Natsi-Saksan salaiset suunnitelmat
Alaotsikko: Uusi maailmanjärjestys
Kirjailija: Chris McNab
Kääntäjä: Jere Saarainen
Kustantaja: Minerva
Julkaistu: 2016
Kieli: suomi
Sivuja: 224
Miltä maailma näyttäisi tänään, jos Saksa olisi voittanut toisen maailmansodan? Vuosien 1933 ja 1945 välillä Hitler kehitteli visiota uudesta maailmanjärjestyksestä. Lebensraum, elintilan valtaaminen oli vasta alkua. Kun sota olisi ohi, olisi aika uudistaa koko maailmanjärjestys. Saksa ja Japani jakaisivat Venäjän ja Aasian keskenään. Berliini rakennettaisiin uudelleen loisteliaaseen uusklassiseen tyyliin ja siitä tehtäisiin maailman pääkaupunki, Germania. Kolmannen valtakunnan hallitsemassa maailmassa vallitsisi tiukka rotuerottelu. Alemmat rodut karkotettaisiin tai alistettaisiin ylempien käyttöön ilmaiseksi työvoimaksi. Euroopan puoleisella Venäjällä saksalaissotilaat johtaisivat orjatyövoimalla toimivia maatiloja. Eri taidemuotojen tehtävänä ei olisi palvella omia taiteellisia tavoitteitaan vaan ajaa natsi-ideologian päämääriä. Perinteisen uskonharjoituksen tilalle olisi tarjolla natsien oma, varhaisiin myytteihin ja Pohjolan pakanallisiin traditioihin pohjautuva ritualismi. Natsitunnusten liittäminen tähän Saksan messiaanista roolia korostavaan maailmankuvaan loisi kokonaan uuden uskonnollisen tradition. Luku luvulta Natsi-Saksan salaiset suunnitelmat -teos valottaa Hitlerin suuren suunnitelman eri osa-alueita: saksalaisen imperiumin luomista, hallintoa, sodankäyntiä, infrastruktuuria, arkkitehtuuria, rotuoppia, kulttuuria ja aseteknologiaa. Kirjan runsas kuvitus sekä selkeät taulukot ja kartat tekevät siitä korvaamattoman hakuteoksen jokaiselle historiasta kiinnostuneelle lukijalle.
Kansallissosialistinen Saksa eli natsi-Saksa, joskus myös kolmas valtakunta, tarkoittaa vuosien 1933–1945 aikaista Saksaa, jota hallitsi Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue NSDAP johtajanaan Adolf Hitler. Valtion virallinen nimi oli Saksan valtakunta (saksaksi Deutsches Reich) vuoteen 1943, jolloin siitä tuli Suur-Saksan valtakunta. Saksan valtakuntaa (1933-1945) hallitsi Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue (NSDAP eli Nationalsozialistische Deutsche Arbeiterpartei, josta johtuu kansallissosialistia tarkoittava nimitys “natsi”). Ainoastaan natsipuolueen toiminta oli sallittu, muut puolueet kiellettiin. Puolueen johtajana, valtakunnankanslerina ja presidenttinä toimi Führer (johtaja), diktaattori jolle kaikki valta oli keskitetty. Saksan presidentti Hindenburgin kuoltua vuonna 1934 perustettu Führerin virka kuului Adolf Hitlerille kansallissosialistisen hallinnon viime päiviin saakka. Kansallissosialistinen hallinto teki huomattavia hallinnollisia muutoksia, joiden tavoitteena oli mahdollistaa tehokas keskusvalta. Saksan historiallisia osavaltioita ei tosin virallisesti lakkautettu, mutta ne menettivät jo vuosina 1933–1934 itsehallinto-oikeutensa. Osavaltioita suuremman merkityksen saivat kansallissosialistisen puolueen piiripäälliköiden, gauleitereiden valvomat hallintoalueet, Gaut, jotka muodostettiin osavaltioiden rajoista riippumatta. Ensisijaisena tavoitteena oli maan yhtenäistämisen ja kulttuurin yhdenmukaistamisen ohella pyrkiä myös siihen, että saksankieliset voisivat asua yhdessä valtiossa. Tätä kuvasti iskulause Ein Reich, Ein Volk, Ein Führer (yksi valtakunta, yksi kansa, yksi johtaja). Itävallan liittäminen 1938 Anschlussissa ja Tšekkoslovakian sudeettialueiden liittäminen Saksaan 1939 heijastivat tätä tavoitetta, samoin kuin myös toisen maailmansodan aloittamisen perusteluna toimiva Danzigin vapaakaupungin liittämispyrkimys Puolasta Saksaan. Saksa järjesti valtaamansa alueet erilaisiksi hallintoalueiksi. Osa alueista liitettiin suoraan Saksaan, osaa alueista hallitsi Wehrmachtin sotilashallinto, osaa Saksan siviilimiehityshallinto, Alfred Rosenbergin johtama valloitettujen itäisten alueiden ministeriö (Das Reichsministerium für die besetzten Ostgebiete), joka käytännössä sai kilpailijakseen vielä Herman Göringin johtaman nelivuotissuunnitelman piirissä toimivat virkamiehet. Rosenbergin ministeriö käytännössä pyrki toimeenpanemaan idän yleissuunnitelmaa väestöpolitiikan ja talouspolitiikan osalta Neuvostoliitolta valloitetuilla alueilla.
