Talvisodan taisteluja
Kirjailijat: Ari Raunio ja Juri Kilin
Kustantaja: Karttakeskus
Julkaistu: 2017
Sidosasu: Sidottu
Sivuja: 320
Kieli: suomi
Talvisodan taisteluja -kirjaan on koottu sodan kulun kannalta merkittävimmät taistelut, jotka esitellään sekä kartoin että tekstein. Niiden välittämänä muodostuu selkeä kokonaiskuva talvisodasta. Kirjan kartta-aineisto on poikkeuksellisen laaja. Se perustuu vanhojen karttojen ohella sotapäiväkirjoihin ja sodanaikaisiin suunnitelmiin, joiden tiedot on siirretty kartoille. Mukana on myös venäläinen näkökulma, joka pohjautuu Venäjän valtiollisen sota-arkiston asiakirjoihin. Kirjan painotus on kuitenkin vahvasti suomalainen, ja suomalaisten joukkojen toiminta kuvataan tarkemmin kuin neuvostoliittolaisten. Kirjassa esitellään myös taistelujen komentajia, jotka on valittu taisteluun liittyvien tehtäviensä perusteella. Talvisodan taisteluja -teos on laajennettu uusilla taisteluilla aiemmin Weilin+Göösin Itsenäisyyden puolustajat -sarjassa ilmestyneestä teoksesta Sodan taisteluja 1 – Talvisota.
Talvisota oli 30. marraskuuta 1939 – 13. maaliskuuta 1940 Suomen ja Neuvostoliiton välillä käyty sota. Neuvostoliitto aloitti talvisodan hyökkäämällä ilman sodanjulistusta, ja sota päättyi 105 päivää myöhemmin Moskovan rauhansopimukseen. Kansainliitto tuomitsi hyökkäyksen ja erotti Neuvostoliiton 14. joulukuuta 1939. Toinen maailmansota oli alkanut kolme kuukautta aikaisemmin Saksan ja Neuvostoliiton miehitettyä Puolan. Koska länsirintamalla oli käynnissä vähätapahtumainen valesota, länsimaiden lehdistö seurasi Suomalaisten talvisotaa tarkasti. Termeistä sisu ja Molotovin cocktail tuli kansainvälisesti tunnettuja. Talvisota on tunnettu erityisen vaikeista talviolosuhteista (talvi 1939–1940 oli vuosisadan kylmimpiä), puna-armeijan valtavista miestappioista (126 875 kaatunutta tai kadonnutta, 188 671 haavoittunutta ja 5 000 vangittua), suomalaisten mottitaktiikasta sekä ”talvisodan hengestä”. Talvisota voidaan jakaa kahteen eri vaiheeseen: 1. Puna-armeijan hyökkäysten epäonnistuminen ja Suomen puolustusvoimien menestyksellinen torjuntataistelu joulukuussa 1939 kaikilla rintamaosuuksilla. 2. Neuvostoarmeijan suurhyökkäyksen paineen aiheuttama suomalaispuolustuksen asteittainen murtuminen Karjalankannaksen länsiosassa ja Viipurinlahdella helmi–maaliskuussa 1940. Rajallisten miehistö- ja materiaalisten resurssien vuoksi Suomen puolustusvoimien taistelukyky oli korkeimmillaan joulukuun lopussa ja, riittävien täydennysten puuttuessa, se aleni sodan loppua kohden. Puna-armeijan tilanne oli päinvastainen; sodan alussa havaittu vihollisen taistelukyvyn vakava aliarviointi ja omien kykyjen yliarviointi voitiin korjata merkittävillä resurssien lisäyksillä tammi–helmikuussa 1940. Sodan seurauksena Suomi menetti Neuvostoliitolle 11 prosenttia maa-alueistaan ja toiseksi suurimman kaupunkinsa Viipurin. Talvisodan synnyttämä revanssihenki oli osaltaan viemässä Suomea jatkosotaan 1941.
