Väestön suojaamisen käsikirja
Kirjailija: Kyllikki Aakko, Janne Koivukoski ja Markku Mesilaakso
Kustantaja: Tietosanoma
Julkaistu: 2017
Sidosasu: sidottu
Kieli: suomi
Sivuja: 283
Väestön suojaaminen on osa maan kokonaisturvallisuutta. Väestön suojaamisen käsikirja kuvaa uhkia, joihin väestön suojaamisessa tulee varautua. Nykyaikaisella sodankäynnillä voi olla tietoyhteiskuntaan monenlaisia vaikutuksia: vaikka väestö ei joutuisi poikkeustilanteessa välittömään vaaraan, esimerkiksi vesi- ja energiahuollon, julkisten palvelujen, kaupan, liikenteen ja tietoliikenteen toiminnan vaarantuminen voisi aiheuttaa suuria välillisiä haittoja. Kirja tarjoaa perustiedot tavanomaisista aseista, kemiallisista ja biologisista aseista ja säteilyvaaratilanteista sekä antaa ohjeita suojautumiseen. Kirjassa käsitellään pelastuslain lisäksi huoltovarmuuden, varautumisen ja maanpuolustuksen lakiperusteita. Kirja on tarkoitettu pelastuslaitoksille, sote-yksiköille, taloyhtiöille ja kaikille yrityksille ja yhteisöille, joilla on varautumisvastuuta väestön suojaamisesta ja toiminnan turvaamisesta poikkeusoloissa. Kirjoittajat ovat suojautumisen ja varautumisen alan huippuasiantuntijoita, joilla on vuosikymmenien kokemus toimialoiltaan.
Joukkotuhoaseet ovat suurten ihmisjoukkojen tappamiseen suunniteltuja aseita. Niihin lasketaan tavallisesti kuuluviksi kemialliset aseet, biologiset aseet ja ydinaseet. Joukkotuhoaseet eivät ole normaalisti sodankäynnissä käytettäväksi hyväksyttyjä aseita, ja niiden valmistusta, varastointia ja käyttöä pyritään estämään ja valvomaan sopimuksilla. Näille on tyypillistä, ettei niitä käytettäessä voida kohteessa eritellä sotilaita ja siviilejä. joukkotuhoaseiden käyttö on ollut vähäistä, koska suuren tuhovoiman vuoksi niiden käyttö aiheuttaa todennäköisesti vielä tuhoisamman vastaiskun. Usein joukkotuhoaseet suunnataan siviiliväestöä kohtaan. Joukkotuhoaseita käytettäessä uhreja ei voi rajoittaa pelkästään siviileihin tai sotilaisiin. Sotilasosastojen toimintakykyä heikentää varautuminen joukkotuhoaseiden uhkaan. Ensimmäisiä joukkotuhoaseita olivat kemialliset ja biologiset aseet. Niiden käyttö kiellettiin Geneven sopimuksella vuonna 1925, jota täydennettiin Bioasekonventiolla vuonna 1972. Kemiallisten aseiden kieltosopimus solmittiin 1995. Ydinaseita on käytetty kaksi kertaa: Hiroshiman ja Nagasakin pommituksissa elokuussa 1945. Ydinaseiden käyttö nosti joukkotuhoaseiden tuhoisuuden yleiseen keskusteluun. Kylmän sodan aikana joukkotuhoaseiden uhka miellettiin lähinnä suurvaltojen mahdolliseksi iskuksi toisiaan vastaan ja siihen liittyvään vastaiskuun. Syyskuun 11. päivän iskut Yhdysvalloissa vuonna 2001 ja pernaruttokirjeet toivat puheisiin myös sellaiset joukkotuhoaseiskut, joihin ei voi tehdä vastaiskua. Huhu mahdollisista joukkotuhoaseista oli tärkein perustelu, jolla Yhdysvaltain johtama liittouma hyökkäsi Irakiin vuonna 2003.
