaväkirykmentti 9 jatkoi kaakkoon kohti Ostaa ja Jalkaväkirykmentti 51 (JR 51) länteen kohti Bataševskajaa. Länteen hyökännyt JR 51 eteni 11. lokakuuta mennessä Orenšenskojeen. Tiedustelutietojen mukaan alueelle keskitettiin Siperiasta saapunutta tuoretta neuvostodivisioonaa. Suomalaiset päättivät vahvistaa hyökkääviä joukkoja torjuakseen vihollisen mahdollisen vastahyökkäyksen.
Goran alueelle saapunut neuvostoliittolainen 114. divisioona aloitti vastahyökkäyksen 14.10. Orenšenskojessa . 114. divisioona saapui Taka-Baikalilta ja oli valiojoukon maineessa. Puolustautuva 7. divisioona oli pahoin kulunut hyökkäysvaiheen aikana: komppanioiden vahvuus oli paikoin vain 30-35 miestä. Venäläiset saivat aikaan sisäänmurron 16.10. mennessä suomalaisten puolustusasemiin. Suomalaiset aloittivat vastahyökkäyksen rykmentin vahvuisin voimin sisäänmurron rajoittamiseksi mutta hyökkäävä yksikkö joutui saarretuksi. Saarrettu suomalainen rykmentti murtautui ulos saarroksesta päivien taistelun jälkeen 22.10. Raskaiden tappioiden ja lopen uupuneiden joukkojen hyökkäys Orenšenskojessa keskeytettiin ja hyökkäysoperaatio koko Aunuksen kannaksella päätettiin 23.10.1941. Suomalaiset ryhmittyivät puolustukseen linjalle Ostan-Goran-Kimjärvi. Neuvostojoukot aloittivat uuden vastahyökkäyksen Goran kylän maastossa 14.12.1941. Suomalaiset vetäytyivät Gorasta 19.12. saarrostusuhan alaisina. Suomalaisten vastahyökkäys epäonnistui. Taisteluja käytiin erittäin ankarissa olosuhteissa: pakkasta oli ajoittain jopa -40 astetta. Tilanteen uhkaavuuden takia alueelle keskitettiin lisää suomalaisia joukkoja. Suomalaisten vastahyökkäys alkoi 27.12. ja Goran kylä saatiin vallattua kiivaiden taistelujen jälkeen 10.1.1942. Suomalaisjoukot torjuivat lähinnä eversti Antero Svenssonin komentaman 7.D:n voimin neuvostojoukkojen hyökkäykset Goran taisteluissa joulukuusta 1941 tammikuuhun 1942. Vihollisen tappiot olivat noin 2 500 kaatunutta. Suomalaisten tappiot kaatuneina, haavoittuneina, kadonneina ja paleltuneina oli 1007 miestä eli noin 22% alueella olevien joukkojen kokonaisvahvuudesta. Goran taistelu oli yksi jatkosodan ankarimmista taisteluista. Venäläisten todennäköinen tavoite Gorassa oli katkaista Syvärin-Ostan maantie. Venäläiset pakottivat samoihin aikoihin saksalaiset perääntymään Tihvinästä Laatokan kaakkoispuolelta noin 100 km Gorasta etelään.
Filosofian maisteri Jarkko Koukkunen (s. 1986) kirjoittaa väitöstutkimustaan poltetun maan taktiikan kehityksestä ja käytöstä talvisodassa 1939-1940. Kylmä helvetti -teos on helppolukuista ja kansantajuista kieltä. Jarkko Koukkusen kirjoittama teos edustaa historiantutkimuksessa tarkempaa tieteellistä tutkimustraditiota. Kylmä helvetti -teos tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman jatkosodan vähemmän tunnettuun sotahistoriaan, raskaisiin Goran talvitaisteluihin joulukuussa 1941 ja tammikuussa 1942. Jarkko Koukkusen teos täyttää siten hyvin paikkansa historiantutkimusten joukossa.
Lähteet
Kylmä helvetti
Wikipedia