Tykistö taistelee tulellaan
Alaotsikko: Tykistötaktiikan kehitys Suomessa itsenäisyytemme aikana
Kirjailija: Pasi Kesseli
Kustantaja: Edita
Julkaistu: 2017
Sidoasu: sidottu
Sivuja: 359
Kieli: suomi
Tykistötaktiikka on oppi tykistön käytöstä taistelussa. Tässä teoksessa tarkastellaan suomalaisen tykistötaktiikan kehittymistä itsenäisyytemme alusta aina tähän päivään. Suomalaisen tykistön satavuotinen taival on ollut kunniakas. Voimavaroihimme mitoitettu ja olosuhteisiimme kehitetty tykistötaktiikka on osoittanut toimivuutensa. Kirjoittaja, eversti evp. Pasi Kesseli (s. 1958) on tykistöupseeri ja filosofian tohtori. Hän työskenteli palveluksessa ollessaan muun muassakouluttajana Reserviupseerikoulun kenttätykistöpatterissa, tykistöopettajan Taistelukoulussa sekä sotahistorian opettajana, Sotahistorian laitoksen johtajana, professorina ja sotilasprofessorina Maanpuolustuskorkeakoulussa.
Vilho Nenonen (oikealta nimeltään Wilho Petter Nenonen, 6. maaliskuuta 1883 Kuopio – 17. helmikuuta 1960 Helsinki) oli suomalainen, niin Suomen armeijassa kuin Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut tykistönkenraali. Häntä pidetään Suomen tykistön merkittävimpänä kehittäjänä, “isänä”. Nuorena upseerina Nenonen opiskeli arvostetussa Mihailovin tykistöakatemiassa Pietarissa ja osallistui myöhemmin I maailmansotaan Venäjän joukoissa. Suomen sisällissodassa 1918 eversti Nenonen toimi tykistön tarkastajana. Ennen talvisotaa hän kehitti tykistölle tulenjohtokortin, joka huomattavasti helpotti tulenjohtajan toimintaa. Jatkosodassa tuliasemille kehitettiin korjausmuunnin, joka teki osaltaan mahdolliseksi suomalaisten menestyksen Talin–Ihantalan taistelussa.
Tykistö tarvitsee tulenjohtajan eli henkilön joka näkee maalin sekä ammusten iskemät ja osaa niiden perusteella käskeä tykistölle tarvittavat korjaukset. Nenonen ratkaisi asian kehittämällä Suomen tykistölle liikkuvan tulenjohdon. Jalkaväen hyökätessä vaikeasti liikuteltava tykistö pysyy paikallaan, mutta tulenjohtaja seuraa hyökkäävää osastoa. Päämaja perusti tykistön upseerien jatkokoulutusta varten 2. helmikuuta 1943 Suvi-Kumsan Ampumakoulun Karhumäen lähelle. Koulun opettaja, silloinen majuri, myöhempi everstiluutnantti Unto Petäjä (s. 30. heinäkuuta 1908 Tampereella, k. 5. heinäkuuta 1994 Helsingissä) kehitti tuliasemille erityisen korjausmuuntimen. Sen avulla tulenjohtaja pystyi johtamaan tarvittaessa useiden kymmenien tuliyksiköiden tulta tietämättä itse niiden sijaintia. Menetelmällä tulta voi johtaa kuka tahansa, jolla oli kompassi ja viestiyhteys tykistökomentajan komentopaikalle. Petäjä opetti menetelmää oppilailleen ja tarkistutti sen toimivuuden kovapanosammunnoissa. Hänen esimiehensä, Maaselän Ryhmän tykistökomentaja eversti Eino Honko kävi huhtikuun lopulla Päämajassa esittelemässä menetelmää tykistön tarkastajalle kenraali Nenoselle. Tämä kutsui Petäjän itsensä Päämajaan esittelemään keksintöään. Kenraali Nenonen määräsi tykistökäskyllään nro 11, 12. heinäkuuta 1943 korjausmuuntimen otettavaksi käyttöön. Samalla keksintö ja sen oikea keksijä julistettiin salaisiksi sodan loppuun saakka. Suomalaiset salasivat korjausmuuntimen myös saksalaisilta kanssasotijoiltaan. Keksintö ei enää ollut salainen Nenosen käskystä 25. huhtikuuta 1945 jälkeen.
