Talvisodan sankarit
Alaotsikko: Vertailussa suomalainen ja puna-armeijan sotilas
Kirjailija: David Campbell
Kääntäjä: Jere Saarainen
Kustantaja: Minerva
Julkaistu: 2017
Sidosasu: sidottu
Sivuja: 144
Kieli: suomi
Teos vertailee havainnollisesti talvisodassa vastakkain olleiden suomalaisten ja neuvostosotilaisen valmiuksia, varustelua ja taistelutahtoa. Lukijalle avautuvat myös molempien puolien sodanjohto ja taistelutaktiikat. Stalinille ja hänen upseereilleen talvisodan piti olla helppo voitto. Neuvostojoukkojen vahvuus oli lähes puoli miljoonaa miestä suurempi kuin Suomella. Se mitä Neuvostoliiton sodanjohto sai vastaansa, oli kuitenkin jotain aivan muuta, kuin mitä se oli odottanut. Asiantuntevan analyysin lisäksi kirja tarjoaa rintamalinjan molemmilta puolilta autenttisia taistelu-kertomuksia, jotka tuovat etulinjassa koetun lähelle lukijaa. Teos sisältää runsaasti piirroksia ja valokuvia sekä taktiikka- ja taistelukarttoja.
Talvisodan sankarit -teoksessa käsitellään kolmea eri talvisodan taistelupaikkaa: Taipaleen jokea (joulukuu 1939), Raatteen tietä (tammikuu 1940) ja Summaa (helmikuu 1940). Taipaleenjoella Karjalankannaksella Viipurin läänin Metsäpirtin pitäjässä käytiin talvisodan (30.11.1939–13.3.1940) ratkaisevia taisteluita joulukuusta 1939 helmikuuhun 1940 ja myös jatkosodan (25.6.1941–19.9.1944) taisteluita kesällä 1944. Talvisodassa suojajoukkotaisteluiden tuloksena Suomen pääpuolustusasema Kannaksella muodostui 6. joulukuuta 1939 mennessä Taipaleenjoelle. Rintamavastuu alueella kuului kolmannen armeijakunnan 10. divisioonalle. Suomen joukot kykenivät pitämään rintaman Taipaleenjoessa koko talvisodan loppuun asti. Taipaleella sijaitsi osa Mannerheim-linjaa ja myös osa Viipurin–Kuparsaaren–Taipaleen eli VKT-linjaa. Linja seurasi Vuoksen lasku-uoman muodostavaa Suvannonjärveä ja siitä Laatokkaan laskevaa Taipaleenjokea. Suvanto ja juoksullaan mutkan tekevä Taipaleenjoki muodostavat väliinsä etelään työntyvän Koukkuniemen. Niemi oli alueen puolustuksen kannalta ongelmallinen, koska sen alue oli tasaista ja suojatonta. Toisaalta, jos puolustus olisi järjestetty niemen juureen, olisi venäläisille jouduttu antamaan monta kilometriä maata ilmaiseksi. Merkittävimmät taistelupaikat olivat Taipaleenjoen pohjoisrannalla olevat Terenttilä ja Kirvesmäki.
Raatteen tien taistelu käytiin talvisodassa Suomen ja Neuvostoliiton välillä alkuvuodesta 1940 osana Suomussalmen taistelua. Neuvostoliiton 163. divisioona oli vallannut 7. joulukuuta Suomussalmen ja 44. divisioona oli tulossa sen avuksi. Seuranneessa taistelussa eversti Hjalmar Siilasvuon johtama 9. divisioona tuhosi Suomussalmelle johtavalla Raatteen tiellä 44. divisioonan eli niin sanotun Sinisen divisioonan. Neuvostojoukkojen tavoitteena oli saavuttaa Oulu ja katkaista Suomi keskeltä. Tällöin pohjoisen taistelut olisivat ratkenneet helposti ja joukot olisivat voineet keskittyä Etelä-Suomen valtaamiseen. Suomi olisi menettänyt myös maarajan Ruotsiin ja Norjaan.
Puna-armeijan suurhyökkäys Karjalan kannaksella alkoi 1. helmikuuta 1940, jolloin jalkaväkijoukot hyökkäsivät lukuisten panssarivaunujen tukemina. Aiemmin panssarivaunujen tuhoaminen oli ollut mahdollista kasapanoksin ja polttopulloin, mutta nyt niitä suojasi oma jalkaväki. Panssareiden liikkeet olivat nyt riippuvaisia jalkaväen etenemisestä. Tästä syystä hyökkäyksestä tuli hidas ja junnaava. Neuvostoliittolaiset eivät edelleenkään käyttäneet mitään erityistä oveluutta. He luottivat pelkästään ylivoimaansa ja ehtymättömään materiaaliinsa sekä noudattivat kaavamaisesti ohjesääntöjään. Tämä aiheutti heille erityisen tuntuvia tappioita. Kymmenen päivän ajan suomalaisten onnistui torjua iskut, mutta lopulta puolustajien voimat alkoivat ehtyä. Materiaalin puute oli sietämätöntä. Suomalaisten tykistöllä ei ollut ammuksia jäljellä. Mannerheim-linja murtui Summajärven lohkolla ylivoimaisen vihollisen edessä 11. helmikuuta 1940. Summan puolustajat olivat kestäneet yli kaksi kuukautta äärimmäisiä olosuhteita ja herkeämätöntä painetta. Neuvostojoukot saivat lopulta murrettua loppuunkuluneet ja -väsyneet Summan puolustajat Lähteen tien suunnassa 11. helmikuuta 1940. Kaksi päivää läpimurron tapahduttua saatiin avuksi 5. divisioona, mutta tällä ei ollut enää tilanteen kannalta merkitystä.
Jere Saaraisen tekemä alkuperäisteoksen käännös on selkeää ja helppolukuista kieltä. Sotilastermien suomennuksesta on selvitty kohtalaisen onnistuneesti, joissakin kohdin näkynee selvästi alkuperäisteoksen terminologian vaikutus. Talvisodan sankarit -teoksessa on myös muutamassa paikkaa mennyt sekaisin esimerkiksi rykmentin ja divisioonan ero/termit, lisäksi teoksessa käytetty lähdekirjallisuus ei ole tosiaankaan kotimaisen tietokirjallisuuden tasoa. Talvisodan sankarit-teoksen taitto on varsin onnistunut. Ulkoisesti silmäähivelevän värikäs kirja, joka on sisällöltään informatiivinen ja talvisodan osapuolten taistelijoiden koulutus, kalusto ja taistelutahto (piirteineen ja eroineen) tuotu erittäin selkeästi esille. Campbellin teoksessa suomalainen ja neuvostosotilas on esitelty faktalaatikoin, kuvin (käytetty muun muassa SA-kuva -arkiston kuvitusta), havainnollisin neliväri piirroksin sekä sotahistoriallisin taustatiedoin (esitelty kolme talvisodan kuuluisaa taistelupaikkaa: Taipale, Raate ja Summa). David Campbell:n kirjoittama teos täyttää paikkansa sotahistoriakirjojen joukossa.
Lähteet
Talvisodan sankarit
Wikipedia