Valokuva sodassa
Alaotsikko: Neuvostosotilaat, neuvostoväestö ja neuvostomaa suomalaisissa ja saksalaisissa sotavalokuvissa 1941-1945
Kirjailija: Olli Kleemola
Kustantaja: Sigillum
Sarja: Bibliotheca sigillumiana (osa 1)
Julkaistu: 2016
Sidosasu: sidottu
Kieli: suomi
Sivuja: 335
Sekä kansallissosialistinen Saksa että Suomi kävivät vuodesta 1941 alkaen sotaa Neuvostoliittoa vastaan. Sotilaat tallensivat sotaretkensä aikana kokemaansa ja näkemäänsä valokuviin, joiden aiheiksi päätyivät eksoottiseksi mielletyn Neuvostoliiton eri alueiden näkymät, paikalliset ihmiset, elinolot ja neuvostoliittolaiset sotavangit. Valokuva toimi myös aseena: Neuvostoliittoa esittelevillä erityisillä propagandakuvilla muokattiin asenteita sodankäynnille edullisiksi. Valokuva sodassa avaa näkymän sotavalokuvien Neuvostoliittoon. Millainen – tietoisesti tehty ja tahattomasti taltioitu – mielikuva Neuvostoliitosta paljastuu yksityisistä ja propagandakäyttöön otetuista valokuvista? Millaista sanomaa kuvilla pyrittiin välittämään, ja miten se muuttui sodan kestäessä? Mikä sai sotilaat ja propagandakuvaajat kuvaamaan tiettyjä aiheita, ja mitä aiheita ei taltioitu kuviin? Millaiset kuvat pääsivät julkisuuteen, ja mitkä jäivät sensuurin haaviin? Kuinka lähellä toisiaan suomalainen ja saksalainen käsitys Neuvostoliitosta lopulta olivat? Sotavalokuvia ei niiden suuresta määrästä huolimatta ole juurikaan käytetty historiantutkimuksen lähdeaineistona. Valokuva sodassa antaakin uusia näkökulmia siihen, miten valokuva-aineistoja voi käyttää lähteinä. Kuvien analysoinnin avulla tutkimus valottaa lisäksi Suomen ja Saksan sota-aikaisen kuvapropagandan ja sensuurin toimintaa, josta on tähän mennessä saatu vain vähän tietoa.
Propaganda on aatteen tai opin järjestelmällistä levitystä, jolla pyritään muokkaamaan mielipidettä. Propaganda on tavoitteellista, harkittua ja järjestelmällistä pyrkimystä manipuloida ihmisten uskoja, asenteita tai tekoja. Propaganda voi koostua faktoista, väitteistä, huhuista, puolitotuuksista tai valheista. Se voi olla muodoltaan sanallista tai eri tavoin visuaalista (esimerkiksi valokuvia). Tavoitteensa saavuttamiseksi propagandan levittäjä valikoi esittämänsä tiedot ja argumentit tehokkaimmaksi katsomallaan tavalla, joskus vääristellen niitä tai jättäen oleellista tietoa pois, ja joskus tavoitteenaan saada vastaanottajan koko huomio puoleensa. Propaganda on yksipuolista, eikä sen sanomaa ole tarkoitus mitenkään epäillä. Propagandan levittäjä voi kuitenkin joskus vilpittömästi katsoa tai uskoa käyttävänsä vääristelyä vain todenmukaisen tai hyödyllisen sanomansa perille menon hyväksi. Jatkosodan (1941-1944) TK-kuvaajien toiminta oli tiukasti rajoitettua, sotatilalain astuttua voimaan valokuvaaminen sotatoimialueilla tuli luvanvaraiseksi. Sensuuri koski myös lehtikuvaajia, mutta ei niin tiukasti kuin varsinaisia TK-kuvaajia. TK-miehet liikkuivat Päämajan ohjeiden mukaan sotarintamilla ja sota-alueilla Lapista aina Äänisen rannoille asti. Kuvauslupia lunastettiin noin 700 kappaletta, mutta rintamamiehet saivat kuitenkin kuvata vapaasti. Esimerkiksi kuvat itäkarjalaiskylistä tai niiden kirkoista ovat nykyisin arvokkaita. TK-kuvaajien piti havainnoida asioita, joilla oli sotilaallista, sotahistoriallista tai kansatieteellistä arvoa. Kansatieteelliset kohteet ja kuvat niistä olivat tärkeitä, kun jatkosodan aikana suurin osa Itä-Karjalaa oli vallattu. Sen liittämistä Suomeen piti perustella ja oikeuttaa aineistolla, joka esitteli kansojen pitkää yhtenäistä historiaa. Sotilaallisten ja sotahistoriallisten aiheiden piti kuvata suomalaista sotilasta hänelle tyypillisiä piirteitä ja taistelutapoja esittelemällä. Epäsotilaallista käytöstä, jermuilua, ei saanut kuvata. Demoralisoivat aiheet, kuten