Nato ja Suomi
Kirjailija: Jyrki Karvinen ja Juha-Antero Puistola
Kustantaja: Auditorium Kustannus
Julkaistu: 2015
Sidosasu: Sidottu
Sivuja: 254
Kieli: suomi
”Riippumatta siitä, päättävätkö Suomi ja Ruotsi nyt hakea Naton jäsenyyttä, Venäjän uuden geopoliittisen itsevarmuuden tulisi saada ne koordinoimaan sotilastoimintonsa, tehostamaan molemminpuolista läpinäkyvyyttä ja ylläpitämään yhteentoimivuutta säännöllisten yhteisharjoitusten kautta. Sitä mukaa kun Nato ja EU tehostavat yhteistyötään toimintatapojen ja valmiuksien suhteen, Suomen tapainen maa voi palvella merkittävänä sillanrakentajana näiden kahden instituution välillä. Kaikki viisi Naton ulkopuolista EU-maata, samoin kuin Sveitsi, keskustelevat jo Naton kanssa säännöllisesti Euroopan turvallisuuskysymyksistä.” Jamie Shea (Naton vara-apulaispääsihteeri, vastuualueena uudet turvallisuusuhkat)
Mikä Nato on? Venäjän Krimin niemimaan miehityksen takia Nato on palaamassa juurilleen kriisinhallinnasta oman alueen puolustamiseen. Nato vaikuttaa myös Suomen turvallisuuspoliittiseen asemaan – olemme jäseniä tai emme. Millaista yhteistyötä Suomi puolustusliiton kanssa tekee? Perustuvatko Naton ja Venäjän tulevat suhteet molemminpuoliselle kunnioitukselle vai epäluulolle? Kansainväliselle vai vahvimman oikeudelle? Yhteisille eduille vai harhaluuloille? Mikä Nato on ja miten siitä on kehittynyt kestopuheenaihe myös Suomessa?
Pohjois-Atlantin liitto (lyhenne Nato tai NATO engl. sanoista North Atlantic Treaty Organization; ranskankielinen lyhenne OTAN) on poliittinen ja sotilaallinen liittoutuma. Nato perustettiin 4. huhtikuuta 1949 Washingtonissa Yhdysvalloissa. Naton päämaja sijaitsee Brysselissä Belgiassa. Naton päätehtävä on turvata sen jäsenten yhteisiä arvoja, joita ovat demokratia, yksilönvapauksien kunnioittaminen, oikeusvaltio ja kiistojen rauhanomainen ratkaisu. Näihin tavoitteisiin päästään jäsenmaiden keskinäisen solidaarisuuden avulla. Nato huolehtii jäsenmaiden turvallisuudesta ja vapaudesta poliittisesti ja viime vaiheessa myös sotilaallisesti. Naton ”kova ydin” on määritelty sopimuksen artiklassa viisi, jossa osallistujat sitoutuvat siihen, että ”hyökkäys jotain jäsenmaata vastaan, Euroopassa tai Pohjois-Amerikassa, tulkitaan hyökkäykseksi kaikkia jäsenmaita vastaan. Jos tällainen hyökkäys tapahtuu, jokainen jäsenmaa saa Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 51. artiklan sallimin oikeuksin puolustautua yksikseen tai liitossa, ja sen on puolustettava hyökkäyksen kohteeksi joutunutta maata omakohtaisesti ja muiden jäsenmaiden kanssa, kukin maa itse parhaiksi katsomillaan keinoin, myös asevoimia käyttäen, palauttaakseen ja pitääkseen yllä turvallisuutta Pohjois-Atlantin alueella”. Sopimuksen kohta oli määritelty niin, että jos Neuvostoliitto hyökkäisi (kylmän sodan aikana 1945-1991) Yhdysvaltain eurooppalaisia liittolaisia vastaan, se tulkittaisiin hyökkäykseksi Yhdysvaltoja vastaan. Kylmän sodan aikana artiklaa ei käytetty kertaakaan, vaan ensimmäisen kerran siihen turvauduttiin 12. syyskuuta 2001 syyskuun 11. päivän terroritekojen jälkeen vastaukseksi terroristihyökkäykselle Yhdysvaltoja vastaan. Tämä päätös ei kuitenkaan johtanut varsinaiseen Naton suorittamaan operaatioon, vaan Yhdysvallat päätti toimia johtamansa 49 valtion koalition turvin. Myöhemmin 11. lokakuuta 2003 Nato otti Afganistanissa johtaakseen YK:n ISAF -rauhanturvaoperaation. Kuriositeettina Naton historiasta Neuvostoliitto tarjoutui Naton jäseneksi vuonna 1954. Nykyään kaikki maat, jotka Neuvostoliiton lisäksi kuuluivat Varsovan liittoon, ja myös osa entisistä neuvostotasavalloista (baltian maat: Viro, Latvia ja Liettua), ovat Naton jäseniä. Kylmän sodan aikana puolueettomat Euroopan maat Ruotsi, Irlanti, Suomi, Sveitsi ja Itävalta sekä osa entiseen Jugoslaviaan kuuluneista maista ovat jättäytyneet kuitenkin puolustusliiton ulkopuolelle. Osa näistäkin maista tekee läheistä yhteistyötä Naton kanssa muun muassa erilaisiin harjoituksiin osallistumalla. Pohjoismaista Islanti, Norja ja Tanska ovat Naton jäseniä.
Nato ja Suomi -teoksen kahdesta tietokirjailijoista toinen Jyrki Karvinen (s. 1955) on työskennellyt ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä Eurooppa-asioiden parissa toimittajana, kirjeenvaihtajana ja viestinnän asiantuntijana 1980-luvulta lähtien. Teoksen toinen kirjoittaja komentaja Juha-Antero Puistola (s. 1967) työskentelee Puolustusvoimien tutkimuslaitoksessa strategisen anlyysin tutkimusalajohtajana. Hän on aikaisemmin kirjoittanut teoksen Terrorismi Euroopassa. Puistola on palvellut muun muassa Maanpuolustuskorkeakoulussa, Kotkan Rannikkopataljoonassa ja Puolustusvoimien Tutkimuslaitoksella. Nato ja Suomi -teos on helppolukuista kieltä. Karvisen ja Puistolan kirjoittaman teoksen taitto on myös hyvin onnistunut. Nato ja Suomi -teos on sisällöltään napakan informatiivinen ja teoksen kymmenessä pääluvussa kerrotaan Naton historia, puolustusliiton nykypäivän laaja toiminta ja puolesta ja vastaan argumentit jäsenyydelle asiallisesti, puolueettomasti ja kansantajuisesti. Lisäksi teoksessa on yksi selkeä kartta ja lopussa on liitteenä lyhyehköt lähdeluettolo ja henkilöhakemisto. Kokonaisuutena Nato ja Suomi -teos täyttää paikkansa maanpuolustukseen liittyvien kirjojen joukossa.
Lähteet
Nato ja Suomi
Wikipedia