Saksan kenraali Suomen päämajassa 1941
Alaotsikko: Suomalais-saksalainen yhteistyö waldemar erfurthin päiväkirjan valossa
Kirjailija: Pekka Visuri
Kustantaja: Docendo
Julkaistu: 2019
Sidosasu: Nidottu
Kieli: Suomi
Sivuja: 373
Kirjassa pääosa Erfurthin päiväkirjan ennen julkaisemattomasta suomennoksesta!
Jalkaväenkenraali Waldemar Erfurth sai Hitlerin päämajassa 12.6.1941 tehtävän lähteä Suomen päämajaan yhteyskenraaliksi. Hänelle annettiin tiedot yllätyshyökkäyksen aloittamisesta Neuvostoliittoon ja ohjeet, joilla suomalaisten toiminta kytkettäisiin Barbarossaksi nimetyn suunnitelman osaksi.
Erfurth saapui Helsinkiin jo seuraavana päivänä – toistaiseksi vielä huomaamattomasti siviilipuvussa liikkuen. Ilmoittautuessaan marsalkka Mannerheimille hän kertoi, että Saksan hyökkäys alkaa noin kymmenen päivän kuluttua. Jo sitä ennen suomalaisten odotettiin mobilisoivan armeijansa sodan ajan vahvuuteen ja olevan valmiina liittymään hyökkäykseen kesäkuun lopulla. Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon alkoi 22. kesäkuuta, jolloin Hitler julisti myös Suomen ja Romanian tulevan mukaan sotatoimiin. Erfurthin tehtävänä oli nyt huolehtia siitä, että Suomen armeijan pääosat, vähintään kuusi divisioonaa, suunnataan hyökkäykseen Laatokan itäpuolitse kohti Syväriä. Saksalaisten oli määrä tulla siellä vastaan sulkeakseen Leningradin saartorenkaan. Aluksi kaikki sujui suunnitelmien mukaisesti. Baltian suunnalta hyökänneet saksalaiset saavuttivat Leningradin alueen, ja suomalaiset pääsivät Itä-Karjalassa Syvärille ja Kannaksella Leningradin reunoille. Sitten Neuvostoliiton puolustus kuitenkin sitkistyi. Saksan päämaja pyysi suomalaisia jatkamaan hyökkäystä myös Leningradin suunnalla, mutta Mannerheim ei siihen suostunut vedoten armeijan kokemiin suuriin tappioihin. Kenraali Erfurth piti huolellisesti päiväkirjaa, jonka pääosan suomennos on liitetty tähän dramaattisten sotatoimien johtamisesta kertovaan kirjaan. Professori Pekka Visuri on kirjoittanut useita teoksia sotahistoriasta, kansainvälisestä politiikasta ja poliittisesta historiasta.
Waldemar Erfurth (4. elokuuta 1879 Berliini, Saksa – 2. toukokuuta 1971 Tübingen, Saksan liittotasavalta) oli saksalainen jalkaväenkenraali toisen maailmansodan aikana. Erfurth oli komennettu Suomeen yhteysupseeriksi Suomen armeijan esikuntaan Mikkelin Päämajaan. Erfurth liittyi Saksan keisarilliseen armeijaan vuonna 1897. Ensimmäisen maailmansodan alkaessa hän palveli kapteenin arvoisena XX armeijakunnan päämajassa. Erfurth ehti jäädä eläkkeelle vuonna 1931, ennen kuin kansallissosialistit nousivat valtaan kaksi vuotta myöhemmin.
Syyskuussa 1934 maavoimat kutsuivat Erfurthin armeijan pääesikuntaan, jossa hän pysyi, kunnes sai kesällä 1941 siirron Suomeen Mikkeliin yhteysupseeriksi saksalaisten yhdysesikunta Nordiin.Tehtävänimikkeenä oli “saksalainen kenraali Suomen päämajassa” (Deutscher General im Finnischen Hauptquartier). Hän toimi Saksan itärintaman sotatoimien johtamisesta vastaavan Oberkommando des Heeresin (OKH) alaisuudessa päätehtävänään toimia Hitlerin ja Mannerheimin välisenä yhteysupseerina. Hän piti yhteyttä Johtajanpäämajaan (Führerhauptquartier) ja Wehrmachtin operaatioiden suunnittelusta vastaavaan Alfred Jodliin. Hänen välittömiä esimiehiään olivat OKH:n esikuntapäällikkö Franz Halder ja Jodl. Pekka Visurin mukaan Ehrfurt ei missään vaiheessa ollut natsi.
