Heimosotien historia 1918-1922
Kirjailija: Jussi Niinistö
Kustantaja: Suomalaisen kirjallisuuden seura
Sarja: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Tutkimuksia (osa 1007)
Julkaistu: 2017
Painos: 2. p
Sidosasu: sidottu
Kieli: suomi
Sivuja: 307
Suomalaiset vapaaehtoisjoukot tekivät vuosina 1918-1922 useita heimosodiksi kutsuttuja aseellisia retkiä Itä-Karjalaan, Inkeriin, Petsamoon ja Viroon. Heimosotien tarkoitus oli irrottaa suomensukuisten heimojen asuinalueet Neuvosto-Venäjästä, ja joko itsenäistää ne tai liittää ne yhdeksi suureksi Suomeksi. Heimosoturit oikeuttivat toimintansa kansojen itsemääräämisoikeudella – opilla, joka ensimmäisen maailmansodan vuosina oli kulovalkean tavoin levinnyt ympäri Euroopan, vasta itsenäistyneeseen Suomeen asti.Puolustusministeri, Suomen historian ja Suomen sotahistorian dosentti Jussi Niinistön teos on ensimmäinen ajantasainen esitys Suomen käymistä heimosodista. Tekstiä täydentää yksityisarkistoihin pohjautuva runsas ja harvinaislaatuinen kuvitus.
Heimosodat olivat Suomen lähialueilla käytyjä aseellisia selkkauksia, joihin suomalaiset vapaaehtoisjoukot ottivat osaa vuosina 1918–1920 ja 1921–1922. Suomen valtio ei virallisesti ollut retkien osapuoli, mutta vapaaehtoisia oli sodissa mukana yhteensä noin 9 000 henkeä. Monen heistä motiivina oli heimoaate, antibolševismi, Suur-Suomi-aate tai vain puhdas seikkailun halu. Heimosodissa menehtyi noin 660 suomalaista vapaaehoista. Sotien aikana Suomeen liittyi alueita, mutta vain Viron vapaussota oli tuloksellinen, sen seurauksena Viro itsenäistyi. Vienan ja Aunuksen heimosotien aikana 1918 ja 1919 Repolan ja Porajärven pitäjät liittyivät Suomeen ja inkeriläisten kansannousun yhteydessä Kirjasalon tasavalta oli hetken inkeriläisten hallussa. Sodat loppuivat Tarton rauhaan 1920 lukuun ottamatta itäkarjalaisten kansannousua, johon osallistui myös suomalaisia vapaaehtoisia. Sotien jälkeen Suomeen pakeni itäkarjalaisia ja inkeriläisiä yhteensä vajaa 20 000. Tämän vaikutuksesta muodostettiin Akateeminen Karjala-seura maanpuolustus- ja heimohengen ylläpitämiseksi, itäkarjalaisten auttamiseksi ja Suur-Suomi-aatteen säilyttämiseksi. Itä-Karjalan kysymys hiersi Suomen ja Neuvosto-Venäjän välejä 1920-luvun alkupuolella.
