HX-hävittäjähanke
HX-hävittäjähankkeen tavoitteena on korvata 2025 alkaen poistuvan Hornet-kaluston suorituskyky monitoimihävittäjään perustuvalla ratkaisulla. Suomen pääasiallinen tavoite on luoda puolustuksellaan ennaltaehkäisevä kynnys sotilaallisen voiman käytölle ja sillä uhkaamiselle, sekä kyky torjua maahamme kohdistuvat hyökkäykset. Hävittäjäkaluston suorituskyky on ehdottoman tärkeä osa ilmapuolustusta ja Suomen Puolustusvoimien tulenkäyttöä maalla ja merellä erilaisia kohteita vastaan. Hornet-kaluston suunniteltu elinkaari päättyy ensi vuosikymmenen loppuun mennessä. Käyttöikää rajoittaa kolme päätekijää: suhteellisen suorituskyvyn heikkeneminen, rakenteiden väsyminen ja koneen järjestelmien, varaosien ja ohjelmistojen saatavuus. Hornet-kaluston elinkaaren jatkaminen ei ole kustannustehokas eikä Suomen puolustuskyvyn kannalta riittävä ratkaisu. Suomen toimintaympäristön kehitys ja ennaltaehkäisevän puolustuskyvyn ylläpitäminen edellyttävät Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamista monitoimihävittäjään perustuvalla järjestelmällä ensi vuosikymmenen loppuun mennessä.
Suomen puolustusvoimilla kalustossa oleva McDonnell Douglas F/A-18 Hornet on yhdysvaltalaisen McDonnell Douglasin valmistama kaksimoottorinen jokasään laivastohävittäjä ja rynnäkkökone. F/A-18A ja C ovat yksipaikkaisia malleja, ja F/A-18B ja D kaksipaikkaisia. Tila takaohjaamolle on saatu avioniikan uudelleensijoituksella ja kuusi prosenttia pienemmällä polttoainesäiliöllä. Kaksipaikkaisia malleja käytetään etupäässä koulutukseen, mutta ne ovat myös täysin taistelukykyisiä ja varustelultaan samanlaisia yksipaikkaisten koneiden kanssa. F/A-18 Hornet koneita ostettiin Suomeen alun perin 64, joista seitsemän on kaksipaikkaista koulutuskonetta. Konetyyppi valittiin vuonna 1992 ja ensimmäiset seitsemästä kaksipaikkaisesta F-18D-koneesta lennettiin Yhdysvalloista Suomeen 7. marraskuuta 1995. Ensimmäinen yksipaikkainen F-18C luovutettiin 28. kesäkuuta ja viimeinen 8. elokuuta 2000. F-18C-koneet koottiin Kuorevedellä 1996–2000. Suomen ilmavoimilla oli alkuvuodesta 2012 seitsemän käyttökelpoista F-18D- ja 55 käyttökelpoista F-18C-torjuntahävittäjää. Suomeen hankituissa Horneteissa on useita ominaisuuksia, joita Suomen ilmavoimat eivät kuitenkaan käytä. Ilmatankkausmahdollisuus on säilytetty, vaikka sillä ei toistaiseksi ole Suomessa käyttöä kansainvälisiä harjoituksia lukuun ottamatta. Tukialusvarustelusta taittuvasiipisyys ja vaijeripysäytyslaitteet ovat Suomessa hyödyllisiä ”korpikentillä” ja valtateiden varalaskupaikoilla. Ainoa Suomessa täysin hyödytön varuste, nokkapyörän katapulttikiinnityslaitteet on myös säilytetty. Koneen rakenteen muuttaminen olisi tullut kalliimmaksi, lisäksi niiden poistaminen muuttaa ilman virtausta laskuasennossa ja aiheuttaa näin ei-toivottua värähtelyä. Suomessa käytössä olevat F-18-lentokoneet kantavat pääasiassa siipien alla neljää AIM-120 AMRAAM (keskimatkan ilmataisteluohjus) -tutkaohjusta ja siipien kärjissä kahta AIM-9 Sidewinder -infrapunaohjusta (lyhyen matkan ilmataisteluohjus). Maksimi ilmataisteluasekuorma on kymmenen AIM-120 ohjusta ja kaksi AIM-9-ohjusta. Horneteissa on lisäksi M61 Vulcan 20 mm -konetykki lähitaisteluun muun muassa toisia hävittäjiä vastaan.
