Toisen maailmansodan avainhenkilöt
Tekijä: Rikard Drakenlordh
Kustantaja: Karisto
Julkaistu: 2015
Sidosasu: Sidottu
Sivuja: 197
Kieli: Suomi
Käytännöllinen hakuteos on toisen maailmansodan “kuka kukin on”. Teos listaa aakkosjärjestyksessä sotilaallisia johtajia, poliitikkoja sekä diplomaatteja ja esittelee lyhyesti kaikki tärkeimmät henkilöt, jotka vaikuttivat suursotaan päätöksiä tekemällä, niitä toimeenpanemalla tai taustalla työskennellen. Mukana on paitsi koko maailman tuntemia nimiä kaikista toiseen maailmansotaan osallistuneista maista, myös kiinnostavia henkilöitä sellaisilta sotanäyttämöiltä, joista suomalaislukijat ovat harvoin kuulleet. Historiaharrastaja saattaa kokea haastavaksi toiseen maailmansotaan perehtymisen jo sodan mittasuhteidenkin vuoksi, mutta myös lukumäärältään valtaisan henkilögallerian vuoksi. Toisen maailmansodan avainhenkilöt tarjoaa lukijalle selkeän ja helppokäyttöisen avun. Teos on jälleen ajankohtainen, kun sodan päättymisestä on kulunut 70 vuotta.
Toisen maailmansodan avainhenkilöt -teos sisältää kuvallisen elämänkerran myös Marsalkka Mannerheimista. Carl Gustaf Emil Mannerheim (s. 4. kesäkuuta 1867 Askainen – k. 27. tammikuuta 1951 Lausanne, Sveitsi) oli kuudes Suomen tasavallan presidentti (1944–1946), Suomen marsalkka ja yksi itsenäisen Suomen historian keskeisistä henkilöistä. Hän myös palveli lähes kolmekymmentä vuotta Venäjän keisarikunnan armeijassa, jossa osallistui Venäjän–Japanin sotaan ja ensimmäiseen maailmansotaan. Hän toimi ylipäällikkönä jokaisessa Suomen itsenäisyyden ajan neljässä sodassa (Vapaussota 1918, Talvisota 1939-1940, Jatkosota 1941-1944 ja Lapin sota 1944-1945) sekä jälkimmäisenä valtionhoitajana Vapaussodan jälkeen. Talvisodan syttyessä 30. marraskuuta Mannerheimista tuli puolustusvoimien ylipäällikkö ja hän perusti päämajansa Mikkeliin. Esikuntapäällikökseen Mannerheim nimitti kenraaliluutnantti Lennart Oeschin. Operatiivisista suunnitelmista vastasi kuitenkin päämajamestarina toiminut eversti Aksel Airo. Mannerheimin läheinen ystävä, kenraaliluutnantti Rudolf Walden toimi päämajan edustajana hallituksessa, jonka jättäessä toimensa Waldenista tuli puolustusministeri toimien aina vuoden 1944 lopulle saakka. Mannerheim jatkoi joukkoja komentavana ylipäällikkönä myös talvisodan jälkeisen välirauhan aikana ja koko jatkosodan, josta ajasta hän vietti suurimman osan Mikkelissä ja teki ajoittain tarkastuksia rintamalla. Jatkosodan lopulla elokuussa 1944 Mannerheimistä tuli presidentti.
Mannerheimista tuli eduskunnan säätämällä poikkeuslailla presidentti 4. elokuuta 1944. Presidentti Mannerheim sanoutui irti presidentti Rytin allekirjoittamasta erillisrauhan solmimisen kieltävästä sopimuksesta ja suostui aselepoon Neuvostoliiton kanssa. Mannerheimin nauttiman luottamuksen katsottiin varmistavan, ettei Neuvostoliiton kanssa käytyjä neuvotteluja pidettäisi petoksena. Lisäksi uskottiin, että Mannerheimin presidenttiys saisi koko armeijan varmasti noudattamaan rauhansopimusta. Syyskuussa 1944 Suomi solmi Moskovan välirauhan Neuvostoliiton ja Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa. Tämän jälkeen alkoivat sotatoimet saksalaisten joukkojen häätämiseksi Lapista. Välirauhan solmimisen jälkeen Mannerheim pyrki löytämään Suomen kannalta edullisen ulkopoliittisen ratkaisun. Marsalkka Mannerheim kuoli 83-vuotiaana Lausannessa, Sveitsissä 27. tammikuuta 1951 klo 23.30 (Suomen aikaa 28. tammikuuta 1951 klo 00.30). Kun kuolinsanoma oli saapunut Suomeen, presidentti Paasikivi kertoi radiossa Suomen kansalle Mannerheimin kuolemasta sanoen, että ”yksi Suomen historian suurimmista miehistä ja loistavimmista hahmoista” oli mennyt pois. Mannerheimin arkku saapui Helsinki-Malmin lentoasemalle 2. helmikuuta, minkä jälkeen yleisöllä oli tilaisuus käydä Helsingin tuomiokirkossa osoittamassa kunnioitustaan kahden vuorokauden ajan. Mannerheim siunattiin Hietaniemen sankarihautausmaahan 4. helmikuuta kaikin kunnianosoituksin.
Toisen maailmansodan avainhenkilöt -teos on ulkoasultaan näppärän kokoinen. Rikard Drakenlordhin kirjoittaman teoksen teksti ja kuvitus ovat hyvin tasapainossa ja tukevat teoksen käyttämistä hakuteoksena. Jokaisesta sotilaallisesta johtajasta, poliitikosta sekä diplomaatista on teoksessa ytimekäs noin puolikkaan sivun mittainen lyhyt elämänkerta ja osasta myöskin mustavalkoinen kuva. Pienenä puutteena Toisen maailmansodan avainhenkilöt -teoksessa ei ole henkilöhakemistoa, johtuneeko tämä teoksen pienehköstä koosta vai keskittymisestä ensisijaisesti Toisen maailmansodan keskeisiin avainhenkilöihin. Sen sijaan teoksen lopussa on kuitenkin lyhyt sanasto, lähdeteokset ja Toisen maailmansodan ajallinen kronologia. Rikard Drakenlordhin teosta voi kuitenkin suositella kaikille reserviupseereille: sotahistorian tuntemus auttaa oman johtamisen kehittämisessä.
Lähteet
Toisen maailmansodan avainhenkilöt
Wikipedia