Marskin sissit
Kirjailija: Robert Brantberg
Kustantaja: readme.fi
Julkaistu: 2016
Sidosasu: sidottu
Kieli: suomi
Sivuja: 387
Tässä teoksessa kerrotaan ylipäällikkö Gustaf Mannerheimin kauko- ja lähipartiomiesten toiminnasta jatkosodassa. Marsalkka arvosti sissejään. Moni heistä nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi. Sissien päätehtävä oli tiedustelu. He tarkkailivat vihollisen liikennettä, selvittivät joukkojen ryhmityksiä ja ottivat vankeja. Sissit saivat myös tuhoamistehtäviä. He räjäyttivät siltoja, suistivat junia ja tuhoisivatratapihoja. Suurimmat iskut tehtiin Muurmannin radan varrella olevaan Mai Gubaan sekä Maaselän kannaksella sijaitsevaan Petrovski Jamin huoltokeskukseen. Mai Guban retkeen osallistui peräti kaksipataljoonaa, 1 300 taistelijaa. Sissitaistelujen kuvaamisen lisäksi jokaisesta taistelijasta piirretään henkilökuva. Keitä he olivat, mikä oli heidän koulutuksensa, mitä he tekivät vuoden 1918 sisällissodassa ja heimosodissa, talvisodassa sekä vuosien 1941-1945 jatko- ja Lapin sodassa. Sotien jälkeen moni sissi joutui pakenemaan punaista Valpoa Ruotsiin, Yhdysvaltoihin ja Venezuelaan. Robert Brantberg on sotahistoriaan keskittynyt kirjailija, joka on mittavan uransa aikana julkaissut yli kaksikymmentä alan teosta. Hänen kirjansa on kolme kertaa valittu vuoden sotakirjaksi.
Robert Brantberg in Marskin sissit teoksessa esitellään muun muassa Mannerheim-ristin ritarit Mörö ja Törni. Arvo Mörö (s. 3. heinäkuuta 1914 Kivennapa – k. 25. syyskuuta 1980 Oulu) oli sotien aikainen kaukopartiomies ja Mannerheim-ristin Rita numero 87. Siviiliammatiltaan hän oli linja-autoliikennöitsijä. Sodan jälkeen hän toimi Oulussa omistamassaan A. Mörö Oy:ssä toimitusjohtajana. Arvo Mörö oli syntyjään rajantakaisesta Karjalasta. Hän syntyi Kivennavalla Tuomas ja Helena Mörön maanviljelijäperheeseen. Talvisodassa Mörö kuului 3. rajakomppaniaan Kannaksen viivytystaisteluiden aikana ja myöhemmin divisoonansa kaukopartiojoukkueeseen. Rauhan tulo ei katkaissut Mörön toimintaa tiedustelijana, vaan hänestä tuli puolustusvoimain pääesikunnan alaisena toimivan ulkomaaosaston niin sanotun tilastotoimiston tiedustelija eli reppuri. Tässä asemassa hän suoritti ainakin kahdeksan tiedustelumatkaa Karjalan kannakselle. Useiden Karjalassa syntyneiden kaukopartiomiesten tapaan Mörö hyödynsi näillä matkoillaan paikallistuntemustaan, sillä kaksi näistä matkoista ulottui hänen syntymäpitäjäänsä Kivennavalle. Rauhan aikaa käytettiin myös tiedustelijan erikoiskoulutukseen. Esimerkiksi huhtikuussa 1941 järjestettiin laskuvarjohypyn pikakoulutus. Myös tiedustelijakurssi ja radiosähköttäjäkoulutus olivat ohjelmassa. Mörön ensimmäinen jatkosodan partiomatka alkoi kahden miehen partiolla heti sotatilan julistamisen jälkeen 17. kesäkuuta 1941. Tiedustelukohteena olivat neuvostoarmeijan joukkojen siirrot Viipurin eteläpuolella. Tämän jälkeen seurasi lukuisia matkoja, joiden aikana suoritettiin niin tiedustelu- kuin hävitystehtäviäkin. Useilla matkoilla Mörö oli sekä partion johtaja että radisti. Esityksen Arvo Mörön nimittämisestä Mannerheim-ristin ritariksi teki päämajan tiedusteluosaston päällikkö, eversti Lars Melander. Esityksessä kootaan yhteen talvisodan, välirauhan ajan sekä syksyn 1941 toiminta. Nimitys Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi tuli 31. elokuuta 1942.
