Venäjän vieressä
Alaotsikko: Suomen turvallisuusilmasto 1990-2012
Tekijä: Jukka Tarkka
Kustantaja: Otava
Julkaistu: 2015
Sidosasu: Sidottu
Sivuja: 350
Kieli: Suomi
Ajankohtainen kirja Suomen turvallisuuspoliittisesta haparoinnista kylmän sodan jälkeen. Vladimir Putinin johdolla Venäjä kehittyi Neuvostoliiton konkurssipesästä korskeaksi suurvallaksi. Suomessa taas sosiaalidemokraattinen pasifismi ja keskustan pysähtyneisyys hallitsivat turvallisuusilmastoa ja lukitsivat maan ulkopoliittisesti menneisyyteen. Näin Suomi jättäytyi turvallisuuspoliittisesti haavoittuvaan asemaan.
Suomen 1990-luvun merkittävimpiä tapahtumia olivat Suomen ja Neuvostoliiton välisen YYA-sopimuksen raukeaminen Neuvostoliiton romahtaessa vuonna 1991 ja Suomen liittyminen vuoden 1995 alussa Euroopan unionin jäseneksi. Vuonna 1991 tapahtunut Neuvostoliiton romahdus tuli Suomen poliittiselle johdolle täytenä yllätyksenä, mutta sitä käytettiin kuitenkin hyväksi. Suomi hylkäsi yksipuolisesti Pariisin rauhansopimuksesta muut sotilaalliset kohdat paitsi niin sanotut rajasopimukset. Vuonna 1992 Suomi ja Venäjä solmivat YYA-sopimuksen korvaavan niin sanotun naapuruussopimuksen valtiollisten suhteiden perusteista. Eduskunnan myönteisen äänestyksen jälkeen Suomen EY-jäsenhakemus jätettiin 18. maaliskuuta 1992 ja jäsenyysneuvottelut alkoivat 1. helmikuuta 1993 samanaikaisesti Ruotsin ja Itävallan kanssa. Kahta vuotta myöhemmin 1. tammikuuta 1995 Suomi liittyi Euroopan unionin jäseneksi. 2000-luvulle tultaessa Suomesta oli tullut pitkälle kehittynyt jälkiteollinen runsaan viiden miljoonan ihmisen palvelu- ja tietoyhteiskunta. 2000-luvun ensimmäistä vuosikymmentä leimasi yleisesti talouden nousukausi, joka päättyi pitkäkestoiseen finanssikriisiin vuonna 2008. Vuoden 2008 talouslaman vaikutuksista toipuminen on kestänyt pitkälle 2010-luvulle asti.
Turvallisuuspolitiikalla tarkoitetaan toimia, joilla edistetään valtion ulkoista ja sisäistä turvallisuutta. Turvallisuuspolitiikka käsitteenä kattaa niin maanpuolustuksen ja kuin ulkopolitiikan sekä valtion sisäisen turvallisuuden osalta niin talouspolitiikan ja kuin yhteiskuntapolitiikan alueita. Valtion ulkoinen turvallisuus koostuu ulkopolitiikasta ja sotilaallisesta maanpuolustuksesta. Tällä valtion ulkoiseen turvallisuuteen kohdistuvalla turvallisuuspolitiikalla pyritään ensisijaisesti estämään sotatoimien kohteeksi joutuminen ja toisaalta luomaan edellytykset menestykselliselle puolustautumiselle. Suomen turvallisuuspolitiikka kattaa sen ulkopolitiikan osan, joka suoranaisesti liittyy valtion ja kansakunnan turvallisuuskysymyksiin, ja kokonaan puolustuspolitiikan sekä sen käytäntöön soveltamisen, maanpuolustuksen. Lisäksi turvallisuuspolitiikkaan sisältyy ja sitä tukevat niin talouspolitiikka ja erilaiset yhteiskuntapolitiikan osa-alueet, esimerkiksi yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpito sekä myös ympäristönsuojelu. Käsitteenä turvallisuuspolitiikka tuli Suomessa laajemmalti käyttöön 1960-luvun puolivälistä alkaen. Suomen turvallisuuspolitiikassa ulkopolitiikka sai kylmän sodan aikaan keskeisen aseman. Turvallisuuspolitiikan päämääränä tuolloin oli ennen kaikkea Suomen pitäminen erossa Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välisistä suurvaltaselkkauksista eli Kylmästä sodan kahdesta osapuolesta. Kylmän sodan päättymisen ja Suomen EU-jäsenyyden myötä turvallisuuspolitiikka on laajentunut kattamaan myös kansainvälistä toimintaa, jolloin on jouduttu ottamaan kantaa muun muassa suomalaisten sotilaiden käyttöön ulkomaantehtävissä ja osallistumiseen Euroopan unionin turvallisuuspolitiikan kehittämistyöhön. Turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa vuonna 1997 Suomen turvallisuuspolitiikan perustekijöiksi todettiin: sotilaallinen liittoutumattomuus, itsenäinen puolustus ja Euroopan unionin jäsenyys. Turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa vuonna 2001 Suomen turvallisuuspoliittinen toimintalinja kiteytettiin seuraavaksi: Uskottavan puolustuskyvyn ylläpitäminen ja kehittäminen. Pysyttäytyminen vallitsevissa olosuhteissa sotilaallisesti liittoumattomana. Osallistuminen kansainväliseen yhteistyöhön turvallisuuden ja vakauden vahvistamiseksi. 2001 selonteossa otettiin myös kantaa Euroopan unionin merkitykseen Suomen turvallisuudelle: “Yhteisvastuuseen perustuva, vahva unioni tukee Suomen turvallisuutta, ehkäisee mahdollisten Suomea koskevien kriisien syntymistä ja parantaa Suomen kykyä selviytyä niistä…”.
