Sotapropagandasta brändäämiseen
Kirjailija: Virpi Kivioja, Olli Kleemola ja Louis Clerc
Alaotsikko: Miten Suomi-kuvaa on rakennettu
Kustantaja: Docendo
Sarja: Poliittisen historian julkaisuja (osa 5)
Sidosasu: sidottu
Julkaistu: 2015
Kieli: Suomi
Sivuja: 407
Sotapropagandaa kotimaahan ja ulkomaille, maabrändäystä asiantuntijaryhmissä, mielikuvia hyvinvointivaltiosta – muun muassa näillä keinoin Suomi-kuvaa on vuosikymmenten varrella rakennettu. Suomi on vuosien mittaan nähty kulttuurimaana, lännen rajavartijana, puolueettomana demokratiana ja pohjoismaisena hyvinvointivaltiona. Nämä teemat ovat kuuluneet niin ulkomaille kuin suomalaisillekin suunnattuun tietoiseen imagotyöhön. Tämä eturivin asiantuntijoiden laatima tietoteos pohtii sitä, mitä Suomi-kuva pitää sisällään ja miten sitä on rakennettu. Suomi-kuvan rakennusaineista etsitään tietoa esimerkiksi koulukirjoista, valokuvista ja diplomaattiasiakirjoista. Osansa huomiosta saavat muun muassa 1940-luvun kansallinen ponnistelu, diplomatian kehitys ja Suomikuva kybersodassa. Kirja kuuluu Turun yliopiston Poliittisen historian julkaisuja -sarjaan. Kirjan tekijäjoukkoon kuuluvat Robin Brown, Louis Clerc, Timo Heino, Aki-Mauri Huhtinen, Jari Rantapelkonen, Virpi Kivioja, Olli Kleemola, Elina Melgin, Teemu Moilanen, Ville Okkonen, Helena Pilke ja Petri Tuomi-Nikula.
Propaganda on aatteen tai opin järjestelmällistä levitystä, jolla pyritään muokkaamaan mielipidettä. Propaganda on tavoitteellista, harkittua ja järjestelmällistä pyrkimystä manipuloida ihmisten uskoja, asenteita tai tekoja. Propaganda voi koostua faktoista, väitteistä, huhuista, puolitotuuksista tai peräti valheista. Se voi olla muodoltaan sanallisessa muodossa tai eri tavoin visuaalisesti kuvamuotoon tehtyä. Tavoitteensa saavuttamiseksi propagandan levittäjä valikoi tarkasti esittämänsä tiedot ja argumentit tehokkaimmaksi katsomallaan tavalla, joskus jopa vääristellen niitä tai jättäen oleellista tietoa kokonaan pois, ja joskus tavoitteenaan saada vastaanottajan koko huomio puoleensa. Propaganda on yksipuolista, eikä sen sanomaa ole tarkoitus mitenkään epäillä. Propagandan levittäjä voi kuitenkin joskus vilpittömästi katsoa käyttävänsä vääristelyä vain todenmukaisen tai hyödyllisen sanomansa perille menon hyväksi. Brändi ja brändääminen taas on esimerkiksi tavaramerkin ympärille muodostunut positiivinen maine tai kuva tai mielikuva asiasta. Brändin arvo muodostuu nimen, asian tai logon tunnettuudesta, asiakkaiden merkkiuskollisuudesta, brändin mukanaan tuomasta laadun tunteesta ja brändiin liitetyistä positiivisista mielikuvista ja uskomuksista. Brändi on tuotteen tai palvelun sisällön tai identiteetin eräänlainen yhteenveto, joka voi luoda tuotteelle tärkeää lisäarvoa ja vahvistaa käyttäjänsä identiteettiä. Brändin identiteetti ovat ne mielleyhtymät, joita brändin luoja pyrkii vahvistamaan tämän brändinhallinnan avulla. Nämä mielleyhtymät ovat esimerkiksi lupaus yritykseltä asiakkaalle, ja niiden tulisi auttaa asiakkaan ja brändin suhteen vahvistamisessa. Yleensä brändin identiteetti koostuu kuudesta kahteentoista mielleyhtymästä, jotka on jaoteltu ydinidentiteettiin ja laajennettuun identiteettiin. Mielleyhtymiä voivat olla esimerkiksi innovatiivisuus, korkea palvelutaso tai hyvä hintalaatusuhde. Brändin on sanottu voivan liittyä myös yritykseen, julkiseen laitokseen, valtioo, yhtyeeseen tai henkilöön, kuten vaikka poliitikkoon. Brändin luomista ja tarkoituksellista ylläpitoa kutsutaan brändinhallinnaksi. Brändi voi vahingoittua, kun tehdään niin sanottu brändimoka (esimerkiksi Suomi-kuvaa vahingoittanut Lahden doping-skandaali vuonna 2001).
