ORUK:n Mannerheim-ristin ritarit
Jatkosodan aikana korkeimman sotilaallisen tunnustuksen saavutti kaksi Oulun Reserviupseerikerho ry:n jäsentä. Kerhon jäsenistä Mannerheim-ristin ritariksi nimettiin luutnantti Paavo Koli ja vänrikki Arvo Mörö. Ylipäällikkö, Suomen marsalkka, Gustaf Mannerheim halusi kunniamerkin, joka voitiin samanlaisena (ilman aikaisempaa niin sanottua luokkajakoa) antaa niin kenraalille kuin sotamiehellekin. Vuoden 1940 joulukuussa tehtiin lisäys Vapaudenristin ja Vapaudenmitalin kunniamerkeistä 8. joulukuuta 1939 annettuun asetukseen, jolloin sen 4. pykälä totesi: “Erinomaisen urheuden, taistellen saavutettujen erittäin tärkeiden tulosten tai erityisen ansiokkaasti johdettujen sotatoimien palkitsemiseksi voidaan Suomen puolustusvoimain sotilas hänen sotilasarvostaan riippumatta nimittää 1. tai 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi.” Ristin myöntämistä koskeviin säädöksiin tehtiin jatkosodan aikana kaksi huomattavaa muutosta. Laissa kunniapalkinnon suorittamisesta, annettu 14. toukokuuta 1943, Mannerheim-ristiin liitettiin valtion varoista maksettava kunniapalkinto 50 000 markkaa, joka suuruudeltaan vuonna 1943 vastasi vakinaisessa palveluksessa olevan luutnantin vuosipalkkaa. Toisena muutoksena 18. elokuuta 1944 lisättiin asetukseen mahdollisuus palkita sotilas uusista ansioista toistamiseen Mannerheim-ristillä. Mannerheim-ristin ritariksi nimitettiin jatkosodan aikana ja välittömästi sotien jälkeen 191 sotilasta. Mannerheim-ristin 1. ja 2. luokan ristit kuuluvat Vapaudenristin ritarikuntaan. Ritarikunnan sisäisessä järjestyksessä 1. luokan Mannerheim-risti on toisena Vapaudenristin Suurristin jälkeen. 2. luokan Mannerheim-risti on järjestyksessä neljäs. 1. ja 2. luokan väliin sijoittuu Vapaudenristin 1. luokka rintatähtineen.
Oulun Reserviupseerikerho ry:n jäsen Paavo Olavi Koli (s. 21. toukokuuta 1921 Oulu – k. 25. maaliskuuta 1969 Tampere) oli suomalainen sosiologi ja tamperelainen tiedevaikuttaja. Hän toimi Tampereen yliopiston sosiologian professorina vuosina 1961–1969. Kolia on joskus kutsuttu monialaisen Tampereen yliopiston perustajaksi. Sodassa pioneerijoukoissa palvelleesta Kolista tuli Mannerheim-ristin ritari numero 81. Koli lähti vapaaehtoisena varusmieheksi vuonna 1939 ja valmistui ylioppilaaksi Oulun lyseosta ilman kirjoituksia vuonna 1940. Hän osallistui jatkosotaan pioneeriupseerina ja toimi Pioneeripataljoona 15:ssä joukkueenjohtajana Jalkaväkirykmentti 53:n tukena Kiestingin motissa syksyllä 1941. Kolille myönnettiin tästä toiminnastaan Mannerheim-ristin ritarin arvo vuonna 1942. Samassa yksikössä palveli alikersanttina Kalle Päätalo, joka on kuvannut näitä vaiheita romaanissaan Liekkejä laulumailla (1980). Vuosina 1942–1943 Koli kävi kadettikurssin ja jäi sen jälkeen luutnanttina kouluttajaksi Korian varuskuntaan. Mannerheim-ristin myöntöperuste: ”Ylipäällikkö on pvm:llä 23.8.42 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi luutnantti Paavo Olavi Kolin. Luutnantti Koli on sinnikäs ja taitava pioneeriupseeri. Ylivoimaisen vihollisen painostaessa asemaamme [Lebedevo– ja Elovejojärvien] kannaksella uhaten kiertää sen, suoritti hän pioneerijoukkueellaan oma-aloitteisesti vastaiskun saarrostavaa vihollispataljoonaa vastaan. Kymmentuntisen taistelun jälkeen hän pysäytti ensin pataljoonan toisen siiven etenemisen ja iski toisen siiven sivustaan. Näitten taistelutoimien tuloksena oli vihollispataljoonan perääntyminen. Taistelukentälle jäi noin 200 kaatunutta vihollista luutnantti Kolin joukkueen selviytyessä tappioitta.”