Lauri Allan Törni (vuodesta 1954 Larry A. Thorne; s. 28. toukokuuta 1919 Viipuri – k. 18. lokakuuta 1965 Kham Ducin alue, Vietnam) oli kolmen maan armeijassa palvellut suomalainen sotilas ja Mannerheim-ristin ritari. Hän palveli Suomen armeijassa, yleten kapteeniksi asti (talvisota 1939-1940 ja jatkosota 1941-1944), natsi-Saksan Waffen-SS-joukoissa 1941 Untersturmführerinä ja 1945 Hauptsturmführerinä (kapteeni) sekä Yhdysvaltojen armeijassa kapteenina vuodesta 1960. Näin Törni tuli elämänsä aikana saavuttaneeksi taistelukentillä kolmen eri maan armeijassa kapteenin arvon. Hän kuoli helikopterionnettomuudessa Vietnamin sodassa ja hänet ylennettiin kuolemansa jälkeen postuumisti Yhdysvaltain armeijan majuriksi. Lauri Törni nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi numero 144 heinäkuun 9. päivänä 1944. “Luutnantti Törni on luontainen johtajakyky, kylmäverinen ja neuvokas”, kirjoitti 1. Divisioonan komentaja kenraalimajuri Uno Fagernäs Mannerheim-risti esityksessään 23. maaliskuuta 1944. Kenraali Fagernäs sanoo perusteluissaan: “Talvisodassa ja nykyisessä sodassa hän on useasti osoittanut erityistä urhoollisuutta, taitoa ja neuvokkuutta. Rohkeutensa ja intonsa ansiosta hän on saanut juurrutetuksi koko osastoonsa loistavan taisteluhengen ja on siten vaikuttanut henkilökohtaisesti huomattavasti taistelun edellytyksiin.” Kenraali Fagernäsin esitys ritariksi ei tuottanut vielä toivottua tulosta. Uusintaesityksen ritariksi nimittämiseen teki II Armeijakunnan komentaja kenraalimajuri Einar Mäkinen 8. heinäkuuta 1944. Perusteluissaan hän viittaa Fagernäsin esitykseen joiltain osin lisättynä, sekä toteaa: “toivottavaa on, että luutnantti Törni saisi kantaa Mannerheim-ristiä, sillä hänen tarumainen onnensa ei voine aina jatkua”. Vasta tämän uusintaesityksen jälkeen ylipäällikkö nimitti Törnin ritariksi jo seuraavana päivänä. Ylipäällikkö perusteli nimityspäätöstään: “Luutnantti Törni on kunnostautunut tämän sodan aikana jääkärijoukkueen ja -komppanian päällikkönä monilla taistelu- ja kaukopartioretkillä sekä kahden viime vuoden aikana osoittanut omaavansa mitä parhaimmat taistelijan ja neuvokkaan sissipäällikön ominaisuudet.”
Robert Georg Brantberg (s. 1950, Helsinki) on sotahistorian alalla paljon julkaissut suomalainen tietokirjailija. Erityisen tunnetuksi ovat tulleet hänen Mannerheim-sarjansa ja kenraalielämäkertansa. Sotasankari.fi-sivuston äänestyksessä on Brantbergin kirjoista valittu vuoden sotakirjaksi Kaukopartioritari vuonna 2009, Arnold Majewski – Rukajärven legenda vuonna 2013 ja Tiedustelueversti Reino Hallamaa – Voiton avaimet vuonna 2014. Marskin sissit -teos on sopivan lennokasta ja helppolukuista kieltä. Robert Brantbergin kirjoittama teos on sisällöltään informatiivinen ja sotiemme Mannerheim ristin sissiritarien elämäntarinat on tuotu elävästi esille. Marskin sissit -teoksessa esitellään kaiken kaikkiaan 20 sissiritaria tekstein ja kuvin, lisäksi teoksen sivuilla kerrotaan kahdeksasta tunnetuimmasta kaukopartioretkestä (muun muassa Petrovski Jamin huoltokeskuksen tuhoaminen). Robert Brantberg teoksessa yhdistyy siten sujuvasti henkilö- ja sotahistoriatiedon yhdistelmä, edustaen kuitenkin historiantutkimuksessa enemmän kuvailevampaa tutkimustraditiota. Marskin sissit -teos täyttää siten hyvin paikkansa sotakirjojen joukossa.
Lähteet
Marskin sissit
Wikipedia