Sodasta syntynyt
Alaotsikko: itsenäisen Suomen synty Sarajevon laukauksista Tarton rauhaan 1914-1920
Kirjailija: Markku Kuisma
Kustantaja: WSOY
Julkaistu: 2010
Painos: 2. p
Sidosasu: Sidottu
Sivuja: 273
Kieli: suomi
Sodasta syntynyt on kirja Suomen kehityksestä itsenäiseksi valtioksi ensimmäisen maailmansodan alusta Tarton rauhaan 1920. Kesän 1914 Sarajevon laukauksista syttynyt maailmansota synnytti tilanteen, joka mahdollisti Suomen irtautumisen sortuvasta Venäjän imperiumista. Tarton rauhansopimuksessa nuori tasavalta sopi rajoistaan ja muista suhteistaan Neuvosto-Venäjän kanssa. Millainen oli tie Tarton rauhaan? Professori Markku Kuisman kirja valaisee eräänlaiseen totaalihistoriaan pyrkien kuinka Suomi haki paikkaansa kuohuvassa Euroopassa. Poliittisten tapahtumien kehitystä seurataan myös talous-, yhteiskunta- ja kulttuurihistorian taustaa vasten, henkilöiden toimintaan keskittyen.Suomen niin valtiollisista kuin yritys- ja talouselämän johtajista avautuu puolia, jotka ovat monelle tuntemattomia. Muun muassa J. K. Paasikivi vaati liike-elämälle vaaleista riippumatonta vahvaa kiintiöedustusta eduskuntaan. Valtionhoitaja C. G. E. Mannerheim puolestaan haaveili Rudolf Waldenin ja muiden paperipatruunoiden kanssa Pietarin vapauttamisesta.Tarton rauhasta tulee lokakuussa 2010 kuluneeksi 90 vuotta. Monista teoksistaan kiitetty Markku Kuisma toimii Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian professorina.
Itsenäinen valtio tarvitsee muodostuakseen sekä henkisiä tekijöitä kuten kansallisen identiteetin muotoutuminen, kansallistunne ja itsenäisyystahto ja toisaalta konkreettisia instituutioita kuten oikeusjärjestyksen, hallintoelimet ja politiikan. Hallintoelinten muodostaminen alkoi jo 1809 autonomian myötä, kun Suomeen perustettiin hallituskonselji, josta tuli Keisarillisen Suomen senaatti, ja sen myötä ministeriöt, kanslerit ja muut hallintorakenteet. Toinen sortokausi 1908–1917 ja ensimmäisen maailmansodan syttyminen saivat erilaiset suomalaiset aktivistiliikkeet yhdistymään ylioppilaskomitean johdolla. Ne ottivat päämääräkseen Suomen täydellisen irroittamisen Venäjästä. Itsenäisyysliikkeen uusi johtoelin, keskuskomitea, piti välttämättömänä kansanarmeijan muodostamista ja sotilaskoulutuksen hankkimista ulkomailta, käytännössä Saksalta. Saksa suostuikin suomalaisten anomuksiin, koska sen etujen kannalta oli järkevää tukea vallankumouksellista toimintaa sen vihollista Venäjää vastaan. Jääkäriliike sai lähettää aluksi 200, lopulta kaikkiaan 1900 suomalaista koulutettaviksi Lockstedtin leirille. Ensimmäisessä maailmansodassa kärsityt tappiot ja sisäiset ongelmat ajoivat Venäjän kevättalvella 1917 vallankumoukseen ja keisarivalta kaatui. Suomi käytti tilaisuutta hyväkseen ja alkoi tunnustella mahdollisuutta laajempaan itsehallintoon, jopa itsenäistymiseen. Venäjän väliaikainen hallitus suhtautui kielteisesti Suomen itsenäistymispyrkimyksiin ja ilmoitti asiasta voitavan päättää vasta, kun perustuslakia säätävä kansalliskokous kokoontuisi.Väliaikaisen hallituksen kukistuttua äärivasemmistolaisten bolševikkien suorittamassa lokakuun vallankaappauksessa marraskuussa 1917 Suomen poliittinen kenttä jakautui kahtia siitä, miten itsenäisyyttä pitäisi tavoitella. Porvarit halusivat hakea itsenäisyyden tunnustusta lännestä, kun taas sosiaalidemokraateista koostunut vasemmisto halusi tunnustuksen ensin Venäjää hallinneilta bolševikeilta. Eduskunta kokoontui 6. joulukuuta 1917 ja hyväksyi porvarillisen senaatin eli hallituksen antaman itsenäisyysjulistuksen. Venäjä tunnusti Suomen virallisesti 4. tammikuuta 1918 ja samana päivänä itsenäisyyden tunnustivat myös Ruotsi ja Ranska. Saksa tunnusti itsenäisyyden 6. tammikuuta 1918.