teloitukset ja kaatuneet olivat myös ehdottomasti kiellettyjä. Kuvaajilta edellytettiin kuitenkin vihollisen julmuuksien kuvaamista ja toivottiin eritoten vihollisen suurten tappioiden kuvaamista. TK-kuvaajiksi komennetut miehet olivat siviiliammatiltaan joko valokuvaajia tai pitkälle ehtineitä harrastajia. TK-kuvaajien pioneereja olivat Osvald Hedenström, Kauko Kivi ja Pekka Kyytinen, sekä varkautelainen Paavo Jänis. Myöhemmin pitkät lehtikuvaajan urat tekivät Ensio Liesimaa ja Erkki Viitasalo. Valokuvauksen harrastaja oli Kim Borg, joka opiskeli Teknillisessä korkeakoulussa, mutta jonka opinnot jäivät sittemin oopperalaulun takia
Olli Kleemola (s. 20. kesäkuuta 1987 Kaarina) on suomalainen sotahistoriakeräilijä, tietokirjailija ja historiantutkija. Kleemolan kokoelmaan sisältyy noin 700 kappaletta talvisodan, jatkosodan ja Lapin sodan aikana tehtyä puhdetyötä sekä 15 000 kappaletta sota-ajan valokuvaa. Kokoelman merkittävyyttä lisää se, että se sisältää rintamasotilaiden luvatta ottamia kuvia. Talvi- ja jatkosodan aikana Suomi rajoitti sotatoimialueilla valokuvaamista voimakkaasti, ja kuvauslupia myönnettiin vain 700 kappaletta. Koulutukseltaan Olli Kleemola on valtiotieteiden tohtori. Hän valmistui Turun yliopiston poliittisen historian laitokselta maisteriksi vuonna 2011 ja on väitellyt tohtoriksi Historiatieteiden valtakunnallisessa tohtoriohjelmassa vuonna 2016. Kleemolan väitöskirjassa hyödynnetään historiallisen kuvatutkimuksen menetelmiä kansallissosialistisen Saksan ja Suomen toisen maailmansodan aikaisten propagandakuvien tarkassa analysoinnissa. Suomalaisen sotahistorian asiantuntijana valtiotieteiden tohtori Kleemola on erikoistunut siihen, kuinka erilaisen käsityksen viralliset sota-ajan valokuvat ja rintamamiesten epävirallisesti ottamat kuvat välittävät Suomen viime sotien olosuhteista ja tapahtumista. Hän on kirjoittanut suomalaisesta sotahistoriasta useita tekstejä, toimittanut kuvamateriaalia kirjoihin sekä esitelmöinyt useissa perinneyhdistysten järjestämissä tapahtumissa. Suhtautumistaan sotaan Kleemola on kuvaillut muun muassa näin: ”En ole koskaan ihannoinut sotaa, ja jos olisin, tämä keräilyharrastus olisi sen ihannoinnin vienyt. Dokumenttien kautta on tärkeää kertoa ihmisille, että sota ei ollut mitään kiiltokuvamaista meininkiä.” Valokuva sodassa -teos on todella selkeä ja kuvitukseltaan kattava yliopistotason väitöskirja. Olli Kleemolan kirjoittama teos on sisällöltään informatiivinen, tarkastelussa on kaiken kaikkiaan 150 sodan aikana otettua valokuvaa (monipuolisesti niin saksalaisten kuin suomalaisten). Valokuva sodassa -teoksessa on lukijalle erittäin yksityiskohtainen sisällysluettelo, joka auttaa löytämään mielenkiintoisimmat kohdat, käyttämään teosta lähteenä ja palaamaan jo luettuihin kohtiin (toimii siis aiheen hakuteoksenakin). Kleemolan teos jakautuu kaiken kaikkiaan seitsemään varsinaiseen päälukuun, joissa käsitellään niin kuvien ottajia, kohteina olevia vihollissotilaita, sotavankeja ja kuin lopulta myös valloitettujen alueiden näkymiä (maisemia ja asukkaita). Valokuva sodassa -teos paneutuu sodassa otettujen valokuvien antamaan kuvaan vihollisesta (siis Neuvostoliitosta) toisen maailmansodan aikana ja siihen miten kuvia käytettiin sotapropagandana (pääasiassa tietoisesti ja osin myös tahattomasti) ja sen välineenä. Osa teoksen kuvista voi tosin järkyttää herkimpiä aiheesta kiinnostuneita lukijoita.Valtiotieteiden tohtori Kleemolan väitöskirja edustaa historiantutkimuksessa tinkimätöntä korkeatasoista tieteellistä tutkimustraditiota. Valokuva sodassa -teos on tasapainoinen ja kokonaisuutena sopii kaikentasoisille lukijoille ja täyttää kiitettävän hyvin paikkansa historiantutkimusten joukossa.
Lähteet
Valokuva sodassa
Wikipedia