Kaksintaistelu lumessa – Lapin talvisota 1939-1940
Kirjailija: Mika Kulju
Kustantaja: Gummerus
Julkaistu: 2019
Sidosasu: sidottu
Sivuja: 205
Kieli: Suomi
Mäntyvaaran taistelussa 20. joulukuuta 1939 ratkaistiin Lapin kohtalo neljässä tunnissa: jos suomalaiset olisivat hävinneet, olisi puna-armeija päässyt Rovaniemelle ja sitä kautta Tornioon. Suomen elintärkeä maayhteys länteen olisi ollut poikki. Mäntyvaaran taistelu ja toinen saman rintamalohkon taistelu Pelkosenniemellä ovat turhaan jääneet kuuluisien Suomussalmen mottitaistelujen varjoon. Lapin talvisodan toinen näyttämö oli Petsamo, jota pidettiin nikkelistään huolimatta vähäpätöisenä alueena. Siellä taisteltiin pääosin tuhannen suomalaisen voimin, kun hyökkääjällä oli käytössään noin 34 000 miestä. Tämä kirja kertoo näiden Suomen historiaan oleellisesti kuuluvien tapahtumien kulun faktojen valossa ja koko talvisodan kontekstissa: esimerkiksi Raatteen tien taistelulla ei olisi ollut nykykäsityksen kaltaista laajempaa merkitystä, jos suomalaiset olisivat hävinneet Sallan tai Petsamon suunnalla.
Talvisodan Lapin Ryhmä oli osa Pohjois-Suomen Ryhmää. Sen tehtävänä oli puolustaa Oulun, Pudasjärven, Taivalkosken ja Ohtajärven pohjoispuolista aluetta ja torjua Sallan suunnasta tuleva neuvostojoukkojen hyökkäys. Lapin Ryhmä koostui Lapin alueen joukoista, Erillinen Pataljoona 15:stä, Erillinen Pataljoona 16:sta, Erillinen Pataljoona 17:stä sekä 10. Erillisestä Komppaniasta. Lapin Ryhmän perusti Lapin rajavartiosto, jota komensi everstiluutnantti Oiva Willamo. 11. joulukuuta 1939 ryhmää vahvistettiin Erillinen Pataljoona 26:lla. 13. joulukuuta 1939 Lapin ryhmä erotettiin Pohjois-Suomen Ryhmästä ja sen komentajaksi nimitettiin kenraalimajuri Kurt Martti Wallenius. Ryhmään kuuluivat osasto Pennanen Petsamossa, osasto Roininen Sallassa sekä osasto Suoranta Savukosken suunnalla. Vahvistukseksi päämaja alisti ryhmälle vielä Jalkaväkirykmentti 40:n, kenttätäydennysprikaati VII:n ja IX pataljoonan, kenttätykistöpatterin ja muita taistelua tukevia aselajijoukkoja. Ruotsalaisten vapaaehtoisjoukkojen komentajasta kenraaliluutnantti Ernst Linderistä tuli 22. helmikuuta Walleniuksen seuraaja Lapin Ryhmän komentajana, ja hänelle alistettiin myös Pohjois-Suomessa toimivat suomalaisjoukot, joita johti everstiluutnantti Willamo. Linder siirsi esikuntansa 21. helmikuuta Torniosta Rovaniemelle ja Kemijärven pohjoispuolelle Tohmoon. Sallan suunnan puolustusta varten ruotsalais-norjalaisista vapaaehtoisista muodostettiin Taisteluryhmä SFK komentajanaan eversti Arthur Nordenswan. Ryhmän alueella Svenska Frivilligkåren otti rintamavastuun Märkäjärvestä Sallassa ja sitä tukemaan oli tullut Flygflottilj 19, mikä mahdollisti Walleniuksen johdolla joidenkin ryhmän osien siirron Viipurinlahden taisteluihin. 13. maaliskuuta 1940 talvisodan päättyessä rintamalinja oli vakiintunut Sallassa Märkäjärven-Saijan tasalle ja Petsamossa Nautsin tasalle.
