Panssarikreivi – Kenraali von Strachwitzin elämä
Alkuteos: The devil’s general
Kirjailija: Raymond Bagdonas
Kustantaja: KOALA-KUSTANNUS
Julkaistu: 2014
Sidosasu: Sidottu
Kieli: suomi
Sivuja: 392
Hyazinth Graf von Strachwitz oli Saksan maavoimien palkituin rykmentinkomentaja ja tappavan tehokas panssarijoukkojen komentaja. Hänet palkittiin Saksan korkeimmin kunniamerkein sekä henkilökohtaisesta rohkeudesta että johtajantaidoista. Von Strachwitz saavutti tarunhohtoisen aseman itärintamalla taistelleiden keskuudessa ja sai heiltä liikanimen panssarikreivi, mutta myös haavoittui neljätoista kertaa. Tämä kertoo hänen tavastaan johtaa joukkojaan edestä. Myös neuvostoarmeija tunnusti kreivin saavutukset lupaamalla palkkion hänen päästään. Von Strachwitz oli sleesialainen aristokraatti, joka vaihtoi ratsuväestä panssarijoukkoihin nähtyään aselajin tehokkuuden sotaharjoituksissa. Hän saavutti menestystä panssarijoukkojen komentajana Ranskassa, Jugoslaviassa ja Neuvostoliiton sotaretkellä. Panssarikreivi taisteli aina kärjessä ja osallistui muun muassa Stalingradin, Harkovan, Kurskin ja Narvan taisteluihin. Kreivi oli omimmillaan johtaessaan panssareitaan vapaasti, mieluiten vihollislinjojen takana. Hän saavutti paljon hyvin vähäisin voimavaroin, korvaten puutteet aloitteellisuudella, rohkeudella, taktisella osaamisella ja mielikuvituksella. Panssarikreivi ei pitänyt kirjaa henkilökohtaisista voitoistaan, mutta 150-200 tuhotulla vihollispanssarivaunulla hän lukeutuu panssarijoukkojen menestyksekkäimpiin vaununjohtajiin.
Saksan menestys toisessa maailmansodassa perustui osaksi sen ylivoimaiseen sodanjohtoon: upseerit, koulutus, tekniikka ja taktiikka. Länsi-Euroopan maat saivat huomata Saksan muuttaneen koko sodankäyntiä yhtä paljon kuin tuliaseet aikanaan. Euroopan läntiset osat taipuivat nopeasti perättäin Saksan panssareiden ja syöksypommittajien edessä. 1. syyskuuta 1939 puolalaiset joutuivat ensimmäisinä kohtaamaan silloisen maailman tehokkaimman sotakoneen ja Puolan armeijan vastarinta taittui muutamassa viikossa. Saksa hyökkäsi kesällä 1940 Ranskaan panssarikiilalla Ardennien läpi ja myös Alankomaiden kautta ranskalaisten vahvat puolustuslinjat (Maginot-linja) kiertäen. Ranskan ja Ison-Britannian siirtoarmeijoilla oli huomattava määrä panssareita, mutta niitä ei käytetty keskitetysti niin kuin Saksassa, vaan ne sijoitettiin hajautetusti tukemaan jalkaväkidivisioonia. Hyökkäyksen arkkitehteina toimineet Ewald von Kleist ja Heinz Guderian saivat huomata olevansa lähes huviajelulla pitkin Ranskan maaseutua. Jalkaväki seurasi jopa viikon jäljessä miehittämään jo vallattuja alueita. Ranska antautui lopullisesti 22. kesäkuuta 1940.
Euroopan läntisten osien jäätyä Saksan alaisuuteen ja Englannin miehittämisen epäonnistuttua (Operaatio Merileijona jäi suunnitelman asteelle) Adolf Hitler käänsi katseensa itään; alkoi operaatio Barbarossan valmistelu. Tällä kertaa vastassa oli Neuvostoliitto, maailman suurimpia teollisuusmahteja, maa mittaamattomine luonnonvaroineen ja ihmisreserveineen. Tämä kertoo uhkapelistä, jota Hitler ja Saksan sodanjohto kävi, mutta se myös kertoo saaduista kokemuksista ja siitä mahdollisuudesta, että alivoimainenkin koulutettu armeija voi sotataidolla murtaa ylivoimaisen kouluttamattoman vastustajan lukumäärän ja taistelutahdon. Itärintamalta historiaan jäivät maailmanhistorian suurimmat voitot (ja myös tappiot: Stalingrad ja Kursk) sekä massiiviset panssari- ja mottitaistelut (Bialystokin, Kiovan, Vjazmaan ja Brjanskin mottitaistelut vuonna 1941). Pian hyökkäyssodan, Operaatio Barbarossan, alettua Neuvostoliitossa kesällä 1941, salamasodankäynnin ekspertit Kleist ja Guderian motittivat nopeilla panssariarmeijoillaan miltei koko Ukrainan, Valko-Venäjän ja siellä olleet venäläiset armeijat. Lopputuloksena satojatuhansia miehiä kuoli ja noin miljoona miestä jäi vangiksi. Taistelukentälle jäi syksyyn 1941 mennessä mittaamattomat määrät sotamateriaalia, Neuvostoliitto näytti olevan polvillaan, ja maailma haukkoi henkeä tämän käsittämättömän voiton edessä.
