Suomalaiset sotilaat muukalaislegioonassa
Kirjailija: Kari Kallonen
Kustantaja: readme.fi
Julkaistu: 2020
Sidosasu: sidottu
Kieli: Suomi
Sivuja: 452
Ranskan tarunhohtoisen muukalaislegioonan riveihin on Suomesta matkannut kautta aikain merimiehiä, seikkailijoita ja sotasankareita – sekä tämän päivän suomalaisia miehiä, jotka haluavat vakuuttavan työkokemuksen turvallisuusalalle. Miehistä monet ovat kohonneet legendoiksi, kuten Kollaan sankari Aarne ”Marokon kauhu” Juutilainen, Per ”Sahara” Andersson tai Kyösti ”Karl Peters” Pietiläinen. Arkistot ovat olleet vuosia suljettuina, joten kattavaa tietoa legioonassa palvelleista suomalaisista on ollut vaikea saada. Suomalaiset sotilaat muukalaislegioonassa kertoo nyt lukuisiin haastatteluihin sekä aikaisemmin tuntemattomiin dokumentteihin pohjautuen monta syytä vaihtaa siniset järvet ja vihreät havumetsät karuun aavikkoon tai vihamieliseen viidakkoon.
Muukalaislegioona (ransk. La Légion étrangère) on Ranskan maavoimien eliittisotilasyksikkö. Nimensä mukaisesti muukalaislegioonassa palvelevat sotilaat edustavat eri kansallisuuksia: vain 25–35 prosenttia on Ranskan kansalaisia. Kolmen palvelusvuoden jälkeen legioonalainen saa hakea Ranskan kansalaisuutta. Muukalaislegioonan salaperäinen maine johtuu muun muassa siitä, että siihen voi halutessaan pestautua salanimellä ja -kansallisuudella, mikä on aiemmin houkutellut oikeutta pakoilevia rikollisia ja seikkailijoita. Myöskin muukalaislegioonan ranskankielinen nimi “Légion Étrangère” tarkoittaa suoraan käännettynä, “Ulkomaalaislegioona” Nykyisin pseudonymiteetti on symbolinen ”uuden lehden kääntäminen elämässä”, sillä taustat tarkastetaan. Kolmen vuoden jälkeen tilalle voidaan ottaa oma henkilöllisyys. Vuonna 1831 perustetun legioonan alkuperäinen tehtävä oli turvata Ranskan siirtomaita eri puolilla maailmaa. Nykyään legioona on osa Ranskan armeijaa: se puolustaa Ranskaa ja toimii YK:n alaisissa tehtävissä muiden ranskalaisten joukko-osastojen ohella. Aiemmin legioona oli lähinnä viimeinen pakopaikka rikollisille, karkureille, kerjäläisille ja epäsuosioon joutuneille. Venäjän sisällissodan jälkeen muukalaislegioonassa oli muun muassa sodan hävinneitä venäläisiä. Koulutus oli heikkoa, olot surkeat, operaatiot usein verisiä ja karkuruus yleistä. Nykyään legioona on eliittiyksikkö, jonne valitaan hakijoista vain parhaat.
Aarne Edward Juutilainen (s. 18. lokakuuta 1904 Sortavala, Suomen suuriruhtinaskunta – k. 28. lokakuuta 1976 Helsinki, Suomi) oli talvi- ja jatkosodassa sekä Lapin sodassa palvellut suomalainen upseeri, joka nousi rintamalla mitään kaihtamattoman taisteluhenkensä ansiosta legendaariseksi hahmoksi. Juutilainen oli palvellut aiemmin viisi vuotta Ranskan muukalaislegioonassa, mistä hyvästä hän sai lempinimen ”Marokon kauhu”. Aarne Juutilainen valitsi ammatikseen sotilasuran. Hän kävi Reserviupseerikoulun vuonna 1925 ja jatkoi upseerinopintoja Kadettikoulussa vuosina 1926–1927, mutta joutui keskeyttämään koulun aktiiviupseerille sopimattomien elämäntapojen vuoksi ja erosi Suomen armeijasta vuonna 1928. Kesäkuussa 1930 Juutilainen pestautui Ranskan muukalaislegioonaan, jossa hän palveli seuraavat viisi vuotta. Juutilainen matkusti Pariisiin ja ilmoittautui Ranskan muukalaislegioonan värväystoimistoon. Sitä kautta hän siirtyi legioonan vanhaan Fort St. Nicolas -linnoitukseen, joka on Etelä-Ranskassa, Marseillessa. Sieltä hän siirtyi Oraniin, Algeriaan, joka oli lähellä legioonan huomattavinta silloista Pohjois-Afrikan keskusta Sidi-bel-Abbesia, jonka läheisyydessä hän sai sotilaskoulutuksensa. Koulutuksensa jälkeen hän siirtyi ”JR 3”:n keskuspaikkaan Feziin Marokon Atlas-vuoristoon ja taistelutehtäviin Ranskan miehitystä vastustavia kapinallisia vastaan. Taistelut Marokon Atlas-vuoristossa jatkuivat vuodesta toiseen. Berberien vastarinta oli sitkeää ja vasta keväällä 1935, jolloin Aarne Juutilaisen sitoumusaika loppui, koko Marokko alistettiin Ranskan valtaan. Juutilainen palveli muukalaislegioonassa täydet viisi vuotta ja sai palkkioksi Legioonan Ristin ja Ranskan kansalaisuuden. Juutilainen palasi Suomeen vuonna 1935, palveli Puolustusvoimissa nuorempana upseerina vuosina 1935–1937 ja vuonna 1938 Oulun suojeluskuntapiirissä aluepäällikkönä. Legioonalaistaustastaan hän sai lempinimen ”Marokon kauhu”. Suomessa Juutilaisen työura katkeili hänen runsaan alkoholinkäyttönsä vuoksi. Syksyllä 1939 Juutilainen oli aikeissa palata muukalaislegioonaan ja suunnitteli siellä upseerin uraa, mutta Suomessa alkoi yleinen liikekannallepano eli ylimääräiset harjoitukset kuten asia virallisesti ilmaistiin.
