Pultava
Alaotsikko: Kertomus erään armeijan tuhosta
Kirjailija: Peter Englund
Kääntäjä: Seppo Hyrkäs ja Nana Sironen
Kustantaja: Art House
Julkaistu: 2020
Sidosasu: sidottu
Kieli: Suomi
Sivuja: 375
Vuonna 1709 Venäjän tsaari Pietari Suuri kukisti Ruotsin kuninkaan Kaarle XII:n voittamattoman armeijan ukrainalaisessa Pultava-nimisessä pikkukaupungissa. Surmansa sai 10 000 ruotsalaista sotilasta – joukossa myös paljon suomalaisia. Murskaava tappio viitoitti tietä tulevaan: Ruotsin suurvaltakausi päättyi, ja Suomi ja Ruotsi erkanivat. Pultava kuvaa julman taistelun kulun raskaasta sotaretkestä aina lopun täyteen katastrofiin saakka. Englund on tallentanut kirjaansa yksittäisten sotilaiden järkyttäviä kohtaloita, jotka virallinen historia on unohtanut mutta jotka ovat säilyneet kirjeissä ja kertomuksissa.
Pultavan (Poltavan) taistelu käytiin vuonna 1709 Venäjän ja Ruotsin välillä. Se oli suuren Pohjan sodan ratkaiseva taistelu. Taistelun sanotaan päättäneen Ruotsin suurvaltakauden. Lyötyään Tanskan ja Venäjän vuonna 1700 Ruotsin Kaarle XII ei pystynyt päättämään sotaa ja sai vasta kahdeksan vuoden päästä kukistettua Puolan. Tänä aikana Venäjän Pietari Suuri oli vahvistanut ja modernisoinut armeijaansa. Pietarin kaupungin perustaminen Ruotsin entiselle alueelle oli Pietari Suurelle propagandavoitto. Kaarle pyrki nyt ratkaisevaan hyökkäykseen Moskovaan. Kaarle marssi Puolasta Venäjälle 1708 suuren armeijan kanssa, mutta venäläiset välttivät suoraa taistelua ja käyttivät sen sijaan poltetun maan taktiikkaa. Kesä oli viileä ja sateinen ja maaston vuoksi huoltoyhteys oli heikko. Kaarle perusti huolto-osaston tuomaan ruokaa ja tarvikkeita pitkää ajanjaksoa varten. 11 000 miehen huolto-osastoa johti kenraali Adam Ludwig Lewenhaupt. Osastojen välillä ei ollut suoraa viestiyhteyttä, ja Kaarle odotti niin kauan kuin suinkin pystyi Lewenhauptin saapumista. Lewenhauptin ollessa enää 130 kilometrin päässä Kaarle luovutti ja suuntasi etelään Ukrainaa kohti. Hetmani Ivan Mazepan johtama Ukrainan kasakkahetmanaatti oli neuvotellut Ruotsin kanssa jonkin aikaa ja tarjoutui nyt sen viralliseksi liittolaiseksi tavoitteena saada itsenäisyys Venäjästä.
Lewenhaupt seurasi Kaarlen armeijaa itään ja sen kimppuun hyökättiin pienen Lesnajan kylän luona (Lesnajan taistelu). Vaivoin vetäytymään päässyt Lewenhaupt päätti liittyä mitä pikimminkin Kaarlen armeijaan. Hän jätti kanuunat, karjan ja suurimman osan ruoasta, mikä johti joukkojen keskuudessa kapinamielialaan. Sotilaat varastivat alkoholin ja Lewenhaupt joutui jättämään noin tuhat juopunutta sotilasta jälkeensä. Kun hänen joukkonsa talvella saavuttivat Kaarlen, jäljellä oli enää 6 000 miestä. Keväällä Kaarlen armeija alkoi taas edetä, mutta se oli kutistunut noin yhteen kolmasosaan alkuperäisestä koostaan nälän ja pakkasen seurauksena. Sateinen sää haittasi etenkin ruutivarastoja, mikä teki kanuunoista pitkälti käyttökelvottomia. Kaarle alkoi piirittää Pultavan kaupunkia, joka tukki tien etelään. Pietari oli varustanut suuren armeijan puolustaakseen kaupunkia ja saapui Kaarlen selustaan jättäen ruotsalaisjoukot kaupungin ja venäläisten väliin. Taistelun alkaessa Kaarlella oli noin 20 000 miestä ja Pietarilla 45 000.