Väestönsuojelulla (lyh. VSS tai vss) tarkoitetaan ihmisten ja omaisuuden suojaamista ja pelastustoimintaa poikkeusoloissa sekä niihin varautumista. Väestönsuojeluun varaudutaan mm. poikkeusoloja koskevalla suunnittelulla ja koulutuksella, väestönsuojia (myös väestösuoja) rakentamalla, varautumalla väestön evakuointeihin, pelastustoimintaan ja ensiapuun sekä johtamis-, valvonta- ja hälytysjärjestelmien ylläpidolla. Suomen ensimmäinen väestönsuojelulaki tuli voimaan talvisodan edellä vuonna 1939 ja se kumottiin uudella lailla vuonna 1958. Pelastamiseen, raivaukseen, puhdistus- ja tiedustelutoimintaan liittyvät tehtävät kuuluvat Suomessa pelastustoimen vastuulle. Pelastustoimi myös johtaa omatoimista varautumista eli rakennusten omistajien vastuulla olevaa suojelutoimintaa. Kuntien eri toimialat vastaavat osaltaan väestönsuojelussa tarvittavasta väestön terveydenhullosta, muonituksesta ja muusta huollosta. Väestönsuojelusta on säädetty pelastuslaissa sekä valmiuslaissa. Nykyisin voimassa oleva pelastuslaki, jota täydentää pelastustoimiasetus, on vuodelta 2011 ja valmiuslaki vuodelta 2012.
Pelastustoiminta on jo tapahtuneen onnettomuuden aiheuttamien vahinkojen ja vammojen minimointia ja ensiapua vammoista paranemiseksi. Pelastustoimintaan kuuluvat viranomaisina poliisi, pelastuslaitos, sairaala ja ambulanssi. Onnettomuudet on luokiteltu. Suuronnettomuus on onnettomuus, jolla on laajoja uhkaavia tuhovaikutuksia. Luokitukset määrittelevät pelastusvälineistön valinnan ja laajuuden. Pelastustoimi tarkoittaa toimialaa, johon kuuluu tulipalojen ja muiden onnettomuuksien ehkäisy, väestönsuojelu ja ihmisten, omaisuuden ja ympäristön suojaaminen ja pelastaminen. Suomessa sisäministeriö johtaa ja valvoo pelastustointa ja vastaa sen palvelukyvystä. Pelastustoimen tavoitteena on hyvä turvallisuuskulttuuri, onnettomuuksien vähentäminen ja vahinkojen rajoittaminen, nopea ja tehokas apu onnettomuuksissa ja poikkeusoloissa, väestönsuojeluvalmiuden ylläpitäminen ja hyvä yhteistyö eri viranomaisten välillä. Pelastustoiminnan kulku on seuraava. Onnettomuuspaikalta onnettomuudessa mukanaoleva tai ulkopuolinen silminnäkijä tekee hälytyksen. Yleensä hätäilmoitus tehdään hätäkeskukseen. Hätäkeskuksesta hälytys ohjataan asianomaisille pelastustoiminnan viranomaisille. Hälytyksen jälkeen pelastuslaitoksen yksikkö saapuu paikalle mahdollisimman nopeasti (hälytysajona). Itse paikalla tehdään nopea tilannearviointi ja päätetään tarvittavat toimenpiteet. Kun pelastustoiminnan kiireelliset toimenpiteet on tehty (toinen pelastusviranomainen voi myös tehdä ne samaan aikaan), onnettomuudesta tehdään pöytäkirja. Onnettomuudesta ilmoitetaan erilaisiin rekistereihin ja tilastoihin.
Väestön suojaamisen käsikirja -teos on selkeästi kirjoitettu tietoteos. Aakon, Koivukosken ja Mesilaakson kirjoittama teos on käsittelytavaltaan perusteellinen. Väestön suojaamisen käsikirja -teoksessa käydään väestönsuojeluun liittyvät peruasiat ja perustiedot niin tavanomaisista aseista, kemiallisista ja biologisista aseista ja säteilyvaaratilanteista sekä antaen ohjeita suojautumiseen ja varautumiseen. Aakon, Koivukosken ja Mesilaakson
kirjoittama teos edustaa aihepiirinsä tarkkaa tieteellistä tutkimustraditiota ja täyttää hyvin paikkansa väestönsuojeluun ja varautumiseen liittyvien käsikirjojen joukossa.
Lähteet
Väestön suojaamisen käsikirja
Wikipedia