Gustaf Mannerheimin elämä
Kirjailija: Dag Sebastian Ahlander
Kääntäjä: Paula Autio
Kustantaja: Gummerus
Julkaistu: 2017
Sidosasu: sidottu
Kieli: suomi
Sivuja: 399
C.G.E. Mannerheimin ansiokas elämäkerta ruotsalaisen historioitsijan näkökulmasta hienosti kerrottuna. Ahlander kertoo, miten epätodennäköinen Mannerheimin nousu historialliseksi henkilöksi on ollut. Miten oli mahdollista että suomea huonommin taitava keisarin armeijan upseeri voi nousta pikavauhtia sisällissodan valkoisen armeijan komentajaksi? Marskin urakertomuksen rinnalla Ahlander kertoo hienosti myös tarinaa ihmissuhteista, traagisesta avioliitosta ja lapsista, ja pohtii paljon Mannerheimin ajan Suomea ja suomalaisuutta suhteessa muuhun maailmaan – varsinkin Ruotsiin. Oman kiinnostavuutensa tuokin tapa, jolla Ahlander ruotsalaisena näkee Mannerheimin. Suomen ulkopuolelta katsottuna Mannerheim näyttäytyy mytologisoituna sotasankarina mutta samalla ihmisenä komplekseineen. Kirja oli Ruotsin isoimman tietokirjapalkinnon
Carl Gustaf Emil Mannerheim (s. 4. kesäkuuta 1867 Askainen – k. 27. tammikuuta 1951 Lausanne, Sveitsi) oli kuudes Suomen tasavallan presidentti (1944–1946), Suomen marsalkka ja yksi itsenäisen Suomen historian keskeisistä henkilöistä. Hän myös palveli lähes kolmekymmentä vuotta Venäjän keisarikunnan armeijassa, jossa osallistui Venäjän–Japanin sotaan ja ensimmäiseen maailmansotaan. Hän toimi ylipäällikkönä jokaisessa Suomen itsenäisyyden ajan neljässä sodassa (Vapaussota 1918, Talvisota 1939-1940, Jatkosota 1941-1944 ja Lapin sota 1944-1945) sekä jälkimmäisenä valtionhoitajana Vapaussodan jälkeen. Talvisodan syttyessä 30. marraskuuta Mannerheimista tuli puolustusvoimien ylipäällikkö ja hän perusti päämajansa Mikkeliin. Esikuntapäällikökseen Mannerheim nimitti kenraaliluutnantti Lennart Oeschin. Operatiivisista suunnitelmista vastasi kuitenkin päämajamestarina toiminut eversti Aksel Airo. Mannerheimin läheinen ystävä, kenraaliluutnantti Rudolf Walden toimi päämajan edustajana hallituksessa, jonka jättäessä toimensa Waldenista tuli puolustusministeri toimien aina vuoden 1944 lopulle saakka. Mannerheim jatkoi joukkoja komentavana ylipäällikkönä myös talvisodan jälkeisen välirauhan aikana ja koko jatkosodan, josta ajasta hän vietti suurimman osan Mikkelissä ja teki ajoittain tarkastuksia rintamalla. Jatkosodan lopulla elokuussa 1944 Mannerheimistä tuli presidentti. Mannerheimista tuli eduskunnan säätämällä poikkeuslailla presidentti 4. elokuuta 1944. Presidentti Mannerheim sanoutui irti presidentti Rytin allekirjoittamasta erillisrauhan solmimisen kieltävästä sopimuksesta ja suostui aselepoon Neuvostoliiton kanssa. Mannerheimin nauttiman luottamuksen katsottiin varmistavan, ettei Neuvostoliiton kanssa käytyjä neuvotteluja pidettäisi petoksena. Lisäksi uskottiin, että Mannerheimin presidenttiys saisi koko armeijan varmasti noudattamaan rauhansopimusta. Syyskuussa 1944 Suomi solmi Moskovan välirauhan Neuvostoliiton ja Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa. Tämän jälkeen alkoivat sotatoimet saksalaisten joukkojen häätämiseksi Lapista. Välirauhan solmimisen jälkeen Mannerheim pyrki löytämään Suomen kannalta edullisen ulkopoliittisen ratkaisun. Marsalkka Mannerheim kuoli 83-vuotiaana Lausannessa, Sveitsissä 27. tammikuuta 1951 klo 23.30 (Suomen aikaa 28. tammikuuta 1951 klo 00.30). Kun kuolinsanoma oli saapunut Suomeen, presidentti Paasikivi kertoi radiossa Suomen kansalle Mannerheimin kuolemasta sanoen, että ”yksi Suomen historian suurimmista miehistä ja loistavimmista hahmoista” oli mennyt pois. Mannerheimin arkku saapui Helsinki-Malmin lentoasemalle 2. helmikuuta, minkä jälkeen yleisöllä oli tilaisuus käydä Helsingin tuomiokirkossa osoittamassa kunnioitustaan kahden vuorokauden ajan. Mannerheim siunattiin Hietaniemen sankarihautausmaahan 4. helmikuuta kaikin kunnianosoituksin.
Dag Sebastain Ahlander on tehnyt pitkän uran Ruotsin ulkoministeriössä ja on kirjoittanut useita historiallisia tietokirjoja, muun muassa Pyhästä Birgitasta, Alfred Nobelista, Raoul Wllannbergistä sekä Hitleristä ja Stalinista. Gustaf Mannerheimin elämä -teos on ulkoasultaan mukavan kokoinen ja teksti on helposti ymmärrettävää. Pienenä puutteena teoksen kuvitus olisi voinut olla hiukan laajempi. Ahlanderin kirjoittama teos edustaa kuitenkin aihepiirinsä sekä kuvailevaa että tieteellistä tutkimustraditiota ja täyttää erittäin hyvin paikkansa Mannerheim -elämänkertojen joukossa.
Lähteet
Gustaf Mannerheimin elämä
Wikipedia
Lisää kirja-artikkeleita täällä.