Kannaksen sotakartasto 1939-1944
Kirjailijat: Ari Raunio ja Mikko Lantz
Kustantaja: Karttakeskus
Julkaistu: 2015
Sidosasu: Sidottu
Sivuja: 175
Kieli: suomi
Summan ihme, Valkeasaaren läpimurto, Äyräpään kirkonmäki ja Talin-Ihantalan taistelut ovat Karjalankannaksen keskeistä sotahistoriaa, josta on kirjoitettu paljon. Tapahtumapaikkojen sijoittaminen kartalle ei ole aina helppoa, jos tarjolla ei ole kunnollista sodanaikaista karttaa. Tähän sotakartastoon on ensimmäistä kertaa koottu sodanaikaiset kartat Kannaksen taistelualueista talvisodassa ja jatkosodassa. Rinnalla kerrotaan lyhyesti karttoihin liittyvät sotatapahtumat, ja niille on merkitty kuuluisia taistelujen tapahtumapaikkoja, kuten vaikkapa Poppiuksen linnake, Ihantalan kirkonmäki tai Mottorin mutka. Teos on sekä itsenäinen tietoteos että kartasto, jota voi käyttää muun sotahistoriallisen kirjallisuuden rinnalla. Lisäksi kartasto sopii myös sotahistoriallisille ja kotiseutumatkoille Kannaksella. Teos sisältää noin 80 kartta-aukeamaa, joilla kullakin esitellään viime sotien keskeinen tapahtuma-alue. Kartan rinnalla on alueen sotatapahtumista kertova teksti ja valokuvia. Kartta-aineistona koko Karjalankannaksen eteläosan kattavat yleiskartat mittakaavassa 1:100 000 sekä tärkeimmistä paikoista tarkat 1:20 000 -kartat, joilla onnistuu jopa yksittäisen pistemäisen kohteen paikannus.
Talvisota oli 30. marraskuuta 1939 – 13. maaliskuuta 1940 Suomen ja Neuvostoliiton välillä käyty sota. Neuvostoliitto aloitti talvisodan hyökkäämällä Suomeen ilman sodanjulistusta, ja sota päättyi 105 päivää myöhemmin Moskovan rauhansopimukseen. Kansainliitto (YK:n edeltäjä) tuomitsi hyökkäyksen ja erotti Neuvostoliiton 14. joulukuuta 1939. Toinen maailmansota oli alkanut kolme kuukautta aikaisemmin Saksan ja Neuvostoliiton miehitettyä Puolan. Koska länsirintamalla oli käynnissä vähätapahtumainen valesota, länsimaiden lehdistö seurasi Suomalaisten käymää talvisotaa tarkasti. Termeistä suomalainen sisu ja Molotovin cocktail tuli tuolloin kansainvälisesti tunnettuja. Talvisota on tunnettu erityisen vaikeista talviolosuhteista (talvi 1939–1940 oli vuosisadan kylmimpiä), puna-armeijan valtavista miestappioista (vähintään 126 875 kaatunutta tai kadonnutta, 188 671 haavoittunutta ja 5 000 vangittua), suomalaisten käyttämästä mottitaktiikasta sekä ”talvisodan hengestä”. Talvisodan aikana sääolosuhteet olivat Suomen armeijalle edulliset. Neuvostoliiton sotilaat joutuivat majoittumaan ulkona jopa −40 celsiusasteen lämpötiloissa huonoissa ja puutteellisissa varusteissa, mikä alensi entisestään sotilaiden taistelutahtoa ja -tehoa. Edelleen mottitaisteluissa sääolot tappoivat ja vammauttivat suuria sotilasjoukkoja. Talvisota voidaan jakaa kahteen eri vaiheeseen: 1. Puna-armeijan hyökkäysten epäonnistuminen ja Suomen puolustusvoimien menestyksellinen torjuntataistelu joulukuussa 1939 kaikilla rintamaosuuksilla. 2. Neuvostoarmeijan suurhyökkäyksen paineen aiheuttama suomalaispuolustuksen asteittainen murtuminen Karjalankannaksen länsiosassa ja Viipurinlahdella helmi–maaliskuussa 1940. Rajallisten miehistö- ja materiaalisten resurssien vuoksi Suomen puolustusvoimien taistelukyky oli korkeimmillaan joulukuun lopussa ja, riittävien täydennysten puuttuessa, se aleni sodan loppua kohden varsinkin Karjalankannaksella. Puna-armeijan tilanne oli päinvastainen; sodan alussa havaittu vihollisen taistelukyvyn vakava aliarviointi ja omien kykyjen yliarviointi (lukumäärä ei korvannut koulutusta) voitiin korjata merkittävillä resurssien lisäyksillä tammi–helmikuussa 1940. Talvisodan aikana Karjalankannaksella käytiin taisteluja 30. marraskuuta 1939 – 13. maaliskuuta 1940 välisenä aikana. Talvisodan alussa Neuvostoliitto oli keskittänyt Karjalankannakselle yhteensä 200 000 miehen vahvuiset joukot, joita tukivat reilut 900 tykkiä ja 1 000 panssarivaunua. Suomalaisilla oli käytössään tällä, itsenäisyyden kannalta tärkeällä, alueella hyökkäystä torjumassa vain 129 000 miestä ja ylijohdon reservinä kaksi heikosti varustettua divisioonaa. Puna-armeijan hyökkäysten epäonnistuttua Karjalankannakselle keskitettiin