Mannerheimin päämaja
Alaotsikko: Sodanajan johtoesikunta 1918-1944
Kirjailija: Mikko Karjalainen
Kustantaja: Otava
Sidosasu: sidottu
Julkaistu: 2019
Kieli: Suomi
Sivuja: 463
Myyttisen valtakeskuksen historia. Mannerheimin Päämajassa Mikkelissä tehtiin Suomen kohtalon määritelleet ratkaisut. Millaista oli arki ja juhla Päämajassa? Havahduttiinko Päämajassa suurhyökkäyksen uhkaan keväällä 1944? Kauan odotettu Päämajan historia on ilmestynyt vihdoin!
Mannerheim nimitettiin hallituksen joukkojen ylipäälliköksi 26. tammikuuta 1918. Tulevaan päämajakaupunkiin Vaasaan hän oli apulaisineen siirtynyt 18. tammikuuta illalla. Valkoisten päämaja oli Suomen sisällissodan valkoisen armeijan komentopaikka. Valkoisen armeijan ylipäällikkö oli ratsuväenkenraali vapaaherra Carl Gustaf Emil Mannerheim ja hänen adjutanttinaan toimi maaliskuusta alkaen jääkäriyliluutnantti Kaarle Heikki Kekoni. Ylipäällikön päiväkäskyssä n:o 1 (2. helmikuuta 1918) julkaistaan esikunnan kokoonpano: Esikunnanpäällikkö: Eversti Martin Wetzer, Päämajoitusmestari: Ratsumestari Hannes Ignatius, Päivystäjäkenraali: Eversti Valter Holmberg, Tykistötarkastaja: Eversti Gustaf Adolf v. Rehausen, Pääintendentti: Luutnantti Aimo Hallberg, Liikennepäällikkö: Tirehtööri B. F. Löhman. Esikunnan kaksi viimeksi mainittua jäsentä olivat siviilejä: Varusteiden ja rahoituksen hankkimisesta vastaava Hallberg oli pankinjohtaja; entinen asemapäällikkö Berndt F. Löhman (eräissä lähteissä Lohman) vastasi kuljetus- ja liikennejärjestelyistä.
Talvisodan Päämaja perustettiin Helsingissä 18. lokakuuta 1939 puolustusministeri Juho Niukkasen antamalla käskyllä. 3. joulukuuta Päämaja siirrettiin Mikkelin keskuskansakoululle (nykyiseltä nimeltään Päämajakoulu). Lukuisia muitakin rakennuksia otettiin Päämajan käyttöön. Tammikuun alkupäivinä 1940 Mikkeliä pommitettiin rajusti. Päämajan käytössä ollut hotelli Seurahuonekin tuhoutui, ja ylipäällikkö siirsi toimintansa Otavan opistolle, 12 kilometrin päähän Mikkelin keskustasta. Seuraava siirto tehtiin maaliskuussa pommitusten kohdistuttua nyt Otavaan: Mannerheim joutui vielä siirtymään Juvalle Inkilän kartanoon, josta käsin toimi lähimpine miehineen rauhan tuloon asti. Päämaja siirrettiin takaisin Helsinkiin 27. maaliskuuta 1940. Talvisodan Päämaja lakkautettiin 16. syyskuuta 1940, ja tilalle perustettiin Pääesikunta.
Jatkosodan Päämaja perustettiin 18. kesäkuuta 1941. Päämajan keskeisen valtarakenteen muodostivat ylipäällikkö Mannerheim ja hänen lähimmät miehensä. Näitä olivat Yleisesikunnan päällikkö, jalkaväenkenraali Erik Heinrichs, tykistön tarkastaja, kenraali Vilho Petter Nenonen, päämajoitusmestari, kenraaliluutnantti Aksel Fredrik Airo, komentoesikunnan päällikkö, kenraalimajuri Viljo Einar Tuompo sekä tiedustelujaoston päällikkö, eversti Aladár Paasonen. Muodollisesti Heinrichs oli tämän ns. sisärenkaan muiden jäsenten esimies, mutta käytännössä kukin esitteli oman vastuualueensa asiat itsenäisesti ylipäällikölle. Heinrichsin vastuulla olivat sotilas- ja yleispoliittiset sekä siviilihallinnon kysymykset, Nenosella tykistö ja ampumatarvikehuolto, Airolla operatiiviset asiat, Tuompolla komentoasiat sekä Paasosella tiedustelu ja vastavakoilu. Aseman yhtenä merkkinä oli päivittäinen pöytätoveruus ylipäällikön kanssa.
Esittelijäportaasta seuraava oli niin sanottu osastopäällikköporras, jonka vaikutusvaltaisimpia hahmoja oli operatiivisen osaston päällikkö Valo Nihtilä, jota onkin kutsuttu lisänimellä “Päämajan eversti”. Osastopäälliköiden asiat menivät eteenpäin operatiivisen osaston ja Nihtilän kautta. Päämajan Mikkelissä ja lähiympäristössä olleiden toimintojen vahvuus oli noin 650 henkeä, mutta kun mukaan lasketaan tarvittavat viesti-, vartio- ja huoltoyksiköt, kokonaisvahvuus oli noin 2 500 henkilöä. Päämajan viestiliikenteen hoiti Viestikeskus Lokki. Päämaja muutettiin takaisin Puolustusvoimain Pääesikunnaksi 4. joulukuuta 1944, jolloin puolustusvoimat siirtyi rauhanajan kokoonpanoon.
Mannerheimin päämaja -teos on selkeästi kirjoitettua kieltä ja edustaa sotahistoriantutkimuksessa tarkkaa tieteellistä tutkimustraditiota. Mikko Karjalaisen kirjoitama teos on sisällöltään päämajasta laajasti kertova historiikki: sisällissota, talvisota ja jatkosota. Mannerheimin päämajaa kartoitetaan teoksessa sopivan laajasti ja se asettuu siten Suomen historian kehyksiin. Teoksen aihepiiristä ei ole juurikaan historiatutkimuksia tehty. Mannerheimin päämaja -teos täyttää kiitettävästi paikkansa historiantutkimusten joukossa.
Lähteet
Mannerheimin päämaja
Wikipedia