Osasto Pennanen (myös Osasto Petsamo) oli talvisodan aikana Lapissa taistelleeseen talvisodan Lapin Ryhmään kuulunut pohjoisempi osasto, joka taisteli Petsamossa Neuvostoliiton 52. divisioonaa vastaan. Osaston koko oli aluksi kolme komppaniaa, joista yksi oli sodan ajan suunnitelmiin kuulumaton yksikkö. 8. joulukuuta Lapin Ryhmä vahvisti Osasto Pennasta tiedusteluosastolla (TO 11). Osastoa komensi Antti Pennanen, joka jatkosodassa komensi Petsamon erillisosastoa. Osasto Roininen oli Kemijärven Joutsijärven, Sallan Märkäjärven ja Kuolajärven suunnalla talvisodassa majuri Vilho Roinisen komennossa taistellut sotilasosasto. Se muodostettiin 5. joulukuuta liittämällä yhteen majuri Roinisen ErP 17 ja avuksi tullut ErP 25. 12. joulukuuta osastolle alistettiin vielä ErP 26. Osasto torjui neuvostoliittolaisen divisioonan, ja kykeni vastahyökkäämään 14. tammikuuta 1940 mennessä Vuosamonselästä Märkäjärvelle, mihin rintama vakiintuu. Myöhemmin rintamavastuun alueesta otti Svenska Frivilligkåren. Neuvostoliiton 122. divisioonan ja 88. divisioonan tehtävää oli vallata kahdessa viikossa Rovaniemi, ja jatkaa edelleen Tornioon, katkaistakseen suomalaisten maayhteyden Ruotsiin. 122. divisioona ylitti Suomen rajan 30.11. 1939 Sallan Hanhivaarassa kello 12:15. 122. divisioona hyökkäsi 7.12. Sallan Kuolajärvellä. Suomalainen pataljoona hävisi taistelun, ja vetäytyi Sallan silloiseen kirkonkylään. 8. joulukuuta neuvostojoukot tunkeutuivat kirkonkylään ja saivat sen kokonaan vallattua seuraavana päivänä. Suomalaisten puolustus murtui Märkäjärvellä 12.12., ja puolustavat joukot vetäytyivät noin kymmenen kilometriä Salmivaaraan.
18.12. suomalaiset torjuvat Joutsijärvellä 122. divisioonan päähyökkäyksen. 18.12. neuvostoliittolaisrykmentin selustaan päässyt jalkaväkirykmentti 40:n ensimmäinen pataljoona tuhoaa Pelkosenniemen taistelussa neuvostorykmentin huoltokeskuksen ja kenttätykistöpatteriston tuliasemat. Sodankylää ja Kemijärveä vastaan suuntautunut uhka saatiin näin torjutuksi. 19.12. osasto Roininen lähtee vastahyökkäykseen Joutsijärven eteläpuolelta, venäläisdivisioonan sivustalta, saavuttaen menestystä. Seuraavana päivänä yksi neuvostoliittolaispataljoona tunkeutuu Mäntyvaarassa suomalaisselustaan, mutta tuhoutuu taisteluissa. 20.12. 122. divisioonan pataljoona yllättää reserviin siirretyn Erillinen Pataljoona 17:n kaksi komppaniaa. Syntyy nelituntinen Mäntyvaaran taistelu, missä suomalaiset menettävät 17 kaatunutta ja neuvostoliittolainen pataljoona 300 kaatunutta. Neuvostoliittolaiset vetäytyvät. Suomalaisten sissitoiminta ja ankaran sää aiheuttaa vaikeuksia huollolle, ja 10.1. 1940 122. divisioona aloittaa vetäytymisensä Märkäjärvelle. 12.1. ruotsalainen vapaaehtoinen laivueen vahvuinen lentorykmentti 19 aloittaa suomalaisten taistelun tukemisen Sallassa, hyökkäämällä Märkäjärvellä. Kolme neuvostoliittolaista Polikarpov I-15 -hävittäjää tuhoutuu maassa, yksi ilmassa. Kaksi neljästä Suomeen lähetetystä ruotsalaisesta Hawker Hart I -hävittäjäpommittajasta törmää toisiinsa ilmassa ja tuhoutuu. 14.1. mennessä 122. divisioona on vetäytynyt Vuosamonselästä Märkäjärvelle. 18.1. neljä suomalaispataljoonaa hyökkää Märkäjärvelle, mutta ei onnistu murtamaan 122. divisioonan puolustusta. Seuraavana päivänä suomalaiset ryhmittäytyvät puolustukseen. Taistelut saavat asemasotaluonnetta, koska suomalaiset eivät ole riittävän voimakkaita jatkaakseen hyökkäystään. Partiointi ja sissitoiminta jatkuvat. Svenska Frivilligkåren liitetään Suomen armeijaan 20. helmikuuta 1940. 28. helmikuuta Svenska Frivilligkåren ottaa rintamavastuun Märkäjärvellä.
Kaksintaistelu lumessa – Lapin talvisota 1939-1940 -teos on selkeää ja helppolukuista kieltä. Mika Kuljun kirjoittama teos on sisällöltään erittäin informatiivinen ja Talvisodan vähemmän tunnetut taistelut ja torjuntavoitot on tuotu ansiokkaasti esille. Kuljun teos edustaa historiantutkimuksessa sekä tieteellistä että kuvailevaa tutkimustraditiota, sisältäen kolme päälukua (kaksi käsittelee Petsamon ja Mäntyvaaran taisteluita ja yksi talvisodan kokonaiskuvaa). Kaksintaistelu lumessa – Lapin talvisota 1939-1940 -teos tarjoaa uudenlaisen näkökulman Talvisotaan Lapin alueella, yksittäisten sotilaiden näkökulmasta ja kuvituksen kera. Kaksintaistelu lumessa – Lapin talvisota 1939-1940
-teos täyttää siten hyvin paikkansa sotahistoriantutkimusten joukossa.
Lähteet
Kaksintaistelu lumessa – Lapin talvisota 1939-1940
Wikipedia