Suomi-kuva voi tarkoittaa sekä suomalaisten omia että ulkomaalaisten käsityksiä Suomesta. Usein ajatellaan, että suomalaiset ovat erityisen kiinnostuneita siitä, mitä ulkomaalaiset heistä ajattelevat. Suomalaiset ovat kautta aikojen olleet Suomi-kuvasta huolissaan paitsi Suomen tuntemattomuuden vuoksi, myös siksi, että suomalaisista on liikkunut maailmalla monia epäedullisina pidettyjä käsityksiä ja ennakkokäsityksiä. Toisen maailmansodan jälkeen Suomi-kuva sai taakakseen kommunismiin tai Neuvostoliittoon liittyviä mielleyhtymiä, suomettumis-sana sai alkunsa tuona aikana. Esimerkiksi monet amerikkalaiset ajattelivat, että Suomi kuului Neuvostoliittoon tai itäblokkiin. Suomalaiset pelkäsivät, että länsi jättäisi Suomen oman onnensa nojaan mahdollisen konfliktin puhjetessa. Suomalaista ruokaa on pidetty Suomessa erityisen puhtaana, mutta lännessä on Neuvostoliiton aikaan liikkunut käsityksiä jopa siitä, että suomalainen ruoka olisi poikkeuksellisen radioaktiivista johtuen Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta vuonna 1986. Suomi-kuvan kirkastaminen on ollut suomalaisille erittäin tärkeää. Kansallinen retoriikka on pesiytynyt etenkin urheiluun, joka on nähty Suomi-kuvan kannalta hyvinkin myönteiseksi asiaksi. Monien urheilijoiden sanotaan urheilleen Suomea maailmankartalle: esimerkiksi suomalaiset moottoriurheilijat. Viime vuosikymmeninä Suomi-kuvaan ovat eri tavoin vaikuttaneet myös esimerkiksi EU, Nokia, tietoyhteiskunta, koulutus, musiikki, terveydenhuolto, doping-skandaali, ydinvoimalahankkeet, metsien hakkuut ja paperitehtaiden perustamiset maailmalle ja niin edelleen.
Sotapropagandasta brändäämiseen -teos on mukavan selkeää ja helppolukuista kieltä. Virpi Kiviojan, Olli Kleemolan ja Louis Clercin toimittama tietoteos on sisällöltään kattava sekä mukavan informatiivinen. Sotapropagandasta brändäämiseen -teoksessa on lukijalle yksityiskohtainen sisällysluettelo, jonka avulla teosta on helppo käyttää ja palata jo luettuihin kohtiin. Sotapropagandasta brändäämiseen -teos paneutuu Suomi-kuvan historiaan toisen maailmansodan jälkeisenä aikana, aina nykypäivään asti ja siihen miten tätä meille tärkeää kuvaa maastamme on eri aikoina rakennettu. Sotapropagandasta brändäämiseen -teos on siten tasapainoinen ja kokonaisuutena sopii kaikentasoisille lukijoille ja täyttää hyvin paikkansa historiantutkimusten joukossa.
Lähteet
Sotapropagandasta brändäämiseen
Wikipedia