Adolf Hitlerin liitettyä vuonna 1938 Itävallan Saksaan (ks. Anschluss), alkoi ajatus yhdestä valtakunnasta, yhdestä johtajasta ja yhdestä (saksalaisesta) kansasta toteutua. Maan nimeksi muutettiin virallisesti Großdeutsches Reich, Suur-Saksan valtakunta 26. heinäkuuta 1943. Perusteluna päätökselle oli Saksan hallussa pitämän alueen laajeneminen sotatoimien vuoksi. Silti Saksan, sen liittolaisten ja kanssasotijoiden hallussaan pitämä alue oli Stalingradin taistelun tappiosta vuonna 1943 ja rintaman murtumisesta johtuen alkanut jo pienentyä. Saksassa tehtiin kuitenkin edelleen poliittisia ja taloudellisia suunnitelmia uuden Euroopan hallitsemiseksi. Vuonna 1943 järjestettiin Saksassa Euroopan Yhteisöä koskeva kansainvälinen kokous, jossa pyrittiin laatimaan suuntaviivoja Euroopan valtioille sen jälkeen, kun Saksa olisi voittanut sodan. Saksan ulkoasiainministeri Joachim von Ribbentrop antoi 5. huhtikuuta 1943 Auswärtiges Amtissa asetuksen Eurooppa-komitean perustamiseksi. Sen tehtävänä oli eurooppalaisen yhdentymisen suunnittelu ja se kokoontui ulkoaisiainministerin kutsusta. Jäseniksi määrättiin varapuheenjohtajaksi valtiosihteeri von Steengracht, suurlähettiläs Gaus, suurlähettiläs von Rintelen, alivaltiosihteeri Hencke, ministerineuvos Wehl, ministeri Albrecht, ministeri Smidt, ministeri Rühle, ministeri, professori Berber, tohtori Megerle, vanhempi lainopillinen neuvonantaja von Schmieden, laillinen neuvonantaja Wagner, Brigadeführer Six ja Brigadeführer Frenzel. Lainopillinen neuvonantaja von Trützschler määrättiin komitean sihteeriksi. Huolimatta Saksan kärsimistä tappioista 1944–1945 maan hallintorakenteessa säilytettiin edelleen muun muassa Valloitettujen itäalueiden valtakunnanministeriö, vaikka puna-armeijan etenemisen myötä se menetti alueensa merkittävässä määrin jo vuoden 1944 aikana. Saksan hallintojärjestelmä käsitti monenlaisia hallinnon muotoja, joista kiintein oli Saksan valtakuntaan liittäminen tavalliseksi valtakunnanpiiriksi.
