Suomussalmen taistelut
Kirjailija: Hjalmar Siilasvuo
Kustantaja: Tiberius kirjat
Julkaistu: 2020
Sidosasu: sidottu
Kieli: Suomi
Sivuja: 143
Siilasvuon raportti talvisodasta Suomussalmella on asiallinen kuvaus joukkojen sijoittumisista, siirroista, taisteluista, voitoista ja tappioista. Voitot tuottivat materiaalia, aseita ja ammuksia huonosti varustetuille suomalaisille joukoille. Niistä otettiin myös vankeja, kun hangessa kahlaavia venäläisiä otettiin kiinni. Suomalaiset osasivat hiihtää, mutta tykit ja kovat tulitukset kaatoivat myös suomalaisia. Kirjan kieltä nykyaikaistettu.
Suomussalmen taistelu oli talvisodassa Suomen ja Neuvostoliiton välillä 30. marraskuuta 1939 – 8. tammikuuta 1940 käyty taistelu. Lopputuloksena oli Suomen voitto materiaaliltaan huomattavasti suuremmista neuvostojoukoista. Päävastuun taisteluista kantoi Suomen puolelta 9. divisioona. Ennen sodan alkua Suomi oli keskittänyt alueelle vähäisiä voimia, koska Neuvostoliiton ei odotettu käyttävän alueella divisioonatason sotayhtymiä. Alueella olivat erillinen pataljoona 15 ja 16 (ErP 15 ja 16) sekä kaksi erillistä komppaniaa, yhteisvahvuus runsaat 3 000 sotilasta. ErP 15:n tehtävä oli rajavartiointi Raatteen tien suunnassa ja sodan syttyessä eteneminen Vuokkiniemelle ja vihollisen lyöminen. ErP 16:n tehtävä oli lyödä Kuusamon suuntaan etenevä vihollinen ja valmistautua hyökkäämään Uhtualle. Neuvostoliitto oli vastoin suomalaisten odotuksia keskittänyt alueelle kokonaisen divisioonan (163. divisioona). Puna-armeijan tarkoitus oli edetä aina Ouluun saakka ja katkaista Suomi sen kapeimmalta kohdalta. Puna-armeijan 163. divisioona valtasi Suomussalmen kirkonkylän 8. joulukuuta mennessä edeten sinne kahta reittiä suoraan idästä ja pohjoisessa sijaitsevan Juntusrannan kautta päästen mainittuna päivänä ensimmäiseen tavoitteeseensa ja saaden hyökkäävien joukkojensa välille yhteyden. Pohjoisempana Kuusamon suunnalla Neuvostoliitto oli hyökännyt pienin voimin, joten ErP 16 siirrettiin kohti Suomussalmea Piispajärvelle. Päämaja siirsi Suomussalmelle vahvistukseksi 9. divisioonasta jalkaväkirykmentin (JR 27). Divisioonan komentaja eversti Hjalmar Siilasvuo sai alaisuuteensa lisäksi ennestään Suomussalmella olleet joukot, ja syntyi ryhmä Siilasvuo. Sen tehtäväksi tuli vallata Suomussalmi takaisin. Tässä ryhmä ei onnistunut, mutta 163.D:n yhteydet Neuvostoliittoon katkaistiin ottamalla haltuun Raatteen tie Kuivasjärvellä.
Joulukuun puolivälissä suomalaiset saivat ensimmäiset tiedustelutiedot Raatteen suunnalta lähestyvästä uudesta vihollisdivisioonasta (44. D). Suomussalmelle keskitettiin jälleen lisää joukkoja, nyt 9. divisioonan pääosat tuotiin alueelle. Tosin divisioonalta puuttui pääosa tykistöstä. 27. joulukuuta divisioona aloitti hyökkäyksen Suomussalmen takaisinvaltaamiseksi. 29. joulukuuta saarroksiin joutuneen neuvostodivisioonan pääosat alkoivat vetäytyä Suomussalmelta jäätynyttä Kiantajärveä pitkin koilliseen. Pohjoisesta hyökkäsi osasta 9. Divisioonaa ja ErP 16:sta muodostettu everstiluutnantti Paavo Susitaipaleen johtama Ryhmä Susi, joka löi Suomussalmelta pohjoiseen olleet neuvostodivisioonan osat. Ryhmän etenemisen pysäytti Juntusrannalle paenneen 163. D:n rippeet. Samanaikaisesti 9. D pysäytti Raatteen tietä edenneen Neuvostoliiton 44. D:n. Suomalaiset saavuttivat Suomussalmen alueella voiton. Noin kolmensadan vangin ohella suomalaiset saivat merkittävän sotasaaliin. Neuvostoliittolaisen 163. Divisioonan täydellinen tuhoaminen jäi kuitenkin tekemättä puna-armeijan saatua yllättävällä vetäytymisellään pelastettua suurimman osan miehistöstään. Neuvostodivisioonan kokonaistappioiden arvioitiin olevan noin 11 600 sotilasta. Tämä määrä kokonaistappioiden osalta koskee koko talvisotaa, ei pelkästään Suomussalmen taistelua. Sotasaalis oli kuitenkin merkittävä käsittäen muun muassa: 625 kivääriä, 33 pikakivääriä, 19 konekivääriä, 12 panssarintorjuntatykkiä, 25 kenttä- tai ilmatorjuntatykkiä, 15 hyökkäysvaunua, 2 panssariautoa, 2 ilmatorjuntakonekivääriä ja 151 kuorma-autoa.
Hjalmar Siilasvuo (1892-1947) oli suomalainen jääkärikenraaliluutnantti ja Mannerheim-ristin ritari, joka tunnetaan erityisesti Suomussalmen taisteluiden johtajana. Siilasvuo taisteli kaikkiaan viidessä sodassa. Hjalmar Siilasvuo kirjoitti talvisodan tapahtumista kaksi teosta, Suomussalmen taistelut ja Kuhmo talvisodassa, jotka ilmestyivät Otavan kustantamina vuoden 1940 aikana. Varsinkin edellisestä tuli suurmenestys; sitä myytiin kaikkiaan liki 34 000 kappaletta. Kenraali Siilasvuo sai Päämajasta luvan kirjojen kirjoittamiseen, vaikka marsalkka Gustaf Mannerheim ei tiettävästi pitänyt ajatuksesta. Kirja-arviossaan professori V. A. Koskenniemi luonnehti Siilasvuon lyhyttä ja toteavaa kirjoitustyyliä “monumentaaliseksi”. Suomussalmen taistelut -kirjan haamukirjoittajaksi epäiltiin aikanaan eversti Alpo Marttista, minkä tämä itse kuitenkin kiisti. Suomussalmen taistelut -teos on selkeää ja helppolukuista kieltä. Hjalmar Siilasvuon kirjoittama teos on sisällöltään mukavan informatiivinen ja Talvisodan kenties tunnetuin torjuntataistelu ja torjuntavoitto on tuotu ansiokkaasti aikalaiskuvauksen esille. Kenraali Siilasvuon teos edustaa historiantutkimuksessa kuvailevaa tutkimustraditiota, tuoden aitiopaikalta aikalaisen näkökulman ratkaisutaisteluun. Suomussalmen taistelut -teos täyttää siten hyvin paikkansa sotahistoriakirjojen joukossa.
Lähteet
Suomussalmen taistelut
Wikipedia