Sotilaallisen maanpuolustuksen suunnittelulla on perustana malli sotilaallisesta uhasta, niin sanottu uhkamalli. Ne riippuvat vallitsevasta geopoliittisesta tilanteesta, valtion strategisesta asemasta ja sen ulkopuolisten asevoimien käyttömahdollisuuksista sekä arvioista näiden kehittymisestä: Geopoliittinen tilanne → maailmanlaajuinen, naapurimaiden poliittinen tilanne. Strateginen asema → esimerkiksi jäsenyys erilaisissa yhteisöissä (EU) ja sotilaallisissa järjestelyissä (Suomi ei ole NATO:n jäsen) ja naapurimaiden vastaavat järjestelyt ja esimerkiksi sotilaallinen voima. Strategia → keino tai tapa, jolla pyritään valittuun tavoitteeseen. Sotilaallisessa suunnittelussa Suomi varautuu neljään uhkamalliin: 1. Alueellinen kriisi, jolla voi olla vaikutuksia Suomeen. 2. Poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen painostus, johon voi liittyä sotilaallisella voimalla uhkaaminen sekä sen rajoitettu käyttö. 3. Yllätykseen perustuva strateginen isku, jolla pyritään pakottamaan valtakunnan johto haluttuihin ratkaisuihin kohdistamalla lamauttavia voimia yhteiskunnan elintärkeisiin kohteisiin ja toimintoihin sekä puolustusjärjestelmään. 4. Laajamittainen hyökkäys, jonka tavoitteena on strategisesti tärkeiden alueiden valtaaminen tai Suomen alueen hyväksikäyttö kolmatta osapuolta vastaan.
Valtiotieteiden tohtori Jukka Tarkka (s. 7. syyskuuta 1942 Tampere) on suomalainen valtiotieteen tohtori ja entinen Nuorsuomalaisten kansanedustaja. Tarkka on monipuolinen historioitsija, joka uusimmassa teoksessaan pääsee penkomaan Suomen kylmän sodan jälkeistä turvallisuuspolitiikkaa vuosina 1990-2012. Tarkan kirjoittaman teos jatkaa siitä, mihin kirjoittajan edellinen teos Karhun kainalossa – Suomen kylmä sota 1947-1990 – teos päättyi.Venäjän vieressä -teos on hyvä yleiskatsaus Suomen turvallisuuspoliikan vaiheisiin ja kehittymiseen: kattava sisällysluettelo lähdeluettelon ja hakemiston kera ja 350 tekstisivua antaa perusteet luonnehtia kirjaa varsin hyväksi läpileikkaukseksi ja katsaukseksi aiheeseen. Tarkan teos on epäilemättä aiheeseen perehtyneille ja ammattilaisille hyödyllinen opas Suomen roolista, Euroopassa ja Venäjän naapurina, kylmän sodan jälkeen. Venäjän vieressä -teoksen kirjoittajan Nato myönteisyys on kuitenkin luettavissa rivien välistä ja osin jopa suoraan tekstistäkin (Tarkan mukaan Nato-jäsenyys olisi eduksi maalle mutta ulkoiset syyt maailmalla ovat vain mutkistaneet asioita turvallisuuspolitiikan piirissä). Tavalliselle lukijalle, sisällön rakenteesta johtuen, kirja jää kuitenkin hieman vaikeaselkoiseksi mutta myös selkeästi ajatuksia herättäväksi. Tarkka on hylännyt selkeän kronologisen käsittelytavan ja valinnut teoksen yhdessätoista luvussa niin sanotun temaattisen käsittelytavan; edellisen takia on ajauduttu laajasti asiasta ja aihepiiristä toiseen hyppivään lähestymistapaan. Siitä huolimatta Tarkan kirjoittama teos on luettava, aihepiiriltään mielenkiintoinen ja perusteellinen.
Lähteet
Venäjän vieressä
Wikipedia