Heimosodat alkoivat 10. maaliskuuta 1918 (Vienan retket vuonna 1918), kun Kurt Martti Walleniuksen joukot ylittivät Pohjois-Vienan rajan Kuusamosta ja Kuolajärveltä käsin, mutta juuttuivat rajan tuntumaan. Etelämpänä Carl Wilhelm Malmin joukot ylittivät rajan 21. maaliskuuta ja etenivät aina Vienan Kemin tuntumaan. Suomalaiset hyökkäsivät 10. huhtikuuta Vienan Kemiä vastaan, mutta luultua suurempi vihollinen löi heidät takaisin. Heinäkuussa Malmin retkikunnan ja sen johtajuuden korvasi Toivo Kuisman retkikunta. Ison-Britannian harjoittama propaganda ja elintarvikeapu sai itäkarjalaiset kääntymään suomalaisia vastaan. Iso-Britannia asettui Suomea vastaan katsoessaan Suomen olevan Saksan vasalli. Köyhällä Suomella ei ollut tarjota karjalaisille kuin heimohenkeä. Karjalaiset kannattivat brittien kouluttamaa ja varustamaa karjalaisten omaa Karjalan rykmenttiä, joka pakotti Kuisman retkikunnan takaisin Suomen puolelle. Viron vapaussotaa (vuosina 1918–1920) on suomalaisten puolelta pidetty osana heimosotia. Vuodenvaihteessa 1918–1919 vapaaehtoisia alettiin laivata Viroon. Siihen osallistui suomalaisia vapaaehtoisia virolaisen everstin Hans Kalmin Pohjan poikien ja ruotsalaisen majuri Martin Ekströmin I Suomalaisen Vapaajoukon riveissä. Aunuksen retkikunta (1919) oli heimosodista suurin ja tunnetuin. Osittain Viron vapaussodan menestyksen ja aunuslaisten liittymishalukkuuden innoittamina vapaaehtoisista koottu joukko ylitti rajan 21. huhtikuuta 1919 Gunnar von Hertzenin johtamana ja valtasi nopeasti Aunuksen kaupungin ja eteni Petroskoin edustalle. Toiveina oli nostattaa aunuslaiset kapinaan suomalaisten puolelle, mutta innostus oli vähäistä. Kesäkuun lopulla liian vähäiset joukot perääntyivät takaisin rajan taakse. Pienin joukoin tehty retki Petsamoon huhtikuun lopulla 1918 päätyi mieshukan jälkeen vetäytymiseen Norjaan. Toinen joukko palasi keväällä 1920 ja miehitti alueesta osan, mutta joutui taas vetäytymään Muurmanskissa kootun punaisen suksipataljoonan vuoksi. Inkeriläisten kansannousu (1919) kansannousu oli sarja kapinoita vuosina 1918–1920 ja Inkerinmaan yritys saavuttaa itsenäisyys. Kansannousu alkoi kapinoina 1918 Suomen ja Venäjän sisällissodan aiheuttaman sekavan tilanteen aikana. Suomalaisen Yrjö Elfvengrenin johtama Pohjois-Inkerin rykmentti piti vuoteen 1920 hallussaan muutamia kyliä Pohjois-Inkerissä (Kirjasalon tasavalta). Kapinoiden jälkeen Suomeen siirtyi joitakin tuhansia inkeriläisiä rankaisuretkien pelossa. Itäkarjalaisten kansannousun (vuosina 1921–1922) syinä olivat itäkarjalaisten vuoden mittainen kokemus bolševikkien vallasta ja elintarvikepulasta, heimoaktivistien halu korjata ”häpeärauhan” eli Tarton rauhan tuloksia ja Suomessa maanpaossa olevien itäkarjalaisten kaipuu kotiin. Ukki Väinämöisen (Vaseli Levonen) ja Jalmari Takkisen johtama 2500 metsäsissin kansannousu, jossa oli päällystötehtävissä noin 500 suomalaista vapaaehtoista, sai haltuunsa syksyyn 1921 mennessä merkittävän osan Vienan Karjalaa, mutta murtui 20 000 miehen neuvostojoukon voimasta. Kansannousun loppuvaiheessa Suomeen saapui noin 12 000 itäkarjalaista pakolaista.
Heimosotien historia 1918-1922 -teos on selkeästi kirjoitettua kieltä. Jussi Niinistön kirjoittamassa teoksessa kerrotaan Suomalaisten käymistä heimosodista ja niiden taustalla vaikuttaneesta Suur-Suomi aatteesta. Suur-Suomea rakennettiin heimosodissa ja haluttiin yhdistää kaikki itämerensuomalaiset kansat yhdeksi valtioksi. Heimosotien historia 1918-1922 -teos lähtee liikkeelle ajallisesti Suomen vapaussodasta 1918 ja päättyy Karjalan kansannousuun vuosina 1921 – 1922. Jussi Niinistön kirjoittama teos on sisällöltään hyvin informatiivinen ja edustaa historiantutkimuksessa vankkaa tieteellistä tutkimustraditiota. Heimosotien taustaa ja tapahtumia kartoitetaan teoksessa pintaa syvemmältä ja se asettuu Suomen historian kehyksiin. Heimosotien historia 1918-1922 -teos täyttää paikkansa historiantutkimusten joukossa.
Lähteet
Heimosotien historia 1918-1922
Wikipedia