Gestabo
Alaotsikko: Natsi-Saksan salaisen poliisin historia
Kirjailija: Frank McDonough
Kääntäjä: Mari Janatuinen
Kustantaja: Atena
Julkaistu: 2016
Sidosasu: sidottu
Kieli: suomi
Sivuja: 344
Aina ja kaikkialle näkevä julma tarkkailija – näin natsi-Saksan salainen poliisi usein kuvataan. Mutta onko se koko totuus? Vuonna 1933 perustetun Geheime Staatspolizein tehtävä oli etsiä “kansan vihollisia”. Sen palveluksessa toimi 16 000 ihmistä, joten salainen poliisi ei mitenkään pystynyt valvomaan koko Saksaa, vaan Gestapo toimi pitkälti ilmiantajien varassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi ollut heikko tai tehoton osa natsien terrorikoneistoa. Päinvastoin, Gestapo iski armottomasti poliittisiin ja rodullisiin ryhmiin. Juutalaisten lisäksi muun muassa kommunistit, homoseksuaalit ja roomalaiskatoliset olivat Gestapon kohteena. Professori McDonough’n uraauurtava tietoteos läpivalaisee Gestapon historian: miten kylmäverinen Gestapo toimi ja miten se sai tavalliset kansalaiset verkkoonsa, ilmiantamaan naapurit, ystävät ja perheenjäsenet. Teos antaa myös äänen niille, jotka uskalsivat vastustaa natsivaltaa ja joutuivat Gestapon pahamaineisiin turvasäilöihin. Gestapo onnistui tuhoamaan valtaosan arkistoistaan. Niinpä sodan jälkeen lähes puolet Gestaposta jatkoi työtään Saksan poliisivoimissa, eikä juuri ketään tuomittu sotarikoksista. Frank McDonough on kuitenkin päässyt tutkimaan Gestapon Dusseldorfin-arkistoa, jonka karu tarina avautuu nyt maailmalle.
Gestapo oli natsi-Saksan pelätty poliittinen turvallisuuspoliisiorganisaatio. Järjestö perustettiin vuonna 1933 valtakunnallisen poliisiorganisaatiouudistuksen yhteydessä, jossa kaikki poliisiorganisaatiot alistettiin SS:lle. SS oli alun perin natsi-Saksan kansallissosialistisen puolueen puolisotilaallinen yksikkö, myöhemmin puolueen alainen sotilaallinen organisaatio. Uuden Gestapon ydin oli Hermann Göringin perustaman Preussin poliittisen turvallisuuspoliisi Gestapan organisaatio. Salaisen poliisin perustaminen oli Göringin idea, sillä hän oli Preussissa havainnut sen toimivaksi. Huhtikuussa 1934 tuli SS:n johtaja Heinrich Himmleristä Gestapon päällikkö samalla kun sen toiminta oli laajentunut koko maahan. Samana vuonna säädetty maanpetturuuslaki kielsi ihmisiä arvostelemasta natsipuoluetta. Gestapolla ei ollut suurta työntekijämäärää, mutta sillä oli suuri vaikutus, koska ihmiset pelkäsivät että sen ilmiantajia on kaikkialla. Gestapo toimi koko valtakunnan alueella, eikä sen toimia voitu alueellisella tasolla kieltää tai virkailijoita asettaa syytteeseen. Organisaatiolle annettiin oikeudet tehdä tutkimuksia mahdollisista rikkeistä valtiota ja kansallissosialistista puoluetta vastaan. Gestapo oli osa SS:n Sicherheitsdienstia (SS-organisaation tiedustelupalvelu).
Gestapon riveihin värvättiin ammattimaisia ja kokeneita poliiseja tavanomaisista poliisijoukoista ja sille annettiin suuremmat valtuudet kuin muille toimielimille. Sen tehtävä oli toimia poliittisena turvallisuuspoliisina, selvittäen ja taistellen ”valtiolle vahingollisia taipumuksia” vastaan. Gestapon toimenkuvaan kuuluivat vakoilu-, maanpetos- ja sabotaasitapausten selvittely. Kenties yleisin työväline oli turvasäilö (Schutzhaft), joka oli kiertoilmaisu pidättämiselle ilman syytettä tai oikeuskäsittelyä, ja tarkoitti yleensä sulkemista keskitysleirille. Gestapon yleisiin työkaluihin kuului myös vangittujen häikäilemätön kiduttaminen. Sodan alettua 27. syyskuuta 1939 natsi-Saksan poliisi- ja turvallisuuspalveluista muodostettiin yhtenäinen elin, RSHA, Reichsicherheitshauptamt (suom. Valtakunnan turvallisuuden keskusvirasto), johon kuuluivat Gestapo, Sicherheitsdienst ja rikospoliisi KRIPO (Kriminalpolizei). Sodan aikana Gestapon toimenkuvaan kuului valloitettujen alueiden väestön kontrollointi ja esimerkiksi sosialistien, juutalaisten, poliittisesti vaarallisten ainesten ja homoseksuaalien seulominen väestön joukosta pidätettäväksi. Nürnbergin oikeudenkäynnissä koko järjestö todettiin syylliseksi ja tuomittiin rikoksista ihmisyyttä vastaan.
Gestabo -teos on helppolukuista ja ymmärrettävää kieltä. Frank McDonough kirjoittama ja Mari Janatuisen kääntämä teos on sisällöltään vakuuttava. Gestabo -teos edustaa historiantutkimuksessa tarkkaa tieteellistä tutkimustraditiota. Salaisen poliisin historiaa tarkastellaan teoksessa strukturalistisesti eli alhaalta tavallisen ihmisen ja aikakauden kokijan näkökulmasta käsin. Frank McDonough kirjoittama teos tarjoaa uudenlaisen realistisen näkökulman Natsi-Saksan salaisen poliisin historiaan. Tiivistetysti voidaan sanona, että natsi-Saksan salainen poliisi oli ennen kaikkea reaktiivinen organisaatioltaan ja erittäin riippuvainen valtakunnan kansalaisten yhteistyöstä eri viranomaisten kanssa. Gestabo -teos täyttää siten kiitettävän hyvin paikkansa historiantutkimusten joukossa.
Lähteet
Gestabo
Wikipedia