Oulun Reserviupseerikerho ry:n jäsen Arvo Mörö (s. 3. heinäkuuta 1914 Kivennapa – k. 25. syyskuuta 1980 Oulu) oli sotien aikainen kaukopartiomies ja Mannerheim-ristin Rita numero 87. Siviiliammatiltaan hän oli linja-autoliikennöitsijä. Sodan jälkeen hän toimi Oulussa omistamassaan A. Mörö Oy:ssä toimitusjohtajana. Arvo Mörö oli syntyjään rajantakaisesta Karjalasta. Hän syntyi Kivennavalla Tuomas ja Helena Mörön maanviljelijäperheeseen. Talvisodassa Mörö kuului 3. rajakomppaniaan Kannaksen viivytystaisteluiden aikana ja myöhemmin divisoonansa kaukopartiojoukkueeseen. Rauhan tulo ei katkaissut Mörön toimintaa tiedustelijana, vaan hänestä tuli puolustusvoimain pääesikunnan alaisena toimivan ulkomaaosaston niin sanotun tilastotoimiston tiedustelija eli reppuri. Tässä asemassa hän suoritti ainakin kahdeksan tiedustelumatkaa Karjalan kannakselle. Useiden Karjalassa syntyneiden kaukopartiomiesten tapaan Mörö hyödynsi näillä matkoillaan paikallistuntemustaan, sillä kaksi näistä matkoista ulottui hänen syntymäpitäjäänsä Kivennavalle. Rauhan aikaa käytettiin myös tiedustelijan erikoiskoulutukseen. Esimerkiksi huhtikuussa 1941 järjestettiin laskuvarjohypyn pikakoulutus. Myös tiedustelijakurssi ja radiosähköttäjäkoulutus olivat ohjelmassa. Mörön ensimmäinen jatkosodan partiomatka alkoi kahden miehen partiolla heti sotatilan julistamisen jälkeen 17. kesäkuuta 1941. Tiedustelukohteena olivat neuvostoarmeijan joukkojen siirrot Viipurin eteläpuolella. Tämän jälkeen seurasi lukuisia matkoja, joiden aikana suoritettiin niin tiedustelu- kuin hävitystehtäviäkin. Useilla matkoilla Mörö oli sekä partion johtaja että radisti. Esityksen Arvo Mörön nimittämisestä Mannerheim-ristin ritariksi teki päämajan tiedusteluosaston päällikkö, eversti Lars Melander. Esityksessä kootaan yhteen talvisodan, välirauhan ajan sekä syksyn 1941 toiminta. Nimitys Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi tuli 31. elokuuta 1942. Mannerheim-ristin myöntöperuste: ”Ylipäällikkö on pvm:llä 31.8.42 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi kersantti Arvo Mörön. Kersantti Mörö on kunnostautunut kaukopartiotehtävissä osoittautuen rohkeaksi, aloitekykyiseksi ja taitavaksi partiomieheksi ja -johtajaksi. Tiedustelumatkoillaan on hän hankkinut tärkeitä vihollista koskevia tietoja, suistanut useita joukkoja ja materiaalia kuljettavia junia, tuonut vankeja ja taitavasti johtanut partiotaan sen jouduttua vihollisen saartamaksi murtautuen ulos tappioita kärsimättä. Jonkinlaisen kuvan hänen teoistaan saa, kun mainitaan pisimmän retken kestäneen 31 vrk ja ulottuneen 120 km vihollisen selustaan. Tämä riittäköön, koska ajankohta kersantti Mörön aikaansaannosten julkisuuteen tuomiselle ei vielä ole sopiva.”
Mannerheim-ristin ritari, kapteeni Arvo Mörö kirjoitti RELE-lehden vuoden 1976 numeroon 3 mielenkiintoisen artikkelin Mannerheim-ristin jakoperusteista ja jakautumisesta. Kyseinen RELE-lehti 3-1976 luettavissa ohessa:
Lisää vanhoja RELE-lehtiä löytyy: http://www.oruk.fi/rele/
Lähteet
Suomen Puolesta: Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945
Wikipedia