Laatokan Karjalassa Suomea kohti hyökkäsi 8. armeija, kuuden divisioonan ja yhden panssariprikaatin voimin. Ne etenivät Laatokan pohjoisrantaa myöten ja hieman pohjoisempaa reittiä, Suojärven strategisesti tärkeän alueen kautta Sortavalaa kohti. Suomalaiset vastustivat hyökkäystä IV armeijakunnan 12. ja 13. divisioonalla.Suojärvi vallattiin nopeasti, ja epäonnistuneiden vastahyökkäysten jälkeen suomalaispuolustus vakaantui Kollaanjoelle 7. joulukuuta alkaen. Laatokan rantamilla Suomen armeija vetäytyi aluksi Salmin–Pitkärannan kautta, mutta puna-armeija pysäytettiin Kitilän–Koirinojan alueelle 11.–15. joulukuuta. Joulukuussa suomalaiset aloittivat vastahyökkäykset, jotka johtivat lopulta Kitilän–Koirinojan–Lemetin mottien syntyyn tammikuun 1940 alussa. Niissä taistelut jatkuivat talvisodan loppuun saakka. Karjalankannaksen ja Laatokan Karjalan torjuntavoittojen lisäksi ensimmäisen hyökkäyksellisen ja strategisesti merkittävän voiton Suomen armeija saavutti 12.–22. joulukuuta Tolvajärvellä Raja-Karjalassa. Taisteluissa Ryhmä Talvela, eversti Paavo Talvelan johtamana, rintamakomentajanaan everstiluutnantti Aaro Pajari, löi puna-armeijan 139. jalkaväkidivisioonan, mikä esti puna-armeijan isku Laatokan Karjalassa taistelleiden suomalaisjoukkojen selustaan.
Suurimmat hyökkäyssotaan perustuneet ja merkittävää kansainvälistä huomiotakin herättäneet voitot suomalaiset saivat Suomussalmen taistelussa 27.–29. joulukuuta 1939 ja sitä seuranneessa Raatteentien taistelussa 1.–7. tammikuuta 1940. Taistelutoimista vastasi suomalaisten puolella 9. divisioona eversti Hjalmar Siilasvuon johdolla. Kamppailussa tuhottiin suhteellisen vähäisin suomalaisjoukoin Neuvostoliiton 163. ja 44. jalkaväkidivisioona sekä saatiin huomattava sotasaalis. Laatokan Karjalan ja Suomussalmen välisen alueen taistelut ovat hyviä esimerkkejä tehokkaasta maaston ja olosuhteiden hyväksikäytöstä sodassa ja mottitaktiikasta. Raskaiden tappioiden seurauksena Neuvostoliitto luopui tavoitteestaan katkaista Suomi Oulun tasalta.Kuhmon–Lieksan alueella suomalaisprikaati Vuokko esti puna-armeijan 54. jalkaväkidivisioonan tunkeutumisen Kajaanin ja Pielisjärven suuntiin 8.–28. joulukuuta 1939 käydyissä korpitaisteluissa. Suomussalmen taisteluiden jälkeen 9. divisioona siirrettiin tammikuussa 1940 Kuhmon–Lieksan alueelle, jossa se koetti tuhota edellä mainitun neuvostodivisioonan. Yritys kuitenkin epäonnistui, joten alueella päädyttiin sodan loppuun asti jatkuneeseen mottisotaan.Joulukuun 1939 aikana Osastot Roininen ja Suoranta pysäyttivät Sallassa Neuvostoliiton 122. (ja 88.) jalkaväkidivisioonan hyökkäykset Kemijärven alueelle. Samoin Petsamossa suomalaisosasto Pennanen pysäytti neuvostoliittolaisten 52. jalkaväkidivisioonan ja 104. vuoristodivisioonan etenemisen Nautsin-Höyhenjärven alueelle.
Talvisodan taisteluja -teos on ulkoisesti silmäähivelevän kaunis teos, joka on sisällöltään informatiivinen ja Talvisodan taisteluja vaiheet on tuotu hyvin esille aina sodan syttymisestä Moskovan rauhaan asti. Teksti, kartat ja kuvitus ovat hyvin tasapainossa ja tukevat teoksen lukemista ja käyttämistä muun sotahistoriallisen kirjallisuuden apuna ja liitteenä. Teoksessa on lukijalle yksityiskohtainen sisällysluettelo ja hakemistot, jotka auttavat löytämään etsityn kartan teoksesta. Talvisodan taisteluja -teoksen kartat ovat selkeitä nelivärikarttoja ja riittävän yksityiskohtaisia ulkoasultaan. Teos paneutuu etenkin torjuntavoittoihin ja Karjalan kannaksen tataisteluihin ja siinä sivussa sotatapahtumista kerrotaan lyhyesti ja tiiviisti. Kokonaisuutena Talvisodan taisteluja -teos sopii kaikentasoisille lukijoille: havainnollisuudessaan ja yleistajuisuudessaan myös sotahistoriaan perehtymättömille. Talvisodan taisteluja -teos täyttää kiitettävän hyvin paikkansa sotahistoriakirjallisuuden joukossa.
Lähteet
Talvisodan taisteluja
Wikipedia