Pohjoinen suurvalta. Ruotsi ja Suomi 1521-1809
Tekijä: Petri Karonen
Kustantaja: Suomalaisen kirjallisuuden seura
Julkaistu: 2020
Sidosasu: Nidottu
Sivuja: 552
Kieli: Suomi
Suomen ja Ruotsin yhteistä valtiota tarkastellaan valtakunnallisena kokonaisuutena: valtio, politiikka, kirkko, maailmankuva, talous, paikallisyhteisö. Suomen ja Ruotsin yhteinen historia 1520-luvulta vuoteen 1809 on merkittävä eurooppalainen menestystarina. Ajanjakson suurten Eurooppaa horjuttaneiden muutosten myllerryksessä Ruotsi onnistui yhtenä harvoista suurista valtioista säilyttämään itsenäisyytensä ja kukoistamaan. Pohjoinen suurvalta tarkastelee Ruotsin ja Suomen yhteistä valtiota valtakunnallisena, Pohjanlahden ylittävänä kokonaisuutena. Keskeisiksi käsitteiksi nousevat tällöin valtio, politiikka, kirkko, maailmankuva, talous ja paikallisyhteisö.
Kustaa Vaasan valtakaudella Ruotsiin syntyi vahva keskusvaltio, joka loi perustan maan 1600-luvun suurvalta-asemalle. Uskonpuhdistuksessa katolinen usko vaihtui Martti Lutherin oppeihin, mikä antoi alkusysäyksen myös suomen kirjakielen kehittämiselle. Suurvalta-aikana Ruotsi onnistui Tanskaa, Puolaa ja Venäjää vastaan käydyissä sodissa laajentamaan alueitaan Itämeren ympärillä. Jo 1500-luvulla Ruotsin alueisiin liitettiin Viro sekä Stolbovan rauhassa vuonna 1617 myös Inkerinmaa ja Käkisalmen lääni, joka käsitti Laatokan- ja Pohjois-Karjalan. Nämä aluelaajennukset vähensivät Suomen merkitystä Ruotsin politiikassa, mutta toisaalta maa ei joutunut sataan vuoteen taistelukentäksi. 1600-luvulla Suomi kytkettiinkin hallinnollisesti tiukemmin emämaahan ja ruotsin kielen asema Suomessa vahvistui, kun Ruotsista tuli Suomeen virkamiehiä. Hallintoa kehitettiin: Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe uudisti yhteiskuntaa perustamalla Turkuun Turun akatemian (1640) ja Turun hovioikeuden, kaupunkilaitosta uudistettiin (10 uutta kaupunkia Suomen alueelle) ja infrastruktuuria parannettiin luomalla maahan postilaitos.
Vuonna 1617 Ruotsia alkoi hallita kuningas Kustaa II Aadolf, Ruotsin historian ehkä menestyksekkäin hallitsija. Yhteistyössä kansleri Axel Oxenstiernan kanssa kuningas saattoi valtakunnan sisäiseen tasapainoon. Hallinto uudistettiin perusteellisesti. Baltian sodassa Ruotsi sai nyt yliotteen ja Puolan oli pakko suostua rauhaan vuonna 1625. Nykyistä Viroa ja Latviaa vastaava alue (Liivinmaa) siirtyi Ruotsin valtaan. Vuonna 1630 Ruotsi sekaantui Keski-Euroopassa raivoavaan kolmekymmenvuotiseen sotaan. Pohjois-Saksan protestanttiset ruhtinaat olivat joutuneet ahtaalle taistelussa katolista keisaria vastaan. Huippukuntoon trimmattu Ruotsin armeija tuli apuun ja murskasi keisarilliset useissa suurissa taisteluissa. Vuonna 1632 kuningas Kustaa II Aadolf kaatui Lützenin taistelussa. Tämän jälkeen sota pitkittyi. Vuonna 1648 solmittiin vihdoin Westfalenin rauha, jossa Ruotsille luovutettiin mittavat alueet Saksan pohjoisosasta. Ruotsi oli nyt noussut eurooppalaisen suurvallan asemaan. Menestyksen hinta oli jäänyt kansan maksettavaksi. Suomi oli joutunut kantamaan suhteettoman suuren taakan sotaponnistelujen yhteydessä, mutta varsinainen Ruotsikaan ei ollut päässyt vähällä. Verot olivat olleet korkeat ja suurin osa armeijaan otetuista miehistä oli kuollut.