Toimintaa itärintamalla kuvasi hyvin se, että saksalaiset Guderian etunenässä vaatimalla vaativat, ettei panssarijoukkoja hajoteta pienemmiksi yksiköiksi, ja että niillä on liikuttava niin pitkään kuin polttoainetta ja ammuksia vain riittää. Puna-armeija puolestaan hajotti määrältään ja laadultaan ylivoimaiset panssarinsa (muun muassa raskas KV-1 malli) pienempiin ja tehottomampiin osastoihin tukemistehtäviin jalkaväen rinnalle. Tällainen taktiikka tietysti vaatii suunnatonta organisointikykyä ja huollolta uskomatonta suoritusta ja venymiskykyä. Saksa epäonnistui idän sotaretkellään kuitenkin huollossa (talvivarusteiden, kaluston huollon ja täydennyksien kokonaan tai osittainen puuttuminen ja epäonnistuminen) tunnetuin seurauksin: hyökkäys pysähtyi Moskovan porteille eikä Neuvostoliitto antanut periksi. Operaatio Barbarossa oli muuttunut vuoteen 1942 tultaessa salamasodasta pitkäkestoiseksi teolliseksi sodaksi, jossa saksa perääntyessään (vuosina 1943-1945) käytti panssaroituja joukkojaan vihollisen hyökkäysten hetkelliseen hidastamiseen ja pysäyttämiseen (käyttötapaa sanotaan palokunta-periaatteeksi). Myös länsiliittoutuneet (Yhdysvallat ja Iso-Britannia) ja Neuvostoliiton puna-armeija oppivat myöhemmin salamasodan doktriinin ja ne lisäsivät mukaan myös laskuvarjojoukkojen käytön (esimerkiksi Operaatio Bagration ja Normandian maihinnousu 1944). Ylivoimaisen logistiikkansa ansiosta länsiliittoutuneet kykenivät valtaamaan Ranskan, Normandian maihinousun jälkeen, hyvin nopeasti vuonna 1944 ja etenemään Reinille. Salamasodan onnistumisen ehdoton edellytys oli ilmaherruus. Mikäli vihollisella on ilmaherruus, se kykenee ilmavoimiensa maataistelulennoilla tuhoamaan hyökkääjän nopeasti etenevät panssarikiilat ilmasta ja katkaisemaan myös hyökkääjän huollon toiminnan. Tällöin hyökkääjän salamahyökkäys hidastuu nopeasti ja on siten torjuttavissa ja myös lyötävissä takaisin!
Panssarikreivi – Kenraali von Strachwitzin elämä -teos on selkeää ja helppolukuista kieltä. The devil’s general -alkuperäisteoksen käännös on sujuvasti tehty ja sotilastermien suomennoksesta on selvitty kaikella kunnialla. Raymond Bagdonasin kirjoittama teos on sisällöltään informatiivinen ja Kenraali von Strachwitzin elämä ja taistelut on tuotu teoksen sivuilla elävästi esille: tämä panssariupseeri johti esimerkillään joukkojaan edestä, rohkeasti kärjessä edeten. Bagdonasin teos edustaa historiantutkimuksessa elämänkerroissa kuvailevaa tutkimustraditiota, jossa tieteellisyyden sijaan keskitytään enemmän kertovaan ja luettavuutta arvostavaan tyyliin. Panssarikreivi – Kenraali von Strachwitzin elämä -teos tarjoaa yksittäisen korkean upseerin näkökulman Saksan itärintaman salamasotaan alun voitoista lopun perääntymiseen asti. Panssarikreivi – Kenraali von Strachwitzin elämä -teos täyttää siten hyvin paikkansa sotakirjojen joukossa.
Lähteet
Panssarikreivi – Kenraali von Strachwitzin elämä
Wikipedia