helmikuun 1940 alussa yhteensä 23 neuvostodivisioonaa, reilut 3 000 tykkiä rajattomine ammusvarastoineen sekä runsaasti panssarivaunuja. Suomella oli tällöin näitä Puna-armeijan joukkoja vastassa vain seitsemän divisioonaa sekä vain 330 tykkiä. Ampumatarvikkeita edellisiin oli suomalaisilla vain nimeksi. Neuvostoliiton puna-armeijan helmikuussa aloittaman suurhyökkäyksen paine aiheutti suomalaispuolustuksen asteittaisen murtumisen ja vetäytymisen, Mannerheim linjalta ensin väliasemaan ja helmikuun lopulla taka-asemaan, linjalle Viipuri-Vuoksi Karjalankannaksen länsiosassa. Maaliskuun 1940 alkupuolella Suomen armeijan taistelukyky uhkasi romahtaa Viipurinlahdella ja Kannaksen länsiosassa, joten pääministeri Risto Rytin johtama valtuuskunta joutui alistumaan Moskovassa sanelurauhaan 8.–10. maaliskuuta 1940. Taistelutoiminta rintamilla päättyi seuraavana päivänä asteittain klo 11 alkaen. Talvisodan seurauksena Suomi menetti Neuvostoliitolle 11 prosenttia maa-alueistaan,muun muassa Karjalankannaksen ja toiseksi suurimman kaupunkinsa Viipurin. Talvisodan synnyttämä revanssihenki oli osaltaan viemässä Suomea sitten jatkosotaan kesällä 1941.
Jatkosota käytiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä 25. kesäkuuta 1941 – 19. syyskuuta 1944 välisenä aikana. Jatkosotaa käytiin Suomen rintamalla samaan aikaan kun Saksa toteutti operaatio Barbarossan nimellä tunnettua laajaa hyökkäystä Neuvostoliittoon. Suomen rintama oli jaettu saksalaisten ja suomalaisten joukkojen kesken siten, että suomalaiset olivat vastuussa eteläisestä rintamasta ja saksalaiset Lapin rintamasta. Vuoden 1941 aikana suomalaiset ja saksalaiset joukot menestyivät ja etenivät pitkälle Neuvostoliiton alueelle. Jatkosodan alussa Suomen armeija eteni talvisodassa menetetyille alueille: Karjalankannas valloitettiin 30. kesäkuuta ja 9. syyskuuta välisenä aikana ja Laatokan karjala heinä-elokuun aikana. Lopulta Suomen armeija eteni Laatokan pohjoispuolella Itä-Karjalan alueella Syvärille ja Karhumäkeen syksyn 1941 aikana. Suomi otti siten haltuunsa Moskovan rauhassa menettämänsä alueet etenkin tärkeällä Karjalankannaksella. Siellä Suomen armeija ylitti talvisotaa edeltäneen rajan siten, että mutkaista rajaa oikaistiin puolustuksen kannalta mahdollisimman tarkoituksenmukaiseksi. Suomalaiset pysähtyivät Stalinin linjalle Leningradin pohjoiselle puolustusvyöhykkeelle, Karjalan linnoitusalueelle syyskuun alussa taistelujen laantuessa enimmäkseen asemasodaksi. Tällöin suomalaisjoukot pidättäytyivät ylipäällikkö Mannerheimilta saamansa ehdottoman käskyn mukaisesti kaikilta sotatoimilta Leningradia vastaan. Vähitellen maailmansota (Yhdysvallat liittyi sotaan joulukuussa 1941 lähes rajattomine resursseineen) kuitenkin söi Saksan voimia ja Neuvostoliitto alkoi edetä kaikilla rintamilla vuoden 1942 lopulta alkaen, myös Suomen suunnalla kun Leningradin saarto murtui tammikuussa lopulla 1944. Vuoden 1944 kesään mennessä asemasota oli muuttunut suomalaistenkin osalta katkeriksi puolustustaisteluiksi: puna-armeija aloitti Karjalankannaksella massiivisen suurhyökkäyksen 9. kesäkuuta. Taisteluissa kesällä 1944 suomalaiset joutuivat perääntymään taistellen Etelä- ja Länsi-Kannakselta ensin Vammelsuu–Taipale-linjalle (VT-linja) ja lopulta Viipuri–Kuparsaari–Taipale-linjalle (VKT-linja). Jatkosota päättyi kuitenkin torjuntavoittoon Karjalankannaksella kesällä 1944. Tärkeitä torjuntavoittoja saavutettiin Talin-Ihantalan, Viipurin lahden ja Vuosalmen taisteluissa: maan itsenäisyyden säilyminen turvattiin käydyissä raskaissa taisteluissa. Lisäksi jouduttiin myöhemmin vetäytymään Itä-Kannakseltakin Moskovan välirauhansopimuksen tultua voimaan syksyllä 1944. Vaikka aselevon oli sovittu astuvan voimaan 4. syyskuuta 1944 kello 07.00, lopetti Neuvostoliitto sotatoimet vasta vuorokautta myöhemmin 5. syyskuuta 1944. Moskovan välirauha allekirjoitettiin 19. syyskuuta 1944 ja se vahvistettiin Pariisin rauhassa 1947. Jatkosodan rauhanehtoihin kuului muun muassa saksalaisten joukkojen pakottaminen pois Suomesta, mikä sitten johti Lapin sotaan 1944-1945 Saksaa vastaan.