Suomen sisällissota oli osa ensimmäistä maailmansotaa. Sota käytiin Suomen senaatin eli hallituksen ja Suomen kansanvaltuuskunnan johtamien joukkojen välillä 27. tammikuuta – 16. toukokuuta 1918. Senaatin joukkoja kutsuttiin valkoisiksi ja kansanvaltuuskunnan joukkoja punaisiksi. Maailmansota aiheutti, Venäjän keisarikunnan pirstoutumisen kautta, sisäisen hajoamisen ja taistelun vallasta Suomessa, jonka poliittinen järjestelmä oli siirtymävaiheessa säätyvallasta parlamentaristiseen valtajärjestelmään. Lisäksi yhteiskunta oli jakautunut sosiaalisesti ja taloudellisesti kahtia. Hajaannuksen keskeinen seuraus oli kahden aseistetun valtakeskuksen muodostuminen maahan. Kriisi huipentui niiden väliseen sotaan tammikuussa 1918. Valkoiset voittivat sodan keisarillisen Saksan tuella. Neuvosto-Venäjän tukemat punaiset hävisivät sodan. Suomi siirtyi Venäjän valtapiiristä Saksan valtapiiriin. Saksan hävittyä suursodan suomalaisten itsenäisyys varmistui ja maan valtiomuodoksi muotoutui tasavaltainen demokratia. Sisällissodille luonteenomaisesti poliittinen terrori oli sodan aikana yleistä. Suurimmat henkilömenetykset koettiin kuitenkin vasta sodan jälkeen vankileireillä, joissa kuoli noin 13 000 punaista. Sisällissota vaati yhteensä noin 37 000 uhria, joista noin 75% oli suomalaisia punaisia. Muut uhrit olivat suomalaisia valkoisia, sekä saksalaisia ja venäläisiä. Sisällissota oli psykologisesta ja aineellisesta näkökulmasta tarkasteltuna suomalaisen kansakunnan historian tuhoisin tapahtuma, joka traumatisoi kansaa ja jakoi sen kahtia. Ensimmäisen maailmansodan lopputuloksen seurauksena maltillinen vasemmisto ja oikeisto kykenivät kuitenkin aloittamaan pian sisällissodan jälkeen suomalaisia ajan myötä yhdistäneen yhteistyön. Sisällissodan jälkeen Suomen hallitusmuodoksi oli tulossa monarkia. Kuninkaanvalinnasta oli eriäviä mielipiteitä ja lopulta tukeuduttiin Saksaan, kuten mm. valtionhoitaja Pehr Evind Svinhufvud ja pääministeri Juho Kusti Paasikivi halusivat, mutta mitä mm. sotajohdossa ansioitunut C. G. E. Mannerheim vastusti. Suomelle ehdittiinkin jo valita kuninkaaksi Friedrich Karl, mutta kuningaskuntahanke jäi sikseen, kun Saksa hävisi ensimmäisessä maailmansodassa. Suomesta tuli tasavalta, jonka hallitusmuoto vahvistettiin 17. heinäkuuta 1919. Pian tämän jälkeen Suomen ensimmäiseksi presidentiksi valittiin K. J. Ståhlberg. Vuonna 1920 Suomi solmi Tartossa, Virossa rauhan- ja rajasopimuksen Neuvosto-Venäjän kanssa. Sopimuksessa määriteltiin ensimmäistä kertaa itsenäisen Suomen rajat, joiksi määrättiin Suomen suuriruhtinaskunnan rajat. Itä-Karjalan rajakuntien Repolan ja Porajärven asukkaat olivat vaatineet kuntien liittämistä Suomeen ja käytännössä ne olivat jo olleetkin Suomen hallinnassa, mutta rauhansopimuksella ne palautettiin Venäjälle. Suomi sai kuitenkin Venäjältä Petsamon alueen ja samalla yhteyden Jäämerelle ja Liinahamarin sataman.
Eero Markku Sakari Kuisma (s. 7. helmikuuta 1952 Hyvinkää) on suomalainen historioitsija ja filosofian tohtori, joka toimii Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian professorina. Hän on kirjoittanut toistakymmentä teosta Suomen taloushistoriasta, etenkin tilausteoksia yrityshistoriasta, mutta viime vuosina myös yleistajuisia kirjoja politiikan ja talouden rajamailta. Vuonna 2004 Kuisma sai Vuoden tiedekirja ja Vuoden historiateos -palkinnot teoksestaan Kahlittu raha, kansallinen kapitalismi. Vuonna 2009 hän sai Suomen Tiedeseuran myöntämän Theodor Homénin palkinnon. Vuonna 2012 Kuisma sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon sekä WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinnon. Vuonna 2015 hän sai Kanava-palkinnon teoksesta Venäjä ja Suomen talous 1700–2015. Sodasta syntynyt -teos on ulkoasultaan näppärän kokoinen ja on historian asiantuntijan kokonaisvaltainen yleisteos ja johdatus Suomen itsenäistymiseen 1914-1920. Asiantunteva teksti on hyvin tasapainoista. Kuisman teoksen lopusta löytyy henkilöhakemisto, kirjallisuusluettelo ja viitteet. Sodasta syntynyt -teos edustaa historiantutkimuksessa tarkkaa tieteellistä tutkimustraditiota. Eero Kuisman teosta voi siten suositella kaikille reserviupseereille!
Lähteet
Sodasta syntynyt
Wikipedia