Vaihtoehto 1: Eurofighter Typhoon
Eurofighter Typhoon on kaksimoottorinen monikäyttöinen hävittäjälentokone, jonka on suunnitellut ja rakentanut vuonna 1983 muodostettu Eurofighter GmbH, joka muodostuu ryhmästä eurooppalaisia lentokonevalmistajia. Tämän yhteistyön tarkoitus oli tuottaa merkittäviä kustannussäästöjä. Todellisuudessa lukuisat päällekkäisyydet kuten neljä testikeskusta ja neljä tuotantolinjaa eivät ole ajaneet tätä asiaa. Useiden viivästymisten jälkeen sarjatuotanto on käynnissä. Typhoon-lentokone on otettu palvelukäyttöön Italian, Saksan, Espanjan ja Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimissa ja viimeisimpänä Itävallan ilmavoimat, jolle ensimmäinen kone toimitettiin 12. heinäkuuta 2007. Typhoonin suunnittelussa on keskitytty erityisesti ketteryyteen yliäänennopeuksilla lennetäessä; aiemmat hävittäjälentokoneet ovat kyllä pystyneet suuriin yliäänennopeuksiin, mutta vain hetkellisesti ja koneiden liikehtimiskyky on ollut rajoitettu yliääninopeuksissa. Lisätietoja ja teknisiä tietoja: Eurofighter Typhoon
Vaihtoehto 2: Dassault Rafale
Dassault Rafale on kaksimoottorinen suihkuhävittäjä, joka on suunniteltu toimimaan useissa erilaisissa taistelurooleissa, kuten viholliskohteiden tiedustelua, ilmaherruuden saavuttamista tai maamaalien kimppuun iskemistä vaativissa tehtävissä. Monipuolisuutensa ansiosta Dassault Rafalesta on valmistettu useita malleja, jotka ovat palvelukäytöstä poistettu perusmalli Rafale A, kaksipaikkainen Rafale B, Rafale A:n korvaajaksi suunniteltu Rafale C, Ranskan laivaston palvelukäyttöön tarkoitettu ja kehittyneemmällä avioniikalla varustettu Rafale M ja puutteellisen rahoituksen takia peruutettu Rafale N. Dassault Rafalen avioniikkajärjestelmään lukeutuvat heijastusnäyttö, nykyaikainen sensorilaitteisto, lennonohjausjärjestelmä. RBE2-mallinen tutka ja elektro-optinen OSF-maalinhakujärjestelmä. Dassault Rafalessa on myös konetyyppiä varten suunniteltu elektroninen omasuojalaitteisto Thales SPECTRA, johon kuuluvat ohjusvaroitusjärjestelmä, viestintäyhteyksien häirintäjärjestelmä sekä soihtujen ja silpun laukaisujärjestelmä vihollisen laukaisemien ilmatorjuntaohjusten harhauttamiseksi. Rafalen hyvä kiihtyvyys ja ohjautuvuus ovat peräisin kahdesta SNECMA M88 -mallin jälkipolttavasta ohitusvirtasuihkumoottorista, jotka on suunniteltu helposti huollettaviksi ja polttoainetta vähäkuluttaviksi. Ranskan ilmavoimat on myös suunnitellut asentavansa koneisiin uuden DAMOCLES-lasermittauslaitteiston. Dassault Rafalen asejärjestelmä on suunniteltu siten, että hävittäjän siipien ja rungon alle voidaan asentaa monipuolisesti eri mallisia ilmasta-ilmaan-ohjuksia ja ilmasta-maahan-ohjuksia. Hävittäjä on yleensä aseistettu MBDA-puolustustarvikeyrityksen valmistamilla MBDA Apache-, MBDA MICA – ja MBDA Meteor – ja Exocet-ohjuksilla, mutta Rafale voidaan aseistaa myös Matran valmistamilla R550 Magic -ohjuksilla tai yhdysvaltalaisilla AIM-9 Sidewinder -, AIM-120 AMRAAM – ja AIM-132 ASRAAM -ohjuksilla. Dassault Rafale kykenee myös kantamaan SCALP EG -risteilyohjuksia ja ASMP-ydinohjuksia. Ranskan ilmavoimien suunnitelmien mukaan koneita voidaan lähiaikoina aseistaa myös AASM-täsmäpommeilla. Rafalen aseistukseen kuuluu erilaisten ohjusten ja pommien ohella myös 30 millin GIAT 30/719B -mallin konetykki, jonka tulinopeus on noin 2 500 laukausta minuutissa. Lisätietoja ja teknisiä tietoja: Dassault Rafale