Taistelu alkoi aamunkoitossa. Ruotsalaiset kärsivät heti alussa suuria tappioita vallatessaan venäläisten suojakseen rakentamia linnakkeita. Lisäksi noin kolmasosan jalkaväkeä käsittänyt osasto eksyi ja venäläisten ahdistaessa tuhoutui lähes kokonaan rippeiden joutuessa antautumaan. Taistelun ratkaisi todellinen itsemurhahyökkäys: Ruotsin jalkaväen noin 5 000 jäljellä ollutta sotilasta marssi murhaavan tulen läpi pistinrynnäkköön yli 20 000:ta venäläistä vastaan. Aluksi taistelu eteni entiseen tapaan ruotsalaisten painostaessa venäläisten vasenta sivustaa. Lopulta ruotsalaisten jälkeen jäänyt vasen siipi kuitenkin kääntyi pakoon vetäen muut perässään. Ruotsin sotajoukon pääosa pääsi Dnepr-joelle. Venäläiset ottivat tuhansia vankeja, joista monet olivat hyvinkin korkea-arvoisia, kuten yksi kenraali ja kaksi kenraalimajuria. Kaarlen ja Mazepan onnistui paeta noin 1 500 miehen kanssa nykyiseen Moldovaan, jota silloin hallitsivat ottomaanit. Ennen palaamistaan Ruotsiin Kaarle vietti Turkissa viisi vuotta taivutellen sulttaania liittolaisekseen. Tässä hän onnistuikin ja marraskuussa 1710 Ahmed III julisti sodan Venäjän ja Turkin välille.
Peter Englund (s. 4. huhtikuuta 1957 Boden) on ruotsalainen historioitsija ja kirjailija. Hän on aiemmin ollut tutkijana Uppsalan yliopistossa sekä professorina Dramatiska Institutetissa. Englund opiskeli arkeologiaa, historiaa ja teoreettista filosofiaa Uppsalan yliopistossa ja valmistui kandidaatiksi vuonna 1983. Hän suoritti tohtorintutkinnon 1989 väitöskirjalla Det hotade huset (suom. Uhattu talo), joka käsitteli 1600-luvun ruotsalaisen aatelin maailmankuvaa. Vuotta ennen tohtoriksi valmistumistaan hän julkaisi arvostetun kirjan Pultava. Pultava on hänen läpimurtoteoksensa, jonka hän on nyt päivittänyt. Pultava (alkuteos Poltava) on ruotsalaisen historioitsijan ja kirjailijan Peter Englundin vuonna 1988 julkaistu läpimurtoteos, joka käsittelee nykyisen Ukrainan alueella sijaitsevan Pultavan kaupungin lähellä vuonna 1709 käytyä Pultavan taistelua. Englund kirjoitti teoksen samanaikaisesti vuonna 1989 valmistuneen väitöskirjansa kanssa. Kirja oli suuri myyntimenestys: sitä on myyty maailmanlaajuisesti yli 250 000 kappaletta, ja se on käännetty lukuisille kielille. Ulkoisesti mukavan napakka teos, joka on sisällöltään informatiivinen ja Pultavan taistelu on tuotu hyvin esille. Teoksessa on lukijalle kätevä sisällysluettelo, karttaluettelo ja hakemisto, jotka auttavat löytämään mielenkiintoisimmat kohdat ja palaamaan jo luettuihin kohtiin. Kokonaisuutena Pultava -teos täyttää hyvin paikkansa sotahistoriantutkimusten joukossa. Teos sopii hyvin Ruotsi-Suomen sotahistoriasta kiinnostuneiden luettavaksi ja kirjahyllyyn!
Lähteet
Pultava
Wikipedia