Harrastuksena marssiminen
Marssiharjoituksen aloitus taisi olla Mattilan Samin järjestämä kuntomarssi. Olin niinsanotusti aivan paskana. Kipinä marssiin lähti ihan siitä, kun huomasi, että reservin porottava aurinko oli laskenut omaa kenttäkelposuutta eikä tiedusteluharjoituksista enää selvinnyt kunnialla. Jalat ei vetäneet repun kanssa haluttuun tahtiin ja se verotti jo tehtävien suorittamista. Sitä käveli kuin pingviini sen telttarepun kanssa.
Hiljalleen marssikestävyys kasvoi ja etäisenä unelmana oli Nijmegenin neljän päivän tapahtuma. Ensimmäisenä ilmoittautumisvuotena jänistin, mutta jatkoin omaa harjoittelua ja kuntomarsseja. Mattilan kuntomarsseilla ja hänen joukkueessaan Hollannissa 2018 sitä oppi kokoajan uusia vinkkejä. Aivan kaikkea ei ole tarvinut oppia kantapään kautta. Vaikka kaikkea sitä kumminkin sattuu. 2021 irtosi ensimmäisen kerran isovarpaan kynsi jääkärimarssin sukkamokan takia. Tehdasuusi sukka veti vähän ruttuun ja siitä aiheutuva paine sai kynnen irtoamaan. Nyt siihen on jo onneksi jonkinmoinen kynsi takaisin kasvanut.
Treeneistä on mahtavia muistoja ja ensimmäinen yksin kävelty 50km ei unohdu koskaan. Jalat vetivät lopussa niin jumiin, että tauoilta marssia jatkaessa piti oikeasti murista, että pääsi taas liikkeelle tönkköjalkojen kanssa. Vuodet 2018 ja 2019 pääsin osallistumaan Nijmegeniin. Se on uskomaton saavutuksen tunne tulla joukkueella siellä maaliin. Porukka on neljässä päivässä hitsautunut yhdeksi perheeksi ja joukkueen yhteinen tsemppi ja tuki on kaunista. On kiukuteltu, naurettu ja itketty yhdessä. Väsyneet taistelijat ovat vähän sellaisia.
2020 ja 2021 Resulin etämarssitapahtumat ovat olleet hyvä sijainen Hollannille. Tapahtuma on erilainen, koska huollon, aikataulutuksen ja vauhdin saa päättää itse. 2020 tavoittelin 6x40km suoritusta. Mutta jouduin keskeyttämään 180km kohdilla.
2021 siinä kumninkin onnistuin ja jalat kuin ihmeen kaupalla kantoivat kuusi päivää ja 240km. Viimeinen kilometri piti kumminkin juosta maaliin. Se oli omalla paletilla hieno temppu. Nimesinkin 6x40km marssin Viljo Suokkaan mukaan.
2020 alkaneet Jääkäriprikaatin jääkärimarssit 24h ja vähintään 100km ovat olleet hienoja tapahtumia myös. Erittäin pitkäkestoisena ja yhtäjatkoisena marssina se on hyvä haaste oman huollon onnistumiselle. Nyt takana 2kpl 100km suoritusta kävellen ja kerran hiihtäen. Tapahtuman huolto on järjestetty Jääkäriprikaatiin ja on todella fiksusti järjestetty. Saa keskittyä oikeasti vain omaan suoritukseen ja myöhemmin palautumiseen mukavissa olosuhteissa. Siellä on ammattimiehet sitä selvästi järjestämässä.
Nykyään pyrin pitämään harrastuksen hauskana ja nauttimaan marssiseurasta. Harvassa harrastuksessa on näin paljoa aikaa oikeasti tutustua toiseen ihmiseen. Se kaveri kävelee siinä vieressä kumminkin tuntikaupalla ja ne ennakkoluulot murenevat hiljalleen ja sitä tutustuu toiseen ihmiseen kuin vahingossa. Aivan mahtaviin tyyppeihin on tullut lajin myötä tutustuttua.
Tälle vuodelle on kalenterissa kuukaisittaiset kuntomarssit, Jääkärimarssi hiihtäen, Terwamarssi 2022 ja toivottavasti joukkueenjohtajana Hollannissa. Terwamarssin tavoite onkin toimia ns. viimeisenä voiteluna Hollantiiin lähtijöille. Siellä kerkeää vielä hikoilua ja huoltoa harjoitella. Hollannissa virheitä ei enää ole varaa tehdä.
Tällä hetkellä motivoi uusien marssijoiden tuominen lajin pariin. Se de facto on, että on vain hyviä ja huonoja sotilaita. Oppimiskäyrä tämän lajin pariin on aika jyrkkä. Hyväksi marssijaksi tullaan vain omaksumalla oikeat suoritteet tekniikan, varustuksen ja huollon osalta. Toivottavasti siihen pystyy antamaan sitä oikeaa ja toimivaa tukea mahdollisimman usealle kenttäkelpoisuuttaan parantavalle taistelijalle.
Mika Mylly
Nuoriso- ja liikuntaupseeri
Oulun Reserviupseerikerho