Vaihtoehto 3: Jas 39 Gripen NG
Saab JAS 39 Gripen on Saab AB:n valmistama neljännen sukupolven hävittäjälentokone, joka korvasi Ruotsin ilmavoimien Saab J 35 Draken- ja Saab J37 Viggen -hävittäjät. Lyhenne JAS tulee sanoista jakt-, attack- och spaningsplan (hävittäjä-, rynnäkkö- ja tiedustelukone). Ensilentonsa joulukuussa 1988 lentänyt JAS on IG JAS:n, Saab AB Ericsson Microwave Systemsin, Ericsson Saab Avionicsin, Volvo Aero Corp.:n ja FFV Aviotechin yhteishanke, jonka markkinointia on tukenut vuodesta 1995 British Aerospace Saab-BAe Gripen AB:n kautta. Flygvapnetille toimitettiin vuoteen 2007 mennessä 204 JAS 39 Gripeniä. Gripen sai alkuunsa hieman epävarman maineen, koska kaksi Gripeniä putosi ennen niiden varsinaista käyttöönottoa (vuosina 1989 ja 1993), jälkimmäinen Tukholman keskustaan Långholmenille Vesifestivaalien aikaan. Molemmissa onnettomuuksissa lentäjänä oli Lars Rådeström. Lisäksi kolmessa tapauksessa (vuosina 1999, 2005 ja 2007) kone on pudonnut palveluskäytössä. Kaikissa tapauksissa vakavilta henkilövahingoilta on kuitenkin vältytty, eikä ongelmamäärä ole sinällään saman kaltaisilla hävittäjälentokoneilla mitenkään poikkeava. Puolustusalan tunnetuin ammattilehti, Jane’s Defence Weekly on todennut, että alalla arvellaan yleisesti, että ruotsalaiset Jas 39 Gripen NG:t tulisivat maksamaan noin puolet Lockheed Martin F-35 Lightning II:n mahdollisesta hinnasta. Lisäksi Jas 39 Gripen NG:n huoltokustannukset ovat arviolta viideosan Lockheed Martin F-35 Lightning II:n mahdollisista huoltokustannuksista. Lisätietoja ja teknisiä tietoja: Saab JAS 39 Gripen. Ohessa Jas 39 Gripen E hävittäjän esite:
Vaihtoehto 4: Boeing F-15 Eagle/F-18 Super Hornet
F-15 Eagle on yksipaikkainen ja kaksimoottorinen suihkuhävittäjä. Se on suunniteltu ilmaherruuden saavuttamiseen ja sen ylläpitämiseen, minkä takia siitä on tehty lento-ominaisuuksiltaan mahdollisimman tehokas. Erittäin nopea ja ketterä F-15 Eagle on ollut Yhdysvaltain ilmavoimien ensisijainen ilmaherruushävittäjä jo kolmen vuosikymmenen ajan. F-15 Eaglen tärkeimmät ominaisuudet ovat sen käsiteltävyys, kiihtyvyys, toimintasäde, aseet ja avioniikka. Konetyypin erinomainen käsiteltävyys ja kiihtyvyys on saavutettu suihkumoottoreiden korkealla teho-paino-suhteella ja alhaisella siipikuormituksella. Hävittäjän painon ja sen siipipinta-alan välisen suhteen muodostaman siipikuormituksen alhaisuus on tärkeä tekijä hallittavuudessa ja se yhdistettynä korkeaan teho-paino-suhteeseen mahdollistaa lentokoneen kääntymisen tiukasti menettämättä liikaa lentonopeutta. Suunnitteluajankohdalleen tyypillisesti hävittäjässä käytetään jälkipolttoa työntövoiman hetkelliseen lisäämiseen. F-15 Eagle oli myös ensimmäinen Yhdysvaltain ilmavoimien lentokone, jossa moottorien työntövoima ylitti lentoonlähtöpainon. Konetyypin avioniikkajärjestelmään kuuluvat heijastusnäytön ja tutkan ohella myös inertiasuunnistuksen, UHF-kommunikoinnin, taktiseen suunnistuksen ja ILS-mittarilaskeutumisen mahdollistavat järjestelmät. F-15 Eaglessä on myös niin sanottu omatunnuslaite ja elektoninen omasuojalaitteisto. Koneen toimintasäteen mahdollistavat siipien alle asennetut suurikokoiset polttoainesäiliöt, jotka on suunniteltu kestämään useiden g-voimien kiihdytystä. F-15 Eagle on varustettu kahdella Pratt & Whitney F100 -mallin jälkipolttavalla ohivirtaussuihkumoottorilla, joiden ansiosta koneen huippunopeus on 3 018 kilometriä tunnissa. F100 kuuluu Yhdysvaltain ilmavoimien voimakkaimpiin suihkumoottoreihin, ja se on F-15 Eaglen ohella käytössä myös F-14 Tomcatissä, F-16 Fighting Falconissa, F-22 Raptorissa ja F-35 Lightning II:ssa. Lisätietoja ja teknisiä tietoja: McDonnell Douglas F-15 Eagle
