Uussota
Alaotsikko: Vaihtuvat voimasuhteet
Kirjailija: Jouni Suistola ja Heikki Tiilikainen
Kustantaja: AtlasArt
Julkaistu: 2019
Sidosasu: nidottu
Kieli: Suomi
Sivuja: 248
Luottamus turvalliseen tulevaisuuteen ei ole entisellään. Suomalaisten arjessakin puhutaan asioista, jotka eivät ole siihen aikoihin kuuluneet – lentokoneiden ja laivojen hankinnoista, kansainvälisten kitkapintojen kuumenemisesta ja näkymättömien bittien vaikeasti hahmottuvista uhkista. Jos jokin repeää pahasti, voiko tuloksena olla sota, ja miten se vaikuttaisi meidän elämäämme. Historioitsijat Jouni Suistola ja Heikki Tiilikainen ovat koettaneet tähyillä eteen päin ja päätellä, miltä tulevaisuuden konfliktit voivat näyttää ja miten niistä voisi nykyisillä ja uusilla keinoilla selvitä. He rakentavat historiallisen pohjan, jonka varaan he hahmottavat mallin ”uussodasta”, kuten he sitä kutsuvat. Tutkimuksesta paljastuu, että voimasuhteet ovat vaihtumassa – pienet selviytyvät koettelemuksista voittajina yhä useammin. Kirjassa annetaan puheenvuorot sotilaallisille ja taloudellisille, mutta myös informaatiotekniikan, vapaaehtoistyön ja etiikan asiantuntijoille. Mukana on esimerkiksi Suomen turvallisuuspolitiikasta 1980-luvun lopulla Cold Will — Luja Tahtoteoksen kirjoittanut Tomas Ries. Kaikkia kirjoittajia yhdistää sama kehys: jos käytämme perinteisiä ja uusia vahvuuksiamme luovasti ja ennakkoluulottomasti, ja annamme kansan ja päättäjien vuorovaikutuksen toimia esteettömästi, emme vain paranna mahdollisuuksiamme selviytyä sodasta, vaan voimme jopa ehkäistä sen omalta ja ehkä naapurienkin osalta. UUSSOTA kertoo — kaikesta maailmalla kiertävästä puheesta huolimatta — hyviä uutisia.
Nykyaikainen sodankäynti tarkoittaa yleensä modernina aikana käytyjä sotia, karkeasti lukien toisesta maailmansodasta tähän päivään asti. Nykyaikaisen sodankäynnin luonteeseen kuuluu sekä kehittyneen teknologian käyttö että epäsymmetrisen sodankäynnin menetelmät. Useimmat nykyaikaiset sodat on käyty joko niin sanottujen kolmannen maailman valtioiden välillä tai yhden suurvallan ja jonkin kolmannen osapuolen välisinä. Epäsymmetrinen sodankäynti tarkoittaa sodankäyntiä kahden voimasuhteiltaan epäsuhtaisen vihollisen välillä. Nykyaikaisessa sotilaallisessa ajattelussa epäsymmetrisellä sodankäynnillä tarkoitetaan myös tilanteita jossa molemmat osapuolet käyttävät erilaisia strategioita. Käsitettä käytti ensimmäisenä Andrew J.R. Mack vuonna 1975 artikkelissaan Why Big Nations Lose Small Wars (suom. Miksi suuret valtiot häviävät pienet sodat?) World Politics -lehdessä.
Informaatiosodankäynti (engl. Information Warfare, IW) ja informaatiovaikuttaminen ja strateginen kommunikaatio ovat nykyaikaiseen sodankäyntiin liittyviä käsitteitä, joissa joko hyökkäyksellisesti tai puolustuksellisesti pyritään vaikuttamaan informaation sisältöön ja kulkuun sekä sitä kautta eri vaiheessa olevan konfliktin tulokseen. Käytettävät keinot voivat olla luonteeltaan strategisia, operatiivisia tai taktisia. Informaatiovaikuttaminen kuvaa käsitteenä pikemminkin yksittäisen osapuolen toimia, kun taas informaatiosodankäynti osapuolten välistä kamppailua edellä mainituin keinoin. Läheisesti tähän liittyvä käsite strateginen kommunikaatio tarkoittaa informaatiosodankäyntiä vastaavia toimia, muttei oleta välttämättä mitään tiettyä konfliktia. Jonkinasteista informaatiosodankäyntiä käydään lähes kaikissa maailman konflikteissa. Yhteistä informaatiosodankäynnin lukemattomille keinoille ja tavoitteille on lähinnä niiden suunnitelmallisuus, joka erottaa ne sattumanvaraisesta ja tahattomasta informaation kulkuun tai sisältöön vaikuttamisesta. Suomen turvallisuuspoliittisessa selonteossa 2004 määritellään informaatiosodankäynti seuraavasti: “Valtion yhteiskunnalliseen ja sotilaalliseen päätöksentekoon ja toimintakykyyn sekä kansalaisten mielipiteisiin vaikuttamista ja tältä suojautumista käyttämällä hyväksi informaatioympäristöä. Informaatiosodankäyntiä voidaan käydä yhteiskunnallisin, poliittisin, viestinnällisin, psykologisin, sosiaalisin, taloudellisin ja sotilaallisin keinoin kaikilla sodankäynnin tasoilla.”