Erfurth pysyi tehtävissään Suomessa syksyyn 1944 asti, jolloin Suomi solmi aselevon Neuvostoliiton kanssa ja aloitti sotatoimet Saksaa vastaan. Erfurth siirrettiin Führer-reserviin. Joulukuusta 1944 sodan loppuun hän oli pääesikunnan käytössä. Yhdysvaltalaiset joukot vangitsivat hänet 6. toukokuuta 1945. Hänet vapautettiin sotavankeudesta kesällä 1947. Toisen maailmansodan jälkeen Erfurth kirjoitti muun muassa ajastaan Suomessa kertovia kirjoja, kuten suomennetut Suomi sodan myrskyissä 1941–1944 ja Muurmannin radan ongelma. Edellistä teosta Visuri pitää käyttökelpoisena, kun haetaan jälkikäteisiä selityksiä Erfurthin ja saksalaisten toiminnalle Suomessa jatkosodan aikana, sen sijaan historiallisena dokumenttina hän ei päiväkirjaan verrattuna näe siinä ansioita, sillä se kuvastaa kylmän sodan aikakautta ja myötäilee amerikkalaisten näkökantoja, ja Erfurth joutui siinä salaamaan Suomen ja Saksan pitkälle menevää yhteistyötä.
Hänen päiväkirjoistaan on julkaistu Sotapäiväkirja vuodelta 1944 ja teoksessa Saksan kenraali sotapäiväkirja vuodelta 1941. Hän aloitti päiväkirjan pitämisen heti saatuaan tehtävän lähteä Suomeen yhteyskenraaliksi. Sodan päätyttyä hän oli yhteistyössä Yhdysvaltoihin siirtyneen Franz Halderin kanssa ja laati muun muassa Saksan yleisesikunnan historian Die Geschichte des deutschen Generalstabes von 1918 bis 1945. Erfurthin koko laajan, 1070-sivuisen päiväkirjan käsikirjoitusta säilytetään Suomen kansallisarkistossa ja toista kappaletta Saksan sota-arkistossa (Bundesarchiv-Militärarchiv) Freiburgissa.
Pekka Juhani Visuri[ (s. 25. joulukuuta 1942 Hämeenlinna) on suomalainen upseeri, professori ja politiikan tutkija. Visuri toimii Maanpuolustuskorkeakoulun dosenttina. Hän on myös ollut Ulkopoliittisen instituutissa vierailevana tutkijana. Oppiarvoltaan Visuri on valtiotieteen tohtori ja sotilasarvoltaan eversti (ylennettiin vuonna 2001 reservistä). Hänen väitöskirjansa käsitteli Suomen sodanjälkeistä turvallisuuspolitiikkaa. Vuonna 2013 hänet palkittiin Tietokirjailijapalkinnolla. Visuri pitää Suomen nykyistä aluepuolustukseen pohjautuvaa puolustusratkaisua toimivana. Saksan kenraali Suomen päämajassa 1941-teos on selkeästi kirjoitettu muistelmatietoteos. Visurin kirjoittamassa teoksessa on lukijalle yksityiskohtainen sisällysluettelo, jonka avulla teosta on helppo käyttää ja palata jo luettuihin kohtiin. Saksan kenraali Suomen päämajassa 1941 -teos on sisällöltään realistisen informatiivinen ja paljastaa uusia näkökulmia vaiherikkaaseen vuoteen 1941. Saksan kenraali Suomen päämajassa 1941 -teos edustaa historiantutkimuksessa tieteellistä että kuvailevampaa tutkimustraditiota. Visurin toimittama teos täyttää siten hyvin paikkansa historiantutkimusten joukossa.
Lähteet
Saksan kenraali Suomen päämajassa 1941
Wikipedia