Tuho taivaalta
Alaotsikko: Talvisodan pommitukset 1939-1940
Kirjailija: Antero Raevuori
Kustantaja: Otava
Julkaistu: 2016
Kieli: suomi
Sivuja: 367
Talvisodan päivät ja yöt, jolloin suomalaisia piinasi Stalinin ilmaterrori. Neuvostoliiton ilmavoimat pommittivat talvisodan aikana lähes kaikkia Suomen kaupunkeja ja useita kauppaloita. Noin tuhat siviiliä kuoli ja parituhatta haavoittui. Mitä tuolloin tapahtui? Tuho taivaalta -teos on ensimmäinen vahvoihin faktoihin perustuva talvisodan pommituksia käsittelevä teos. Teos liikkuu koskettavasti suomalaisten kodeissa ja pommisuojissa sekä avaa näkymiä neuvostokoneiden ohjaamoihin ja maailmanpolitiikan kabinetteihin.
Talvisota oli 30. marraskuuta 1939 – 13. maaliskuuta 1940 Suomen ja Neuvostoliiton välillä käyty sota. Neuvostoliitto aloitti talvisodan hyökkäämällä ilman sodanjulistusta, ja sota päättyi 105 päivää myöhemmin Moskovan rauhansopimukseen. Kansainliitto tuomitsi hyökkäyksen ja erotti Neuvostoliiton 14. joulukuuta 1939. Toinen maailmansota oli alkanut kolme kuukautta aikaisemmin Saksan ja Neuvostoliiton miehitettyä Puolan. Koska länsirintamalla oli käynnissä vähätapahtumainen valesota, länsimaiden lehdistö seurasi Suomalaisten talvisotaa tarkasti. Termeistä sisu ja Molotovin cocktail tuli kansainvälisesti tunnettuja. Talvisota on tunnettu erityisen vaikeista talviolosuhteista (talvi 1939–1940 oli vuosisadan kylmimpiä), puna-armeijan valtavista miestappioista (126 875 kaatunutta tai kadonnutta, 188 671 haavoittunutta ja 5 000 vangittua), suomalaisten mottitaktiikasta sekä ”talvisodan hengestä”. Talvisota voidaan jakaa kahteen eri vaiheeseen: 1. Puna-armeijan hyökkäysten epäonnistuminen ja Suomen puolustusvoimien menestyksellinen torjuntataistelu joulukuussa 1939 kaikilla rintamaosuuksilla. 2. Neuvostoarmeijan suurhyökkäyksen paineen aiheuttama suomalaispuolustuksen asteittainen murtuminen Karjalankannaksen länsiosassa ja Viipurinlahdella helmi–maaliskuussa 1940. Rajallisten miehistö- ja materiaalisten resurssien vuoksi Suomen puolustusvoimien taistelukyky oli korkeimmillaan joulukuun lopussa ja, riittävien täydennysten puuttuessa, se aleni sodan loppua kohden. Puna-armeijan tilanne oli päinvastainen; sodan alussa havaittu vihollisen taistelukyvyn vakava aliarviointi ja omien kykyjen yliarviointi voitiin korjata merkittävillä resurssien lisäyksillä tammi–helmikuussa 1940. Sodan seurauksena Suomi menetti Neuvostoliitolle 11 prosenttia maa-alueistaan ja toiseksi suurimman kaupunkinsa Viipurin. Talvisodan synnyttämä revanssihenki oli osaltaan viemässä Suomea jatkosotaan 1941. Talvisodan punailmavoimien tekemät pommitukset ulottuivat monille eri paikkakunnille ja osalle toistuvasti. Suomessa oli valmistauduttu 1930-luvun lopulla siihen, että Neuvostoliitto käyttäisi pääasiassa TB-3-pommikoneita, mutta Neuvostoliitto oli pääasiassa Espanjan sisällissodan kokemusten perusteella laajentanut SB-2- ja DB-3-pommikoneiden määrää, jotka olivat nopeita pommikoneita, Suomen päähävittäjätyypiksi hankittuja Fokker D.XXI:ia nopeampia. Kaikkiaan talvisodan aikana pommitettuja paikkakuntia oli peräti yhteensä 690 kappaletta ja pommituslentoja tehtiin kaiken kaikkiaan 2 726 kertaa. Carl Geustin kokoamisen tietojen mukaan pommituksissa olisi kuollut 956 ihmistä, haavoittunut vakavasti 540 ja lievästi noin 1300. Pommituksissa tuhoutui yhteensä 1921 rakennusta ja vaurioitui kaiken kaikkiaan 4833 rakennusta.
Tuho taivaalta -teos on selkeää kieltä ja on taitoltaan mukavan onnistunut. Antero Raevuoren kirjoittamassa teoksessa on lukijalle erittäin yksityiskohtainen sisällysluettelo, lähteet ja henkilöhakemisto joiden avulla teosta on helppo käyttää ja palata jo luettuihin kohtiin. Tuho taivaalta -teos on sisällöltään laajan informatiivinen (tapahtumat yhdistyneenä pommitukset kokeneiden muistitietoon) jakautuen krnologisiin neljään päälukuihin ja ne alalukuihin pommitettujen suomalaisten paikkakuntien mukaan. Antero Raevuoren kirjoittama teos edustaa siten aihepiirinsä sekä kuvailevaa että tieteellistä tutkimustraditiota ja täyttää erittäin hyvin paikkansa sotatieteellisten tutkimusten joukossa.
Lähteet
Tuho taivaalta
Wikipedia