Suomen puolustusvoimissa kenttätykistökoulutusta antavat Satakunnan Tykistörykmentti Niinisalossa, Karjalan Tykistörykmentti Vekaranjärvellä, Kainuun tykistörykmentti Kajaanissa sekä Jääkäritykistörykmentti Parolassa. Lisäksi kenttätykistön reserviupseereja koulutetaan Reserviupseerikoulussa Haminassa (Tuliasema- ja tulenjohtopatterit, Viestikomppania) ja Panssarikoulussa Parolassa. Upseerien kenttätykistökoulutus järjestetään Tykistökoulussa Niinisalossa. Jo lakkautettuja tykistöjoukkoja ovat Pohjois-Karjalan Patteristo niin ikään lakkautetussa Liperin Ylämyllyn varuskunnassa. Yksi Suomen maavoimien näkyvimmistä erityispiirteistä on juuri tykistö, jonka numeromääräinen vahvuus on läntisen Euroopan suurin. Suomen puolustusvoimilla on 1 566 tykkiä ja raskasta kranaatinheitintä. Saksalla on 202 tykkiä vähemmän, Ranskalla ja Britannialla on puolestaan yli 700 vähemmän. Venäjän tykistön vahvuus on 26 000, mikä yhdessä Suomen lukumääräisesti vahvojen maavoimien kanssa selittää Suomen tykistön koon.
Tykistö muodostaa maavoimien yhtymien tulivoiman rungon. Tykistöjoukot toteuttavat tehtävänsä yleensä epäsuorin ammunnoin. Tarvittaessa useimmat yksiköt kykenevät myös suora-ammuntaan. Tykistön tulta käytetään koko taistelualueen syvyydessä. Tulenkäytön painopiste luodaan ryhmittämällä tulenjohtovoima ja tuliyksiköt tarkoituksenmukaisesti sekä ampumatarvikkeiden käyttöllä. Pataljoonien kranaatinheitinkomppaniat tukevat painopistesuunnan komppanioiden taistelua. Vastaavasti prikaatin tykistöryhmän tärkein tehtävä on painopistesuunnan pataljoonien tukeminen. Yhtymien raskaista patteristoista muodostetaan 2−4 patteristoa käsittävä tykistöryhmä, jonka tärkeimmät tehtävät ovat vastatykistötoiminta, muut operatiiviset tehtävät sekä painopistesuunnan prikaatin tukeminen. Erikoisampumatarvikkeina käytetään muun muassa pitkän kantaman kranaatteja ja kuorma-ammuksia. Raketinheitinpatteria käytetään yleensä painopistesuunnassa vastatykistötoimintaan, muuhun operatiiviseen tulenkäyttöön sekä selustassa ja sivustoilla maahanlaskun torjuntaan. Ylijohdon maalitiedusteluyksiköitä käytetään yleensä yhtymän alaisuudessa painopistesuunnan maalien paikantamiseen ja tulenjohtoon. Yksiköiden osia, kuten paikantamistutkajaos voidaan alistaa painopistesuunnan prikaatille. Ylijohdon maalitiedustelu palvelee myös syvälle ulottuvaa yleistiedustelua. Lisäksi useimmat tiedusteluyksiköt ovat tulenjohtokykyisiä. Reservissä olevien yhtymien tykistön tehtäviä ovat maahanlaskujen torjunnan sekä selustan taistelujen tukeminen.
Tykistö taistelee tulellaan -teos on selkeästi kirjoitettu tietoteos. Pasi Kesselin kirjoittama teos on puolustusvoimien eri aselajien ja eräiden keskeisten toimialojen taktiikan sadan vuoden kehityshistoriaa käsittelevän laajan tutkimussarjan ensimmäinen osa. Pasi Kesseli (s. 5. joulukuuta 1958 Kankaanpää) on suomalainen kirjailija, luennoitsija, sotilas (sotilasarvoltaan eversti) ja filosofian tohtori. Tykistö taistelee tulellaan -teoksessa käydään tykistön käyttöön liittyvät perusasiat erittäin kattavasti lävitse ja se on käsittelytavaltaan perusteellinen. Pasi Kesselin kirjoittamassa teoksessa tarkastellaan suomalaisen tykistötaktiikan historiallista kehittymistä itsenäisyytemme aikana. Tykistö taistelee tulellaan -teos edustaa on aihepiirinsä perusteoksia ja edustaa tarkempaa tieteellistä tutkimustraditiota ja täyttää hyvin paikkansa alansa kirjallisuuden joukossa.
Lähteet
Tykistö taistelee tulellaan
Wikipedia