Tässä yhteydessä, Suomen sotahistoriaa Karjalankannaksella käsiteltäessä, on syytä kertoa Viipuri 1930 -kartasta (koko: 100x70cm, kustantaja: Karttakeskus, sidosasu: muu ja kieli: suomi). Viipuri 1930 -kartan näköispainos esittelee Viipurin kaupungin ja lähiympäristön 1930-luvun kartalla. Tämä kartta tutustuttaa suomalaiseen Viipuriin viimeisinä rauhanvuosina 1930-luvun lopussa. Kartan reunuksessa on runsaasti selitetekstejä. Taustaa ja tietoa Viipurin kaupungista ja rakennuksista. Tapahtumia ja elämää 1930-luvun Viipurissa. Tämä on mainio lahja Karjalasta ja sen historiasta kiinnostuneille. Toteutus on muuten erittäin toimiva mutta karttapohjalle olisi kaivannut vertailun vuoksi (ja matkalle mukaan) rinnalle nykyisen Viipurin alueen kartan. Näköispainoksellakin löydät etsimäsi mutta matkailureitit suuntautuvat tietenkin vanhojen valtaväylien mukaan, vaikka tarjolla olisi todennäköisesti uudempaakin mielenkiintoista nähtävää. Pääasia on kuitenkin löytää Viipurin kaupunki helposti, sellaisena kuin se oli vuonna 1930 ja seuranneina vuosina ennen sotaa, ilman suurempia yllätyksiä. Suosittelen karttaa autolla tai linja-autolla matkaajien mukaan otettavaksi.
Kannaksen sotakartasto 1939-1944 -teos on ulkoisesti silmäähivelevän kaunis teos, joka on sisällöltään informatiivinen ja Karjalankannaksen tärkeät sotahistorialliset vaiheet vuosina 1939-1944 on tuotu hyvin esille: aina Talvisodan syttymisestä, kannaksen torjuntavoittoihin ja Jatkosodan päättymiseen asti. Teksti, kartat ja kuvitus ovat hyvin tasapainossa ja tukevat teoksen lukemista ja käyttämistä muun sotahistoriallisen kirjallisuuden apuna ja liitteenä. Teoksessa on lukijalle yksityiskohtainen sisällysluettelo ja hakemistot, jotka auttavat löytämään etsityn kartan teoksen 80 kartta-aukeaman joukosta. Kannaksen sotakartasto 1939-1944 -teoksen sodanaikaiset kartat ovat ulkoasultaan nostalgisen vanhahtavia mutta kuitenkin lukijalle riittävän yksityiskohtaisia (mittakaavat 1:100 000 ja 1:20 000). Teos paneutuu Karjalankannaksen taisteluihin Talvi- ja Jatkosodassa ja siinä sivussa sotatapahtumista kerrotaan lyhyesti ja tiiviisti taustoittaen. Kokonaisuutena Kannaksen sotakartasto 1939-1944 -teos sopii kaikentasoisille lukijoille: havainnollisuudessaan ja yleistajuisuudessaan myös sotahistoriaan perehtymättömille. Teoksen kookas ulkoasu hivenen haitannee sen mukaan ottamista ja käyttämistä sotahistoriallisilla matkoilla Karjalankannaksella. Kannaksen sotakartasto 1939-1944 -teos täyttää kuitenkin hyvin paikkansa sotahistoriakirjallisuuden joukossa. Hankinnan arvoinen teos kirjahyllyyn!
Lähteet
Kannaksen sotakartasto 1939-1944
Viipuri 1930 kartta
Wikipedia