Modernit sodankäynnin operaatiot sisältävät useita eri toiminnan alueita. Mukaan luetaan myös erilaiset epäsymmetriset keinot. Modernit sotilasoperaatiot alkavat ajallisesti jo rauhan aikaisilla painostus- ja disinformaatio-operaatioilla. Keinoilla pyritään tietoisesti vaikuttamaan toisen valtion päätöksentekoon, jotta saavutettaisiin sellaisia strategisia päämääriä, joihin painostuksen kohteena oleva valtio ei muutoin suostuisi. Yhdysvallat ja Iso-Britannia ovat määrittäneet moderneja doktriineja tai kriisistrategioita lyhenteillä DIME(FIL) ja MIDLIFE, sanoista Diplomatic, Information, Military, Economic, Financial, Intelligence, and Law Enforcement – eli Diplomatia, Informaatio, Asevoimat, Talous, Rahoitus, Tiedustelu ja Lainvalvonta. Kolmas yleinen malli hahmottamaan vastapuolen ominaisuuksia on PMSII tai PMSII-PT. Lyhenteet tulevat sanoista Political, Military, Economic, Social, Infrastructure, Information, Physical Environment, and Time – eli Poliittinen, Sotilaallinen, Taloudellinen, Sosiaalinen, Infrastruktuuri, Informaatio, Fyysinen ympäristö, ja Aika. Mallit kuvaavat siis modernin sodankäynnin monimuotoisuutta, jossa informaatio(sodankäynti) on yksi toiminnan pääalue.
Informaatiosodankäyntiä on mikä tahansa toimi, jolla estetään, hyödynnetään, muutetaan, tai tuhotaan vastustajan informaatiota ja sen järjestelmiä; vastavuoroisesti puolustautua näiltä toimilta; sekä hyödyntää omaa sotilaallista informaatiokykyä. Eri mailla ja toimijoilla on erilaisia doktriineja, joilla konfliktin tai kriisin operatiivista ympäristöä pyritään ymmärtämään ja tätä kautta näihin vaikuttamaan. Informaatiosodankäynnille tai informaatio-operaatioille löytyy maailmanlaajuisesti useita määritelmiä. Vähänkään perusteellisempi tarkastelu kuitenkin osoittaa, että määritelmien erot ovat useimmiten lähinnä terminologisia. Käsitteenä informaatiosodankäynti on syntynyt strategisena suunnitelmana 1980-luvulla ja operatiivisena vasta 1990-luvun alussa. Informaatiosodankäynti on käsitteenä siis melko nuori, mutta sodankäynnin ytimessä, yhden tahdon pyrkimys alistaa toinen on perinteinen, ainoastaan metodiikka päämäärän toteuttamiseksi on muuttunut.
Uussota -teos on selkeää tieteellistä kieltä ja on taitoltaan mukavan onnistunut. Jouni Suistolan ja Heikki Tiilikaisen kirjoittama ja toimittama teos on luettavissa aihepiirinsä perusteoksiin. Uussota -teos on ajankohtainen ja tässä päivässä kiinni. Suistolan ja Tiilikaisen kirjoittama ja toimittama teoksen kahdeksassatoissa pääluvussa ja alaluvuissa käsittellään tämän päivän sodankäyntiä ja turvallisuuspolitiikkaa, rakentaen mahdollisia tulevaisuuden konfliktien kuvia asiantuntijoiden tekstien kautta. Uussota -teos edustaa siten aihepiirinsä tieteellisempää tutkimustraditiota ja täyttää hyvin paikkansa sotatieteellisten tutkimusten ja kirjoitusten joukossa. Suositeltavaa luettavaa reserviupseerin kirjahyllyyn!
Lähteet
Uussota
Wikipedia