Talvisodassa Juutilainen toimi luutnanttina Jalkaväkirykmentti 34:n komppanian päällikkönä ja kapteenina II/JR 34 pataljoonan komentajana muun muassa Kollaanjoen taistelussa. Hän kunnostautui rohkeutensa ja persoonallisen johtamistapansa ansiosta. Juutilaisen yksikössä taisteli muun muassa Suomen kuuluisin tarkka-ampuja Simo Häyhä, joka oli majoitettuna Juutilaisen komentotelttaan Kollaanjoella. JR 34:n komentaja everstiluutnantti Wilhelm Teittinen piti Juutilaista suuressa arvossa. Teittinen arvosti erityisesti Juutilaisen kylmäpäisyyttä, ja hänen tapaansa valaa rohkeutta miehistöön esimerkillään ja taisteluhengellään. 70-vuotissyntymäpäivänään vuonna 1974 Aarne Juutilainen kertoi Ilta-Sanomille, ettei palvelu legioonassa, eikä Saharan autiomaassa Marokon sodassa ollut yhtään mitään verrattuna Suomen talvisotaan, joka oli äärimmäisen epäinhimillinen päivästä toiseen. Kollaalla käytiin yhdessä Karjalankannaksen kanssa talvisodan kovimmat taistelut ja pelkästään maaliskuun 2. päivänä vihollisen arvioidaan ampuneen 30 000–40 000 tykistön laukausta Kollaan päälinjalle.
Jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana Juutilainen toimi komppanianpäällikkönä ja pataljoonan komentajana Jalkaväkirykmentti 9:ssä. Syvärillä hän toimi Jalkaväkirykmentti 3:n taisteluosasto Juutilaisen komentajana. Taisteluosastossa palveli yhtenä komppanian päällikkönä myös tuleva Puolustusvoimien komentaja Yrjö Keinonen. Jatkosodan ankarimpien taistelujen jälkeen Gorassa 1942 Juutilainen siirrettiin JR 9:n varuskunnan komendantiksi, jossa asemassa hän palveli asemasotavaiheessa. Rykmentin komendanttina hän ehti olla runsaan vuoden, kunnes hänet siirrettiin edelleen 7. divisioonan komendantiksi. Divisioonan komendanttina hän toimi vuoden. Sen jälkeen, ennen kenttäarmeijaan paluutaan, Juutilainen toimi toukokuusta 1944 alkaen 31. Sotavankikomppanian päällikkönä. Siirto joukko-osastoon johtui 7. Divisioonan upseerien rangaistuspäiväkirjan mukaan ”jatketuista juopumuksista ja huhtikuussa 1944 tapahtuneesta käskynalaisen pahoinpitelystä”. Kesän 1944 torjuntataisteluihin Juutilainen osallistui jälleen kerran komppanian päällikkönä Loimolan suunnassa, ja siellä hän oli myös, kun aselepo solmittiin ja astui voimaan syyskuun alussa 1944.
Lapin sotaan Aarne Juutilainen otti osaa kapteenina saksalaisen XX Vuoristoarmeijan perääntymisen seurannan alkuvaiheeseen yhdessä rykmenttinsä kanssa, mistä reserviläiset olivat jo kotiutettu. Alkuvaiheen valesota tunnettiin niin sanottuna syysmanööverina. Marsalkka Mannerheim komensi Rovaniemelle muun esikunnan poistuttua U.S. Haahden neuvottelemaan XX vuoristoarmeijan komentajan kenraalieversti Lothar Rendulicin kanssa sopimuksen rauhallisesta vetäytymisestä. Suomalainen rintamamiehistö ei tiennyt ylijohdon sopimuksista, mutta esimerkiksi miinat, jotka oli saatettu merkitä näkyvästi kyltillä, saivat sotilaat ajattelemaan ettei kysymyksessä ollut sota sanan varsinaisessa merkityksessä. Varsinaiset taistelut alkoivat vasta 1. lokakuuta suomalaisten suorittaman Tornion maihinnousun yhteydessä; sen jälkeen sotatila oli kaikille osapuolille selvä.Juutilaisen pataljoona seurasi taistelellen vetäytyviä saksalaisia Kaaresuvantoon ja vielä Lätäsenolle, kunnes kapteeni Aarne Juutilainen sai ilmoituksen, että hän joutuu anomaan muodollisesti eroa puolustusvoimista.
Tietokirjailija Kari Kallonen on tehnyt useita sotahistoriallisia teoksia, viimeisimpänä loppuunmyydyn ja tarkistetuista tiedoistaan kiitetyn Mannerheim-ristin ritari Lauri Törnin elämäkerran. Hän on saavuttanut myös legioonassa palvelleiden suomalaisten luottamuksen. Suomalaiset sotilaat muukalaislegioonassa-teos on helppolukuista ja lennokasta kieltä. Kari Kallosen kirjoittama teos on sisällöltään erittäin informatiivinen ja Ranskan muukalaislegioonassa palvelleiden suomalaisten elämäntarinat on tuotu ansiokkaasti esille. Suomalaiset sotilaat muukalaislegioonassa -teos täyttää siten erinomaisesti paikkansa sotilaselämänkertojen joukossa, edustaen kuvailevampaa historiantutkimusta.
Lähteet
Suomalaiset sotilaat muukalaislegioonassa
Wikipedia