Leningrad
Alaotsikko: piiritetyn kaupungin tragedia 1941-1944
Kirjailija: Anna Reid
Kääntäjä: Arto Häilä
Kustantaja: WSOY
Julkaistu: 2013
Sidoasu: Sidottu
Sivuja: 408
Kieli: suomi
Kun Hitler hyökkäsi Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941, hän aikoi vallata Leninin nimikkokaupungin ennen Moskovaa. Venäläisten sitkeä vastarinta kuitenkin pakotti Saksan armeijan pysähtymään vain 30 kilometrin päähän kaupungista ja muuttamaan taktiikkaa. Noin kaksi miljoonaa leningradilaista menehtyi, kun kaupunkia piiritettiin 872 päivää. Mutta kuinka toiset kaksi miljoonaa asukasta selviytyivät hengissä? Eloonjääneiden kertomukset värittävät poikkeuksellista siviilirohkeutta ja uhrimieltä vaatineen selviytymistaistelun kuvausta.
Leningradin piiritys oli toisen maailmansodan aikana suoritettu sotilasoperaatio, jossa Leningradin (nyk. Pietari) maayhteydet muuhun Neuvostoliittoon katkaistiin. Piiritys alkoi 8. syyskuuta 1941, jolloin Saksan pohjoinen armeijaryhmä saavutti Laatokan rannan Leningradin eteläpuolella. Piiritys päättyi 27. tammikuuta 1944, jolloin puna-armeija löi saksalaiset Laatokan rannalta ja avasi pysyvän maayhteyden kaupunkiin. Toisen laskutavan mukaan piiritys päättyi vasta 27. tammikuuta 1944 kun Saksan joukot ajettiin 60-100 km päähän kaupungista Lugajoen tasalle. Piirityksen aikana kaupungissa kuoli ainakin 641 000 ihmistä, joidenkin arvioiden mukaan jopa yli 800 000.Saksalaiset etenivät kesäkuussa 1941 alkaneessa operaatio Barbarossassa ripeästi halki Neuvostoliiton puna-armeijan miehittämän Baltian ja läntisen Venäjän aina Leningradin edustalle asti. Saksan pohjoinen armeijaryhmä ylitti heinäkuussa 1941 Velikajajoen noin 230 kilometriä Leningradista etelään. Joki kuului Pihkovan linnoitusalueeseen, joka oli osa Neuvostoliiton puolustusasemaa eli Stalinin linjaa. Saksan armeija ja Waffen-SS valtasivat Lyyssinän Nevajoen niskassa Leningradin itäpuolella 8. syyskuuta 1941. Tämä katkaisi kaupungin maayhteydet muuhun Neuvostoliittoon. Marras–joulukuussa 1941 Saksan sodankäynnin päätavoitteeksi määrättiin pääkaupunki Moskovan valtaus. Tämän muutoksen myötä saksalaiset luopuivat talvella 1941 yrityksestä valloittaa Leningrad. Moskovan valtaus epäonnistui. Vuonna 1942 Saksan tärkeimmät tavoitteet olivat Moskovasta etelään. Tavoitteena oli Kaukasukselle eteneminen pitkittyneen sodan talouden, raaka-aineiden ja öljyn vuoksi. Leningradin epätäydellinenkin piiritysrengas aiheutti venäläisille suuria vaikeuksia ja humanitaarisen katastrofin.
Neuvostoliiton hyökkäykset piiritysrenkaan murtamiseksi keväällä 1942 helpottivat painetta Leningradissa. Hyökkäys päättyi kuitenkin tappioon ja koko toinen iskuarmeija, komentajanaan Andrei Vlasov, menetettiin huhtikuussa. Kesällä Adolf Hitler määräsi marsalkka Erich von Mansteinin, joka oli juuri vallannut Sevastopolin, valtaamaan Leningradin. Elokuun lopulla, vain paria viikkoa ennen saksalaisten hyökkäystä, aloitti Olhavan rintama uuden yrityksen piirityksen murtamiseksi. Tämäkin yritys epäonnistui, ja toinen iskuarmeija tuhoutui. Hyökkäyksen torjuminen kulutti saksalaisia joukkoja, ja kun tilanne Stalingradin suunnalla huononi, OKH (Oberkommando des Heeres tai OKH oli Saksan armeijan maavoimien yleisesikunta toisen maailmansodan aikana. Periaatteessa OKH:ta johti Oberkommando der Wehrmacht, eli Wehrmachtin pääesikunta, mutta käytännössä vuodesta 1941 alkaen OKW vastasi länsirintaman sodanjohdosta, kun taas OKH johti itärintamaa. Moskovasta 1941 käytyjen taisteluiden aikana Adolf Hitler ryhtyi itse OKH:n päälliköksi) keskeytti hyökkäyksen. Tähän mennessä kaupungista oli jo evakuoitu kaikki ylimääräiset siviilit. Tammikuussa 1943 Leningradin rintama lännessä ja Olhavan rintama idässä aloittivat massiivisen hyökkäyksen kaupungin vapauttamiseksi. Operaatio Kipinässä Leningradin ja Olhavan rintaman joukot hyökkäsivät saksalaisten kimppuun kenraali Georgi Žukovin koordinoidessa rintamia. Noin viikossa Laatokan rannassa vallattiin kymmenen kilometrin kaistale. Leningradin ja Olhavan rintamat kohtasivat 18. tammikuuta 1943 avaten maayhteyden piiritettyyn kaupunkiin ja piiritys periaatteessa päättyi. Hyökkäykset eivät kuitenkaan saavuttaneet lisätavoitteita. Huhtikuun jälkeen rintama pysyi paikoillaan vuoden loppuun. Vasta puna-armeijan tammikuun puolivälissä 1944 aloittama talvioffensiivi karkotti saksalaiset linnoittamaltaan Leningradin ja Moskovan väliseltä valtatieltä lopettaen 872 päivää kestäneen Leningradin piirityksen käytännössä 27. tammikuuta.
Anna Reid (s. 1965) on brittiläinen toimittaja ja kirjailija, jonka tuotanto ja historiantutkimus on keskittynyt etenkin itäisen euroopan historiaan. Leningrad -teos on asiantunteva kuvaus Leningradin piirityksestä vuosina 1941-1944 ja kaupungin asukkaiden kovasta kohtalosta. Reidin kirjoittama teos on sisällöltään informatiivinen, sisällysluettelo on mukavan tarkka ja teoksen lopusta löytyy kaksi liitettä, hakemisto, kirjallisuusluettelo ja viitteet. Leningrad -teos edustaa historiantutkimuksessa tarkkaa tieteellistä tutkimustraditiota. Reidin kirjoittaman teoksen ajallinen pääpaino tosin on selkeästi piirityksen ensimmäisissä vuosissa (1941-1942) ja myöhemmät vaiheet jäävät vähemmälle tarkastelulle.
Lähteet
Leningrad
Wikipedia