Vaihtoehto 5: Lockheed Martin F-16/F-35
General Dynamics F-16 Fighting Falcon on General Dynamics/Lockheed Martin kevyeksi, huokeaksi ja ketteräksi suunniteltu moderni yhdysvaltalaisvalmisteinen hävittäjälentokone. F-16 on yksi menestyneimmistä länsimaisista koneista. Sitä on valmistettu yli 4 400 konetta vuodesta 1976 lähtien, ja se on palvellut 25 maan ilmavoimissa. Lockheed Martin F-35 Lightning II on Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian yhdessä suunnittelema viidennen sukupolven suihkuhävittäjälentokone, jonka on tarkoitus tulla palveluskäyttöön 2010-luvun lopulla. Koneen nimi vahvistettiin 7. heinäkuuta 2006. Sitä ennen se tunnettiin nimellä Joint Strike Fighter (JSF). Konetta aiotaan valmistaa vuoteen 2035 saakka. Kevyeksi ja niin sanotusti edulliseksi (suhteellinen käsite tosin, koska monimutkaisten teknisten ratkaisujen takia hinta on muita vastaavia korkeampi) hävittäjäksi suunniteltu F-35 on lisäksi tarkoitettu sekä rynnäkköhävittäjäksi lähi-ilmatukeen (mutta ei näillä näkymin korvaa A-10 Thunderbolt II maataistelukonetta tarvittavien ominaisuuksien puutteen takia) että taktisiin pommituksiin. Yhdysvaltain asevoimat aikoo hankkia koneita noin 1 700 kappaletta eri malleja. Sen on tarkoitus korvata etupäässä Yhdysvaltain ilmavoimien F-16 Fighting Falcon, Yhdysvaltain merijalkaväen ja Britannian laivaston Harrier II:t (AV-8 ja GR7/9 Sea Harrier) VTOL-koneet, Yhdysvaltain ilmavoimien panssarintorjuntaan erikoistunut maataistelukone A-10 Thunderbolt II ja Yhdysvaltain laivaston ja merijalkaväen käytössä olevat F/A-18 Hornet-koneet lukuun ottamatta uudempia F/A-18E ”Super Hornet” -malleja. Konetta markkinoidaan korvaamaan Euroopan maiden F-16-koneet ja vanhemmat hävittäjät, kuten esimerkiksi F-4 ja Tornado. Lockheed Martinin mukaan F-35 korvaa kolmella tyypillään 13 lentokonetyyppiä 11 valtiossa. Vuonna 2016 ilmoitettiin, että F-35 ei korvaa kuitenkaan A-10 koneita kuten alun perin oli suunniteltu. F-35:n huoltokustannukset ovat arviolta jopa yli viisinkertaiset verrattuna toisiin saatavilla oleviin monitoimihävittäjiin (lentäminen muihin tarjolla oleviin koneisiin verrattuna kalliimpaa): IHS Jane’s julkaisun mukaan F35 hävittäjän arvioitu lentotuntihinta on noin 27 000€, Eurofighter Typhoon hävittäjän lentotuntihinta on noin 15 800€, Dassault Rafale hävittäjän lentotuntihinta on noin 14 500€, F-18 Super Hornet hävittäjän lentotuntihinta on noin 9700€ ja Jas 39 Gripen hävittäjän lentotuntihinta on noin 4100€! Yhdysvaltain raskaaksi ilmaherruushävittäjäksi ja F-15 Eaglen korvaajaksi on taas tarkoitettu jo käyttöön otettu F-22 Raptor, jonka valmistus on jo lopetettu (yhtenä syynä korkea hinta koneyksilöä kohden). Lisätietoja ja teknisiä tietoja: Lockheed Martin F-35 Lightning II ja General Dynamics F-16 Fighting Falcon
Arkistojen kätköistä RELE-lehden vuoden 1990 numerosta 1 löytyy mielenkiintoinen artikkeli edellisestä hävittäjäkaluston uusimiskerrasta. Kyseinen RELE-lehti 1-1990 luettavissa ohessa:
Lisää vanhoja RELE-lehtiä löytyy: http://www.oruk.fi/rele/
Lähteet
Maailman parhaat sotilaslentokoneet kautta aikojen
Wikipedia