Vakoojat
Alaotsikko: Vilho Pentikäisen pako ja neuvostovakoilun romahdus 1933
Kirjailija: Martti Backman
Kustantaja: Gummerus
Julkaistu: 2017
Sidosasu: sidottu
Kieli: suomi
Sivuja: 304
Yleisesikunnan luutnantin Vilho Pentikäisen pako Neuvosto-Venäjälle 1933 oli alkulaukaus bolsevikkien maailmanlaajuisen vakoiluverkoston romahdukselle. Pentikäinen katosi punaisen hämärän valtakuntaan, mutta palasiko hän, niin kuin on väitetty, Suomeen valvontakomission jäsenenä? Mestarivakoilija Pentikäisen jäljiltä paljastui huippuunsa viritetty kansainvälinen vakoilurinki. Etsivän keskuspoliisin tutkimukset johtivat Pariisiin, Lontooseen ja New Yorkiin. Verkkoon jäi niin häikäilemättömiä miesagentteja kuin lumoavia vakoojattaria. Vakoojat on pitkän linjan journalistin tutkimusmatka sotia edeltävän ajan historiaan. Lapuan liike, Mäntsälän kapina, kieltolain päättyminen, talouslama ja sotavarustelu luovat taustan jännittävälle dokumenttiromaanille. Kirja on myös hieno kuvaus 30-luvun Helsingistä.
Vilho Armas Pentikäinen (s. 5. maaliskuuta 1903– k. 1942?) oli suomalainen upseeri ja ammattisotilas, joka tuli tunnetuksi vakoilustaan Suomea vastaan Neuvostoliiton hyväksi. Hän lienee Suomen historian menestynein vakooja. Pentikäinen toimi Suomen armeijassa luutnanttina 1920-luvun lopulta alkaen ja työskenteli vuodesta 1929 puolustusvoimien yleisesikunnassa kuvakeskuksessa.Hän hankki Neuvostoliitolle 1930-luvun alkuun mennessä tietoja useista Suomen salaisimmista sotilaallisista suunnitelmista. Paljastuttuaan Pentikäinen pakeni Neuvostoliittoon, jonka palveluksessa loi vielä uuden menestyksekkään sotilas- ja tiedustelu-uran. Hänen tarkka kuolinaikansa tai -paikkansa ei ole tiedossa. Pentikäisen käytöstä kuvattiin miellyttäväksi ja olemusta huolitelluksi ja aina rauhalliseksi. Hänet värvättiin Neuvostoliiton asiamieheksi vuonna 1923. Varsinaisen vakoilijanuransa hän aloitti viimeistään työskennellessään yleisesikunnassa vuosina 1929–1933. Toimessaan Pentikäinen pääsi näkemään ja valokuvaamaan suomalaisia linnoituslaitteita, varuskuntia ja sotatarviketeollisuutta. Pentikäisen toiminnan seurauksena Neuvostoliitto sai tiedon kaikista Suomen salaisimmista sotilaallisista asioista. Esimerkiksi Suomi-konepistoolin piirustukset vei rajan yli ehkä juuri Pentikäinen. Neuvostoliitto sai lisäksi korvaamattoman tärkeitä tietoja esimerkiksi Suomen ja Viron toteuttamasta Suomenlahden sulkusuunnitelmasta, Suomenlahden meriväylistä ja miinoitussuunnitelmista. Vielä toisen maailmansodan aikana huomattiin, kuinka neuvostolaivasto vältteli 1930-luvulla miinoitussuunnitelmiin sisältyneitä merialueita niissäkin tapauksissa, joissa ne oli jo poistettu uudemmista miinoitussuunnitelmista. Jälkeenpäin on tullut ilmi, että kopiot näistä filmeistä päätyivät Moskovaan. Hän toimitti salaista materiaalia Neuvostoliittoon värväyksestään lähtien noin kymmenen vuoden ajan vuosina 1923–1933. Pentikäisen toimintaan liittynyttä Etsivän keskuspoliisin tutkimuskokonaisuutta on kutsuttu Suureksi vakoilujutuksi, Suomessa siihen liittyen tuomittiin 26 ihmistä. Pentikäinen solmi Neuvostoliitossa 1930-luvun lopulla avioliitonomaisen suhteen O. W. Kuusisen tyttären Riikka Kuusisen kanssa.
1930-luvulla ajateltiin ensimmäisen maailmansodan ja sitä edeltäneen panssarilaiva-ajan hengessä, että suurikaliiperisilla rannikkotykeillä panssarilaivojen korvikkeena on suuri merkitys rannikkopuolustukselle. Tuolloin ei vielä otettu huomioon ilma-aseen kehityksen merkitystä kiinteitä asemia vastaan. Näin ollen kiinteiden tykistöasemien tiedoilla oli liikkuvalavettisten ohjusten aikakautta suurempi merkitys. Pentikäisen hankkimilla tiedoilla uskotaan olleen vaikutusta Boris Jartsevin neuvotteluyrityksiin Suomen hallituksen kanssa vuosina 1938–1939 sekä Neuvostoliiton jyrkkään suhtautumiseen Baltian maihin vuosina 1939–1940. Suomen ja Viron suunnitelma Pietari Suuren merilinnoituksen hyödyntämisestä yhdistämällä rannikkotykistöjen tulenjohto Suomenlahden yli Neuvostoliiton Itämeren laivaston sulkemiseksi Suomenlahden pohjukkaan pyrittiin pitämään Suomessa salassa ja sotilasyhteistyö Viron kanssa jatkui, vaikka Suomi 1935 virallisesti luopui reunavaltiopolitiikasta ja ryhtyi kannattamaan pohjoismaista suuntausta. Tästä Suomen ulkopoliittisesta erosta Vironkin tukemaan Baltian reunavaltiopolitiikkaan nähden huolimatta jatkui sotilasyhteistyö Suomen ja Viron välillä kesään 1940, jolloin Neuvostoliitto otti haltuunsa Viron puolustusvoimat ja liitti ne osaksi puna-armeijaa. Viron ulkopolitiikka oli puolueettomuudessaan Saksan ja Neuvostoliiton suhteen entente-henkistä niin kuin Puolankin. Kun Puola joutui tarkistamaan ulkopoliittista linjaansa 1935 Saksa-myönteisemmäksi solmimalla sen kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen, Neuvostoliiton näkökulmasta Baltian maat alkoivat olla enemmän Saksan politiikan vaikutuksen alaisia, ja äärimmäinen uhkakuva Neuvostoliiton kannalta olisi ollut se, että Baltian maat olisivat osallistuneet Saksan ja Puolan kanssa Neuvostoliiton Itämeren laivaston sulkemiseen Suomenlahden pohjukkaan.
Martti Backman (s. 1948) on Suomen Kuvalehden ja Iltalehden entinen päätoimittaja. Hän oli myös tutkivana toimittajana Ylen MOT-ohjelmassa 15 vuoden ajan. Backmanin Vakoojat -teos on sangen helppolukuista kieltä. Vilho Pentikäisen elämä ja teot on tuotu varsin lennokkaasti esille teoksen kolmessa pääluvussa. Backmanin teos edustaa historiantutkimuksessa elämänkerroissa kuvailevaa tutkimustraditiota, jossa tieteellisyyden sijaan keskitytään enemmän kertovaan ja luettavuutta arvostavaan tyyliin. Pienenä puutteena Vakoojat -teoksesta puuttuu hakemisto, joka haitannee osaa lukijoista. Backmannin kirjoittama teos täyttää kuitenkin paikkansa historiateosten joukossa.
Lähteet
Vakoojat
Wikipedia