Toinen maailmansota oli vuosina 1939–1945 käyty maailmanlaajuinen sota, jonka pääasialliset osapuolet olivat Saksan, Italian ja Japanin johtamat akselivallat sekä Ison-Britannian, Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton johtamat liittoutuneet. Akselivallat kärsivät tässä sodassa perusteellisen tappion. Saksan ja Neuvostoliiton hyökättyä Puolaan syyskuussa 1939, toinen maailmansota alkoi. Saksa oli aluksi menestyksekäs miehittäen ensin vuonna 1939 Puolan ja sitten vuosina 1940-1943 Tanskan, Norjan, Ranskan, Balkanin, Baltian ja valtavia alueita Neuvostoliitosta (vuodesta 1943 alkaen Saksan hallussa oleva alue pienentyi). Sodan aikana natsihallinto päätti hävittää juutalaiset ja muut arjalaisen rodun puhtautta uhanneet ainekset Saksasta ja vallatuilta alueilta, mikä johti lopulta holokaustina tunnettuun kansanmurhaan. Neuvostoliittoa ei kuitenkaan kyetty lopullisesti lyömään, eikä maihinnousua Britanniaan suorittamaan ja myös Yhdysvallat liittyi Saksan vastaiseen rintamaan Japanin hyökättyä Pearl Harboriin 1941. Vuonna 1945 pääosin yhdysvaltalaiset, britit ja neuvostoliittolaiset voittivat Saksan ja sen liittolaiset Italian ja Japanin. Suurin osa Eurooppaa oli tuhottu, kymmeniä miljoonia kuollut, kuusi miljoonaa juutalaista ja miljoonia vallatuilla alueilla eläneitä murhattu. Saksan poliittiset ja taloudelliset rakenteet olivat tuhoutuneet ja se oli menettänyt suuria alueita idästä. Uuden Saksan rakentaminen alkoi lähes nollapisteestä ja käytyä maailmansotaa seurasi ideologisesti hajanaisten voittajavaltioiden välien kiristyminen niinsanotuksi kylmäksi sodaksi. Kymmeniä miljoonia ihmishenkiä vaatinut toinen maailmansota on ihmiskunnan historian tuhoisin sota. Toisessa maailmansodassa kuoli enemmän ihmisiä kuin missään sodassa sitä ennen tai sen jälkeen. Arviot menehtyneiden määrästä vaihtelevat, lähteestä riippuen, 50 miljoonan ja 70 miljoonan välillä. Sotilaita sai surmansa, eri arvioiden mukaan, 22–25 miljoonaa, ja siviiliuhreja oli 40–52 miljoonaa.
Chris McNab:in suomennetun teoksen nimenä olisi vallan mainiosti voinut olla vaikkapa ”Hitlerin Kolmas valtakunta: nousu ja tuho”. Alkuperäisteoksen nimi on Germany’s Secret Masterplan: How the Nazis Planned to Shape the World after Victory in WWII, joten tässä kohtaa käännös on alkuperäisteoksen mukainen: sisältöä markkinoivampi kuin täsmällinen. Jere Saaraisen tekemä alkuperäisteoksen käännös on selkeää ja helppolukuista kieltä. Sotilastermien suomennuksesta on selvitty onnistuneesti, joissakin kohdin näkyy alkuperäisteoksen terminologian vaikutus ja muutamia kirjoitusvirheitäkin joukkoon mahtuu. Natsi-Saksan salaiset suunnitelmat -teoksen taitto on kuitenkin varsin onnistunut. Ulkoisesti silmäähivelevän värikäs teos, joka on sisällöltään informatiivinen ja Hitlerin suunnitelmat ja niiden käytännön toteutus Suur-Saksasta (katsaus Kolmannen valtakunnan historiaan ja systemaattiseen rakenteeseen) on tuotu erittäin selkeästi esille. Chris McNab:in teoksessa Hitlerin suunnitelman osa-alueita (ja toteutusta) käsitellään kronologisesti teoksen kahdeksassa pääluvussa: saksalaisen imperiumin luomista, hallintoa, sodankäyntiä ja valloituksia, infrastruktuuria, arkkitehtuuria, rotuoppia, kulttuuria ja aseteknologiaa. Teoksen runsas kuvitus, selkeät taulukot sekä kartat, kirjallisuusluettelo ja hakemisto tekevät siitä hyvän yleisteoksen jokaiselle Natsi-Saksan historiasta kiinnostuneelle lukijalle. Natsi-Saksan salaiset suunnitelmat -teos täyttää siten paikkansa sotakirjojen joukossa.
Lähteet
Natsi-Saksan salaiset suunnitelmat
Wikipedia