Kaarle X Kustaan hallituskaudella (1654-1660) Ruotsi kävi useita sotia vastaan. Ruotsi valloitti lisää alueitakin eri puolilta Pohjois-Eurooppaa. Useimmat aluevaltauksensa Ruotsi menetti pian, mutta pysyväksi jäi siihen saakka Tanskalle kuuluneen Skånen liittäminen Ruotsiin Roskilden rauhansopimuksella 1654. Samoihin aikoihin Ruotsiin liitettiin myös Gotlanti.
Vuonna 1697 vasta 15-vuotias Kaarle XII nousi kuninkaaksi. Silloiset Ruotsin viholliset ajattelivat, että nyt on vastaiskun aika. Tanska, Puola ja Venäjä liittoutuivat keskenään ja niin syntyi suuri Pohjolan sota jota kesti noin 20 vuotta. Ruotsin asema murentui 1700-luvulla suuressa Pohjan sodassa. Narvan taistelussa vuonna 1700 Ruotsi saavutti voiton, mutta seuraavina vuosina Venäjän keisarin Pietari Suuren onnistui rauhassa vallata Ruotsilta Inkerinmaa ja aloittaa uuden pääkaupungin Pietarin rakentaminen alueelle. Kaarle XII menestyi aluksi taistellessaan Tanskaa ja Puolaa vastaan, mutta kärsi ratkaisevan tappion Pultavassa kesäkuussa vuonna 1709. Kaarle XII pakeni Turkkiin. Venäjä valtasi seuraavana vuonna Ruotsin Baltian tukikohtia ja Viipurin. Kansalaiset odottivat, että kuningas palaisi kotiin ja toisi tullessaan rauhan. Toive oli turha. Kun Kaarle XII ratsasti Eurooppaan, hän ei tullutkaan Ruotsiin, vaan lähti sotimaan Norjaan. Tämä herätti monissa tyytymättömyyttä, sillä ihmiset olivat kyllästyneet sotimiseen. Kuningas kuoli vuonna 1718 norjalaista linnaketta piiritettäessä. Itsevaltiaan mukana meni Ruotsin tahto jatkaa epätoivoista sotaa. Uudenkaupungin rauhassa 1721 Ruotsi menetti Suomenlahden eteläpuoliset alueet, Inkerin ja Kaakkois-Suomen. Ruotsin suurvalta-asema oli romahtanut.
Sota päättyi vasta vuonna 1721 isonvihan, Suomen vuosia kestäneen venäläismiehityksen, jälkeen Uudenkaupungin rauhaan. Sodan aikana Venäjän miehittämänä ollut Suomi palautettiin suurimmaksi osaksi Ruotsille, mutta maan kaakkoisosa liitettiin Venäjään suunnilleen nykyistä rajaa myöten. Hattujen sodassa 1741–1743 Suomea miehitettiin jälleen, ja Ruotsin itäraja siirtyi Kymijoelle. Sodista huolimatta etenkin 1700-luvun jälkipuolisko oli maalle edellisestä vuosisadasta poiketen suhteellisen kehityksen ja vaurastumisen aikaa.
Tekijä Petri Karonen on Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksen Suomen historian professori. Hän on onnistunut kirjoittamaan eheän kokonaisesityksen Suomen ja Ruotsin yhteisestä valtiotiestä. Pohjoinen suurvalta tarkastelee Ruotsin ja Suomen yhteistä valtiota valtakunnallisena, Pohjanlahden ylittävänä kokonaisuutena. Kokonaisuutena kirja sopii kaikentasoisille lukijoille. Suosittelen kaikille, joita kiinnostaa Suomen ja Ruotsin yhteinen valtiollinen historia.
Lähteet
Pohjoinen suurvalta
Wikipedia